Jaana Hiltunen ompelee itselleen talvitakkia. Shortsit ja vauvatuliaiset saa joku onnekas lahjaksi.
Päivi Martikainen
Jaana Hiltunen ompelee itselleen talvitakkia. Shortsit ja vauvatuliaiset saa joku onnekas lahjaksi.
Päivi Martikainen
Päivi Martikainen
– Aina syksyn tullen kaivan kaapin kätköihin kertyneet langat ja rupean suunnittelemaan seuraavia töitä. Ompelua tulee harrastettua välillä kesälläkin, oululainen Jaana Hiltunen kertoo harrastuksestaan.
Käsitöitä syntyy hänen käsistään laidasta laitaan.
– Ompelen vaatteita itselle, lapsille ja kummilapsille käyttäen ompelukonetta ja saumuria. Neulon villapaidoista villasukkiin. Virkkuukoukulla on tullut virkattua esimerkiksi tiskiluutuja. Lisäksi olen tehnyt pitsejä, ristipistotöitä, kirjailuja ynnä muuta.
Hiltunen haaveili alasta jopa ammattimielessä, mutta joutui astman vuoksi valitsemaan toisin. Hän kokee käsitöiden teon mukavana rentoutumiskeinona.
– Varsinkin ompelu on sellaista, että siinä kyllä unohtaa huolet ja murheet äkkiä. Ja onhan se palkitsevaa nähdä omien käsien tuotoksia.
Aiemmin Hiltunen ompeli lapsilleen paljon, mutta kymmenvuotinen yrittäjyys ei jättänyt aikaa käsitöille. Sen päätyttyä hän on taas ehtinyt tarttua niihin.
Hiltunen on käynyt kolmen viime vuoden ajan kansalaisopiston ompelupiirissä.
– Ensimmäisenä ompelutalvena tuli korona ja harrastus jäi tauolle. Minulla on kuitenkin kotona koneet, joten ompelin reilu 30 pipoa äidille, siskoille ja siskojen pikkulapsille. Laitoin ne postissa ilahduttamaan heidän koronakevättään. Käsityö on ihana ja persoonallinen lahja, ja siitä yleensä tykätään.
Mieleenpainuvimmaksi työkseen Hiltunen mainitsee omasta hääpukukankaastaan ompelemansa kastepuvun.
– Olen saanut pukea sen viisi kertaa pienokaisteni päälle heidän ensimmäisissä juhlissaan.
Tuotokset syntyvät kotona äänikirjaa tai Kuulea kuunnellen tai reissun päällä.
– Melkein kaksi vuotta sitten lennettiin äitini kanssa tyttöni luokse Australiaan. Meillä molemmilla oli tietysti sukkalangat ja bambupuikot mukana, kun ne sai olla mukana lentokoneessa. Kiinassa Pekingissä oli pitempi välilasku, ja kun siellä odottelimme seuraavaa lentoa, kudoimme. Muutamia kiinalaisia naisia tuli oikein lähelle ihastelemaan kutomista. He kehuivat kauniita värejä, joita sukkiimme oli tulossa. Sillä reissulla kudoin kolmet villasukat, joista yhdet menivät lahjaksi 70-vuotiaalle ystävälle. Hän oli ihan mielissään niistä, ja aina muistaa sanoa, että ”nämä on lämpimät sukat kun niitä on kudottu jopa 40 asteen lämmössä”.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.