JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Us­ko toi kai­ken tar­peel­li­sen

Puhutaan maasta ja taivaasta
11.1.2020 6.00
Sakari Tapio on matkustellut monissa mielenkiintoisissa kohteissa. Tämä kuva on Thaimaan reissulta.

Sakari Tapio on matkustellut monissa mielenkiintoisissa kohteissa. Tämä kuva on Thaimaan reissulta.

Kuva haastateltavalta

He­le­na Pu­roi­la

Ta­paam­me Sa­ka­ri Ta­pi­on, tu­tum­min Sa­kan, ko­to­naan Ou­lun Pik­ka­ra­las­sa. Hän on muut­ta­nut sin­ne per­heen­sä kans­sa kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten.

Sa­ka­ri Ta­pio on asu­nut Ou­lus­sa lä­hes koko elä­män­sä lu­kuun ot­ta­mat­ta yh­tä vuot­ta, jol­loin hän nuo­re­na mie­he­nä läh­ti ka­ve­rei­den­sa kans­sa Ruot­siin Bor­län­geen töi­hin. Osa ka­ve­reis­ta jäi Ruot­siin, mut­ta Ta­pi­on piti tul­la Suo­meen ar­mei­jaan, ja sii­tä as­ti hän on asus­ta­nut Ou­lus­sa.

Lap­suu­den­ko­dis­sa us­ko­na­si­at oli­vat vie­rai­ta. Sa­ka­ri Ta­pio kävi seu­ra­kun­nan il­ta­rip­pi­kou­lun. Lap­suus­ko­din naa­pu­ris­sa asui sa­ma­ni­käi­nen poi­ka, jon­ka isä oli us­ko­mas­sa, ja tuon po­jan kans­sa Ta­pio oli hyvä ka­ve­ri.

Ta­pio kul­ki us­ko­vais­ten ka­ve­rei­den mu­ka­na seu­rois­sa ja har­ras­tuk­sis­sa.

– Sii­hen ai­kaan us­ko­vais­ten po­ru­kas­sa oli myös epä­us­koi­sia. En sen kum­mem­min aja­tel­lut, mis­tä on ky­sy­mys, kun men­tiin seu­roi­hin. Myö­hem­min, kun ka­ve­rit al­koi­vat ter­veh­tiä toi­si­aan Ju­ma­lan ter­veel­lä, ih­met­te­lin, et­tä mis­tä on ky­sy­mys. Yk­si ka­ve­ris­ta­ni pu­hui us­ko­mi­sen asi­ois­ta sil­loin täl­löin, ja am­mat­ti­kou­lus­sa ol­les­sa­ni yh­den us­ko­vai­sen ka­ve­rin isä saar­na­si mi­nul­le kaik­ki syn­nit an­teek­si, mut­ta en minä sii­tä mi­tään ym­mär­tä­nyt.

Meni jon­kin ai­kaa, kun­nes erääs­sä ky­lä­pai­kas­sa tuli jäl­leen pu­het­ta us­ko­na­si­ois­ta.

– Siel­lä mi­nul­le an­net­tiin kaik­ki syn­nit an­teek­si ja koin, et­tä nyt olen us­ko­vai­nen. Ko­ti­vä­es­sä­ni ei ol­lut us­ko­vai­sia, ei­vät­kä he oi­kein ty­kän­neet­kään, et­tä kä­vin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Jos­sain vai­hees­sa suh­tau­tu­mi­nen muut­tui ja mon­ta ka­ve­ri­a­ni sai­kin viet­tää il­to­ja ko­to­na­ni. Iä­käs äi­ti­ni muis­te­lee vie­lä­kin nii­tä ai­ko­ja ja ky­se­lee ka­ve­reis­ta­ni.

Nuo­ruu­den ai­kais­ten ”pit­kän lin­jan” ys­tä­vien kans­sa ju­tus­te­lu on edel­leen mut­ka­ton­ta, vaik­ka edel­li­ses­tä ta­paa­mi­ses­ta oli­si pit­kä­kin ai­ka. Ta­pio ker­too, et­tä muun mu­as­sa Ai­mo Mik­ko­lan, ”Ai­pan” kans­sa hän on käy­nyt pal­jon seu­rois­sa ym­pä­ri Suo­mea.

So­dan­ky­läs­sä Luos­tol­la jär­jes­tet­tiin 1970–80-lu­vuil­la pää­si­äis­seu­ro­ja, joi­hin tuli pal­jon vä­keä, ja yö­pai­kois­ta tah­toi ol­la puu­te. Poi­ka­mie­het oh­jat­tiin vä­lil­lä eri­koi­siin­kin yö­paik­koi­hin. Ker­ran­kin pai­kal­li­nen seu­ro­jen jär­jes­tä­jä oh­ja­si Ta­pi­on ja Mik­ko­lan ma­joit­tu­maan juu­ri val­mis­tu­nee­seen jä­te­ve­den­puh­dis­ta­moon. Toi­sel­la ker­taa he nuk­kui­vat leik­ki­mö­kis­sä, jos­sa sen­tään oli läm­pö­pat­te­ri. Ta­pi­on mu­kaan mo­lem­mat oli­vat ihan toi­mi­via ma­ja­paik­ko­ja.

Hel­sin­gin kesä- tai syys­seu­roi­hin saa­tet­tiin läh­teä aje­le­maan Ou­lus­ta lau­an­tai­aa­mu­na. Pi­kai­sel­la­kin läh­döl­lä ke­ret­tiin il­ta­kirk­koon, jon­ka jäl­keen pu­hut­tiin jos­ta­kin it­sel­le yö­paik­ka. Hel­sin­kiin tu­tus­tu­mi­nen on Sa­ka­ri Ta­pi­ol­la jää­nyt myö­hem­mäl­le iäl­le, kos­ka taan­noi­sil­la seu­ra­reis­suil­la kes­ki­tyt­tiin seu­rois­sa ole­mi­seen, ei­kä noil­ta reis­suil­ta jää­nyt mie­leen muu­ta kuin kirk­ko ja Fred­ri­kin­ka­dun rau­ha­nyh­dis­tys.

Sit­tem­min Sa­ka­ri Ta­pio on reis­san­nut ul­ko­mail­la mait­se, me­rit­se ja len­tä­en. Niis­tä on jää­nyt haus­ko­ja muis­to­ja. Yh­del­lä mat­kal­la oli mu­ka­na myös tu­le­va puo­li­so ja lä­hei­sin saat­ta­ja us­kon tiel­lä.

Pa­ras­ta elä­mäs­sä Sa­ka­ri Ta­pi­on mie­les­tä on us­ko, oma per­he, ys­tä­vät ja pit­kän ja ras­kaan­kin työ­u­ran teh­nee­nä hyvä ter­veys. Ny­ky­ään mui­den per­heen­jä­sen­ten läh­det­tyä töi­hin ja kou­luun Sa­ka­ri Ta­pio jat­kaa päi­vän as­ka­rei­ta elä­ke­päi­vis­tään nau­tis­kel­len. Nuor­ten las­ten isä­nä elä­mä on ri­kas­ta. Ko­ti­sii­o­ni Pik­ka­ra­las­sa on hä­nel­le tär­keä.

Sa­ka­ri Ta­pi­on ole­muk­ses­ta huo­kuu tyy­ty­väi­syys ja kii­tol­li­suus. Hän on saa­nut elää to­dek­si sen, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan löy­ty­mi­sen myö­tä ih­mi­nen saa kai­ken tar­peel­li­sen – ja enem­män­kin.

18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys