Ai­no Lii­sa Haa­pa­kos­ki

Reis­jär­ven opis­to­seu­rois­sa vii­me vii­kon­lop­pu­na pal­vel­lut Ai­mo Hau­ta­mä­ki ker­toi aja­tuk­si­aan pu­hees­taan vie­lä sen pi­det­ty­ään.

Re­von­lah­te­lai­nen Ai­mo Hau­ta­mä­ki pu­hui opis­to­seu­ro­jen seu­ra­pu­hees­saan sii­tä, kuin­ka Jee­sus lem­pe­äs­ti kes­kus­te­li ai­kan­sa op­pi­nei­den kans­sa, vaik­ka nämä kuin pii­ki­tel­len ti­va­si­vat merk­kiä tai­vaas­ta. (Mat­teus 16: 1-4).

En­nen seu­ra­pu­het­ta lau­let­tiin yk­si Hau­ta­mä­en lem­pi­vir­sis­tä, vir­si 301, Kir­kas­ta oi Kris­tus meil­le.

– Sii­nä kes­kei­ses­ti nä­kyy Jee­suk­sen lu­nas­tus­työ Gol­ga­tan ris­til­lä ja toi­saal­ta Gol­ga­tan ris­tin tuo­man voi­ton mer­ki­tys, joka an­taa toi­von ylös­nou­se­muk­ses­ta ja sa­mal­la tai­vas­toi­von, Hau­ta­mä­ki taus­toit­ti.

– Saar­nan tar­koi­tus­han on roh­kais­ta ja aut­taa Ju­ma­lan lap­sia tä­hy­ä­mään us­kon pää­mää­rään.

Joo­nan merk­ki

Ju­ma­lan ai­voi­tus ei jär­jel­lä avau­du vas­tauk­ses­ta, jon­ka Jee­sus an­toi ky­sy­jil­le tai­vaan mer­kis­tä. Hän toi Joo­nan mer­kis­sä esil­le jo edel­lä mai­ni­tun kuo­le­man­sa ja ylös­nou­se­mi­sen­sa.

Jee­sus ker­toi, kuin­ka nämä ajal­li­ses­ti vii­saat ih­mi­set osa­si­vat lu­kea tai­vas­ta tu­le­via säi­tä en­nus­ta­en, mut­ta ei­vät osan­neet lu­kea to­del­lis­ta tai­vas­ta. Us­ko­mi­sen lah­ja on Ju­ma­lan työ.

Ju­ma­la an­taa myös jär­jen sekä ajal­lis­ta vii­saut­ta, jota tar­vi­taan näi­den­kin seu­ro­jen to­teut­ta­mi­ses­sa. Niin­pä Hau­ta­mä­ki ke­hot­ti kou­lu­lai­sia ja opis­ke­li­joi­ta taas lu­ku­vuo­den al­ka­es­sa opis­ke­le­maan to­sis­saan.

Ni­ni­ven kau­pun­gin ta­pah­tu­mat

Pu­hees­sa Hau­ta­mä­ki pa­la­si Joo­na-pro­fee­tan elä­män­vai­hei­siin. Raa­mat­tu ker­too, kuin­ka Ju­ma­la hu­kut­ti Ni­ni­ven kau­pun­gin sen syn­tie­lä­män vuok­si.

– Tä­nään­kään syn­tiä ei ha­lut­tai­si myön­tää vaan yri­te­tään ai­van kuin pes­tä syn­tiä, ei­kä teh­dä syn­nis­tä pa­ran­nus­ta. Joi­ta­kin syn­te­jä tar­kas­tel­laan ja kä­si­tel­lään niin, et­tä niis­tä tu­lee ylei­ses­ti hy­väk­syt­tä­viä asi­oi­ta ja toi­min­ta­ta­po­ja, Hau­ta­mä­ki poh­ti pu­heen­sa jäl­keen.

Joo­na ru­koi­li apua

– Ku­ten Joo­nal­le Raa­ma­tun ta­pah­tu­mis­sa, meil­lä­kin tu­lee eteen mah­dot­to­mil­ta tun­tu­via ti­lan­tei­ta, jois­sa ha­lu­ai­sim­me Joo­nan ta­voin muut­taa Ju­ma­lan suun­ni­tel­mia. On vai­kea hy­väk­syä Ju­ma­lan tei­tä, jos ne ei­vät tun­nu hy­vil­tä tai oma hy­vin­voin­ti on uhat­tu­na.

Joo­na­kin jou­tui to­te­a­maan, et­tä Ju­ma­lan tiet ja suun­ni­tel­mat ovat vah­vem­mat ja hän nöyr­tyi ko­et­te­le­muk­sis­sa. Joo­na ru­koi­li Ju­ma­laa apuun pe­las­tau­tu­ak­seen ka­lan vat­sas­ta. Ju­ma­la aut­toi ja ta­pah­tu­mien ede­tes­sä Joo­na löy­si it­sen­sä Ni­ni­ves­tä, jos­sa hän myö­hem­min­kin vai­ke­an teh­tä­vän­sä vuok­si ru­koi­li Ju­ma­lal­ta apua. Saam­me luot­taa, et­tä Ju­ma­la kuu­lee mei­dän­kin ru­kouk­sem­me.

”Tul­kaa ja kat­so­kaa Her­ran te­ko­ja"

Opis­to­seu­ro­jen tun­nus­lau­seen "Tul­kaa ja kat­so­kaa Her­ran te­ko­ja" si­säl­tö avau­tui Hau­ta­mä­en pi­tä­mäs­sä seu­ra­pu­hees­sa.

– Jär­jes­täm­me seu­ro­ja, et­tä kaik­ki ih­mi­set sai­si­vat kuul­la Ju­ma­lan sa­naa ja näh­dä Her­ran te­ko­ja. Jee­suk­sen so­vi­tus­työs­sä, Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­ses­sa on toi­vo ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä ja sii­tä, et­tei ajal­li­nen kuo­le­ma ole lo­pul­li­nen kuo­le­ma, hän sa­noi.

– Ju­ma­la yk­sin tie­tää ajal­li­sen maa­il­man lo­pun, jol­loin kaik­ki ih­mi­set tu­le­vat hä­nen eteen­sä. Myös he kuol­leet, joi­ta ei ole löy­ty­nyt. Syn­ti­si­nä, mut­ta ar­mah­det­tui­na olem­me py­hiä ja eläm­me jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­vos­sa, Py­hät yh­tyy py­hiin tai­vaas­sa. Toi­vom­me, et­tä kaik­ki sai­si­vat kuul­la: "Tul­kaa, mi­nun Isä­ni siu­na­tut."

Toi­von mat­ka­mie­hi­nä

Tä­män vuo­den opis­to­seu­rat oli­vat poik­keuk­sel­li­set myös ajan­koh­dan vuok­si.

– Koh­ti syk­syä kul­kies­sam­me olem­me saa­neet kau­niis­sa ke­säs­sä kat­sel­la ja ih­me­tel­lä Ju­ma­lan luo­mis­työ­tä. Luo­tam­me sii­hen, et­tä Ju­ma­la kai­kes­sa vii­sau­des­saan sää­tää il­mat.

Hau­ta­mä­ki ker­toi us­ko­van­sa, et­tä us­ko­vai­si­na saa tur­val­li­ses­ti tun­tea, et­tä maa­il­man elä­mä ko­ro­na­pan­de­mi­an kes­kel­lä on Ju­ma­lan tur­val­li­sis­sa kä­sis­sä.

– Saam­me toi­vo­rik­kai­na kul­kea kuo­le­man var­jon maas­sa. Toi­von mat­ka­mie­hi­nä us­kom­me, et­tä tämä mat­ka tääl­lä on vain osa elä­määm­me, Ai­mo Hau­ta­mä­ki sa­noi.