JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Us­kon lah­ja ava­si jou­lun mer­ki­tyk­sen

Päivämies
Puhutaan maasta ja taivaasta
27.12.2016 10.37

Juttua muokattu:

1.1. 23:41
2020010123415720161227103700

Jou­lu­kui­nen pak­kas­päi­vä hä­mär­tyy ul­ko­na. Si­säl­lä ol­laan läm­pi­mäs­sä ja va­loi­sas­sa, Hel­mi­riit­ta Hon­ka­sen muis­to­jen ja maa­laus­ten kes­kel­lä. Hel­mi­rii­tan ko­to­na Es­poos­sa jut­te­lem­me jou­luis­ta, joi­ta hän on näh­nyt lä­hes sata.

Lap­suu­den jou­lu­kuu­sis­sa roik­kui no­ki­ko­la­ri. Se ei tai­da enää ol­la tal­les­sa, Hel­mi­riit­ta tuu­mii ot­ta­es­saan esil­le pie­nen pah­vi­laa­ti­kon, jos­sa on jou­lu­ko­ris­tei­ta. Laa­ti­kos­ta löy­tyy kui­ten­kin lip­pu­jen nau­ha, joka kier­si kuu­sen ok­sia lap­suu­den jou­lui­na. Ok­siin ri­pus­tet­tiin myös lu­miuk­ko, ome­noi­ta ja ka­ra­mel­le­ja. Kuu­sen lat­vas­sa oli tie­ten­kin täh­ti, ja ok­sil­la oi­ke­at kynt­ti­lät.

– Ei sil­loin säh­kö­kynt­ti­löi­tä ol­lut, mut­ta ei syt­ty­nyt pa­la­maan sen­tään, Hel­mi­riit­ta muis­te­lee.

Kir­ja­via pa­pe­ri­ko­ris­tei­ta ri­pus­tet­tiin kat­toon pyö­re­än pöy­dän pääl­le pyö­re­äs­sä hal­lis­sa. Koti oli Ar­ka­di­an­ka­dun kul­mas­sa Hel­sin­gis­sä. Elä­mä 1920-lu­vul­la oli vaa­ti­ma­ton­ta ver­rat­tu­na ny­ky­a­jan yl­tä­kyl­läi­syy­teen, mut­ta oli sen­tään rau­han ai­ka.

Pahvilaatikossa on joulukoristeita vuosikymmenten varrelta.

Pahvilaatikossa on joulukoristeita vuosikymmenten varrelta.

Jou­lu­herk­ku­ja Vii­pu­ris­ta as­ti

Pyö­re­än pöy­dän ää­res­sä nau­tit­tiin jou­lu­a­te­ria. Oli li­pe­ä­ka­laa, kink­kua, ro­sol­lia ja ala­do­bia eli li­ha­hyy­te­löä. Jäl­ki­ruo­ak­si oli se­ka­he­del­mä­sop­paa ker­ma­vaah­dol­la. Jo­kai­nen sai myös Fa­ze­ril­ta os­te­tun mar­si­paa­ni­pos­sun.

Eri­tyi­sen tar­kas­ti Hel­mi­rii­tan muis­tis­sa on iso­äi­din Vii­pu­ris­ta lä­het­tä­mä pul­la.

– Se pul­la­rin­ki­lä oli pik­kui­sen raa­ka si­säl­tä, ja se oli niin kau­he­an hy­vää. Se oli mi­nus­ta ihan en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta, et­tä Vii­pu­ris­ta as­ti lä­he­tet­tiin pul­la.

Jou­lu­tort­tu­ja­kin iso­äi­ti lä­het­ti.

– Ja mei­dän jou­lu­tor­tuis­sa piti ai­na ol­la ome­naa.

Jou­lun satu mu­re­ni

Kuu­si­vuo­ti­aa­na Hel­mi­riit­ta näki Stock­man­nin ta­va­ra­ta­los­sa jou­lu­ton­tun ja oli ihas­tuk­sis­saan. Pa­rin vii­kon pääs­tä sama tont­tu tuli vas­taan ja ter­veh­ti – ja sil­loin tyt­tö ta­ju­si, et­tä tont­tu oli­kin eräs tut­tu poi­ka.

– Huo­ma­sin, et­tä se­hän oli­kin vain leik­kiä, et­tä ei se ol­lut­kaan oi­kea jou­lu­tont­tu.

Myö­hem­min poi­ka kaa­tui so­das­sa.

Jou­lun satu oli mu­ren­tu­nut. Sit­ten mu­re­ni myös per­he. Kun Hel­mi­riit­ta oli 9-vuo­ti­as, hä­nen epä­us­koi­set van­hem­pan­sa ero­si­vat. Ty­töl­lä ei ol­lut ke­tään, jol­le oli­si voi­nut pu­hua asi­as­ta. Sik­si hän os­ti 25 pen­nil­lä vi­hon päi­vä­kir­jak­si ja pur­ki sii­hen tun­to­jaan.

Jou­lu­aa­tot oli­vat yh­tä ra­vaa­mis­ta

Hel­mi­riit­ta asui äi­din kans­sa. Jou­lu­aat­toi­sin isä kut­sui hä­net Stock­man­nil­le puo­li kah­del­ta­tois­ta – juu­ri en­nen sul­ke­mi­sai­kaa – va­lit­se­maan jou­lu­lah­jaa. Sit­ten Hel­mi­riit­ta pa­la­si ko­tiin äi­din luok­se, mut­ta myö­hem­min isä vei hä­net vie­lä il­ta­ves­pe­riin Jo­han­nek­sen kirk­koon. Il­lem­mal­la hän meni äi­din kans­sa hau­taus­maal­le ja siel­tä iso­äi­din luok­se.

Lap­suu­den jou­lu­aa­tot ovat­kin Hel­mi­rii­tan muis­tois­sa ”yh­tä ra­vaa­mis­ta”.

– Ker­ran olin on­nek­si niin sai­ras aat­to­na, et­tä saa­toin vain vi­hel­tää, ei­kä tar­vin­nut ra­va­ta.

Jou­lun py­hi­nä­kään ei ol­tu vain ko­to­na. Jou­lu­aa­mu­na men­tiin serk­ku­jen kans­sa kuu­del­ta Jo­han­nek­sen kirk­koon. Siel­lä oli niin täyt­tä, et­tä is­tu­maan mah­tui vain lat­ti­al­le.

Ta­pa­nin­päi­vä­nä ser­kuk­set van­hem­pi­neen mat­kus­ti­vat ju­nal­la Jär­ven­pää­hän. Siel­lä oli­vat vas­tas­sa he­vo­nen ja reki, ja mat­ka jat­kui isoi­sä Ee­mil Nes­tor Se­tä­län luok­se, vas­ta­pää­tä Si­be­liuk­sen Ai­no­laa.

Eri maiden liput roikkuivat kuusen oksilla Helmiriitan lapsuudessa.

Eri maiden liput roikkuivat kuusen oksilla Helmiriitan lapsuudessa.

So­ta­jou­lu­na toi­vot­tiin py­ryä

Syk­syl­lä 1939 Hel­mi­riit­ta oli 19-vuo­ti­as tai­de­o­pis­ke­li­ja. Lo­ka­kuus­sa opis­ke­lu kes­key­tet­tiin so­dan uhan ta­kia. Hel­mi­riit­ta läh­ti iso­äi­din kans­sa per­heen ke­sä­pai­kal­le Vääk­syyn, mis­sä hän oli muo­ni­tus­lot­ta­na. Tal­vi­so­ta al­koi mar­ras­kuun lo­pus­sa.

Jou­luk­si ru­koil­tiin lu­mi­py­ryä, joka es­täi­si len­to­ko­nei­ta len­tä­mäs­tä. Pyry tuli, ja jou­lu saa­tiin viet­tää il­man ve­nä­läi­siä pom­mi­ko­nei­ta.

Ke­säl­lä al­koi uu­si sota, ja seu­raa­va­na tal­ve­na Hel­mi­riit­ta työs­ken­te­li kant­tii­nis­sa Tai­vas­kal­li­on il­ma­tor­jun­ta­pat­te­ris­sa Hel­sin­gis­sä. Sota-ai­ka­na kai­kes­ta oli pu­laa, mut­ta jou­lu­na kant­tii­nis­sa saa­tiin ihan oi­ke­aa kah­via. Se oli niin vah­vaa, et­tä uni ei tul­lut sil­mään koko jou­lu­yö­nä.

– Mut­ta kun aa­mu­sel­la men­tiin Kä­py­län kirk­koon, nu­kah­din heti, Hel­mi­riit­ta muis­te­lee.

Rau­hal­li­sen jou­lun toi­ve

Mo­nen­lai­set jou­lut ko­ke­nee­na Hel­mi­riit­ta ha­lu­aa viet­tää rau­hal­li­sen jou­lun. Lap­suu­den jou­lu­aat­to­jen vilk­kaan oh­jel­man vuok­si hän ai­kui­sek­si tul­tu­aan päät­ti, et­tä enää ei tar­vit­se juos­ta min­ne­kään.

Men­nei­den jou­lu­jen muis­te­le­mi­nen saa myös miet­ti­mään ny­kyis­tä ta­va­ra­mää­rää. En­nen osat­tiin iloi­ta sii­tä vä­häs­tä, mitä sai – tai an­toi – lah­jak­si.

– Olin kau­he­an yl­peä, kun ky­ke­nin os­ta­maan lan­ka­rul­lan äi­dil­le jou­lu­lah­jak­si, Hel­mi­riit­ta ker­too. It­se hän muis­taa saa­neen­sa muun mu­as­sa iso­äi­din ku­to­mia suk­kia.

– Ny­kyi­sin lap­set saa­vat pal­jon krää­sää, Hel­mi­riit­ta poh­tii.

Jou­lun sy­vin mer­ki­tys

So­dan jäl­keen Hel­mi­riit­ta sai pa­ran­nuk­sen ar­mon. Hän meni nai­mi­siin ja jäi myö­hem­min les­kek­si. Graa­fi­kon ja tai­de­maa­la­rin ura on jat­ku­nut pit­kään eläk­keel­le jään­nin jäl­keen­kin.

Jou­lui­sin Hel­mi­riit­ta nä­kee lap­si­aan ja lap­sen­lap­si­aan. Jou­lus­sa tär­kein­tä ei­vät ole ul­koi­set puit­teet, Hel­mi­riit­ta muis­tut­taa. Jou­lun mer­ki­tys on sy­ven­ty­nyt hä­nel­le us­kon lah­jan myö­tä: pää­a­sia on, et­tä syn­nit ovat an­teek­si. Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­la on muis­tu­tus juu­ri sii­tä.

– Jou­lu on tär­kein juh­la pää­si­äi­sen jäl­keen.

Teks­ti ja ku­vat: S.S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.12.2016

29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys