Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Es­poo­lai­nen Pirk­ko Dolk viet­tää tou­ko­kuus­sa 5-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vään­sä: hän sai vii­si vuot­ta sit­ten uu­den sy­dä­men sai­ras­tut­tu­aan erit­täin har­vi­nai­seen sy­dän­li­has­sai­rau­teen, jät­ti­so­lu­my­o­kar­diit­tiin.

Huh­ti­kuun lo­pul­la 2015 Dolk tun­si, et­tä kaik­ki ei ole hy­vin. Hy­vä­kun­toi­nen ja ener­gi­nen lenk­kei­li­jä ja avan­tou­i­ma­ri ei yh­täk­kiä jak­sa­nut edes kyl­vää sie­me­niä purk­kei­hin.

– Mit­ta­sin ve­ren­pai­nee­ni. Se oli niin al­hai­nen, et­tä soi­tin heti am­bu­lans­sin.

– Päi­vä päi­väl­tä voin huo­nom­min, öi­sin mei­na­sin tu­keh­tua. Vas­ta kah­den vii­kon pe­räs­tä syy löy­tyi, kun sy­dä­mes­tä­ni otet­tiin ko­e­pa­lat.

Pirk­ko Dolk kii­dä­tet­tiin Mei­lah­den teho-osas­tol­le. Hän oli kuo­le­mas­sa, kos­ka sy­dän oli tu­hou­tu­mas­sa. Mei­lah­des­sa käyn­nis­tet­tiin sy­dä­men poh­jois­mai­nen hä­tä­ha­ku. Al­koi tais­te­lu elä­mäs­tä ja kuo­le­mas­ta.

– En pe­län­nyt. Ru­koi­lin Tai­vaan Isää. Mi­nul­la ei ol­lut hä­tää, olin mat­kal­la tai­vaa­seen, mut­ta kai­kil­la muil­la oli hätä. Rak­kaa­ni, kaik­ki lä­hei­se­ni ja ys­tä­vä­ni ru­koi­li­vat puo­les­ta­ni, muis­te­lee Dolk kyy­nel­sil­min.

Po­ti­las­ta el­vy­tet­tiin jat­ku­vas­ti. Pe­lät­tiin, et­tä eli­mis­tö pet­tää en­nen kuin sy­dän löy­tyy. Kaik­kien ih­meek­si sy­dän löy­tyi vii­kos­sa. Koko yö meni siir­ros­sa, ja aa­mul­la Mei­lah­den joh­ta­va sy­dän­ki­rur­gi Karl Lemst­röm il­moit­ti omai­sil­le siir­ron on­nis­tu­neen. Uu­den sy­dä­men li­säk­si Dolk sai uu­den lap­sen­lap­sen, Met­te-prin­ses­san.

Teho-osas­tol­la meni kol­me viik­koa, osit­tain nar­koo­sis­sa. He­rät­ty­ään Dolk kiit­ti ää­neen Ju­ma­laa ja hoi­to­hen­ki­lö­kun­taa.

Sit­ten al­koi rank­ka ja pit­kä toi­pu­mi­nen.

– Oli juh­laa, kun pys­tyin it­se pyyh­ki­mään kyy­ne­leet ja ne­nän.

Ol­li-puo­li­so kävi joka päi­vä sai­raa­las­sa. Pa­ris­kun­ta heh­kuu vie­lä­kin kii­tol­li­suut­ta uu­des­ta elä­mäs­tä.

– Mi­nut ai­van ra­kas­tet­tiin ter­veek­si, Dolk kiit­te­lee lä­hei­si­ään.

– Suu­rin ilon ja toi­von tuo­ja oli Ke­sä­seu­ra­ra­dio. Se avat­tiin mi­nul­le heti aa­mul­la, ja yö­hoi­ta­ja sul­ki il­lal­la. Kaik­ki päi­vät sain kuul­la ilo­sa­no­maa ja vah­vis­tus­ta us­kol­le­ni.

Hei­nä­kuun lo­pus­sa Dolk kä­ve­li rol­laat­to­ril­la sai­raa­las­ta.

Nyt Dolk odot­taa ke­sää ja Su­vi­seu­ro­ja hy­vä­kun­toi­se­na.

– Mi­nut on pyy­det­ty Ke­sä­seu­ra­ra­di­on juon­ta­jak­si tuo­maan osal­ta­ni ilo­sa­no­maa vaik­ka­pa sin­ne sai­raa­lan sän­kyyn.