JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Uu­sis­sa maa­il­mois­sa

Siionin Lähetyslehti
Puhutaan maasta ja taivaasta
31.12.2016 6.39

Juttua muokattu:

1.1. 23:40
2020010123403120161231063900

Uu­si maa­il­ma voi ol­la au­rin­gon­hoh­ta­va, pö­lyn­kir­peä, pal­mun­leh­väi­nen, jos­sa tu­tun­vie­ras kie­li jää kor­vien vä­liin soi­maan. Uu­si maa­il­ma voi ol­la kaa­mok­sen­pi­meä, pak­kas­ta rap­su­va hil­jai­suus­pe­sä, jos­sa ih­mis­ten vä­lil­lä on pal­jon ti­laa. Uu­si maa­il­ma voi ol­la liuk­kaan ja pi­me­än käy­tä­vän pääs­sä odot­ta­va lois­te­put­ki­nen huo­ne, jos­sa mo­net kas­vot odot­ta­vat en­si­ää­niä.

Näis­sä maa­il­mois­sa minä olen ol­lut. Näi­den maa­il­mo­jen läpi olen kat­so­nut. Näi­den maa­il­mo­jen läpi olen näh­nyt elä­män. Näis­sä maa­il­mois­sa Ju­ma­la on kul­ke­nut mi­nun rin­nal­la­ni.

Olen us­ko­nut. Olen epäil­lyt. Olen ih­me­tel­lyt. Olen toi­vot­to­muu­des­ta kul­ke­nut toi­von rin­nal­le, ot­ta­nut sen sy­liin, si­li­tel­lyt peh­me­äk­si, hy­väk­sy­nyt. Olen nau­ra­nut kuin en kos­kaan en­nen, it­ke­nyt kuin lap­si, joka luot­taa jon­kun tu­le­van, pa­ran­ta­van.

Kaik­ki nämä maa­il­mat liik­ku­vat us­kon ava­ruu­des­sa, joka an­taa ti­laa eri­lais­ten tun­tei­den, aja­tus­ten ja toi­vei­den syk­ky­röil­le. Us­kon ava­ruu­des­sa, joka tar­vit­ta­es­sa su­pis­tuu ym­pä­ril­le kuin vuo­si­kym­me­niä sit­ten val­mis­tu­nut iso­äi­din­ne­li­ö­peit­to. Läm­mit­tää, hoi­taa ja peh­men­tää is­ku­ja.

Kak­si vuot­ta sit­ten tu­tus­tuin näis­tä maa­il­mois­ta sii­hen au­rin­gon­hoh­ta­vaan, pal­mun­leh­väi­seen. Siel­lä tut­tu an­teek­si­an­ta­muk­sen saar­na kie­toi us­kon ava­ruu­den ym­pä­ril­le­ni. Siel­lä koh­ta­sin elä­mä­ni tär­keim­män ih­mi­sen. Siel­lä si­sim­pä­ni ker­ros­tu­mat aset­tui­vat pai­koil­leen, löy­si­vät van­hat tu­tut paik­kan­sa, kau­an hu­kas­sa ol­leet. Siel­lä läm­pe­nin taas mi­nuk­si, ko­ko­nai­sek­si.

Mel­kein vuo­si sit­ten elä­mä­ni tär­kein ih­mi­nen oli mat­kal­la luok­se­ni, sii­hen toi­seen maa­il­maan, kaa­mok­sen­pi­me­ään. Vuo­den ly­him­pä­nä päi­vä­nä yh­dis­tyi kak­si tie­tä, kak­si maa­il­maa. Ju­ma­lan siu­naus oli kul­ke­nut koko tu­han­sien ki­lo­met­rien mat­kan mie­he­ni mu­ka­na, saa­tel­lut len­to­ko­nees­ta toi­seen, joh­ta­nut pak­ka­sen­täy­tei­ses­sä pi­me­äs­sä odot­ta­van vai­mon luo.

Tuo­ta mat­kaa edel­tä­neet pa­pe­ri­ni­put, pu­he­lut tun­te­mat­to­maan maa­han ja odo­tu­sah­dis­tuk­set haa­lis­tui­vat, jäi­vät, ka­to­si­vat. Jäl­jel­lä oli vain tär­kein: ”Ju­ma­lan ai­ka on pa­ras.”

Yh­dek­sän kuu­kaut­ta sit­ten kul­jim­me kol­man­teen uu­teen maa­il­maan. Sii­hen, jos­sa kir­ku­vien pon­nis­te­lu­jen jäl­keen odot­taa Ju­ma­lan suu­rin ih­me, uu­si elä­mä. Sii­nä maa­il­mas­sa olem­me edel­leen, us­kon ava­ruu­den ym­pä­röi­mi­nä. Is­tum­me seu­ra­pen­kis­sä, kuun­te­lem­me saar­naa, joka yh­dis­tää kak­si maa­il­maa. Opet­te­lem­me elä­mää, joka toi­si­naan ai­heut­taa vain ah­dis­tus­ta, toi­si­naan saa hyp­pe­leh­ti­mään tyy­ty­väi­syy­des­tä. Enim­mäk­seen jo­tain sil­tä vä­lil­tä.

Usein kuun­te­len pie­nen tyt­tä­rem­me tyy­ty­väis­tä hy­ri­nää, kun hän opet­te­lee syö­mään. Toi­von, et­tä sa­man­lai­nen hy­ri­nä soi­si hä­nen elä­mäs­sään usein. An­tai­si hä­nel­le sen sa­man tur­val­li­sen iso­äi­din­ne­li­ö­tä­kin, joka mi­nul­la on. Kun­pa us­kon ava­ruus oli­si hä­nen ym­pä­ril­lään ai­na, yh­dis­täi­si kaik­ki ne maa­il­mat, jot­ka hä­nen juu­ris­saan ovat.

An­na-Ma­ria Tog­be­nou

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti 11/2016

Ku­vi­tus­ku­vat: Heik­ki Vuo­no­ka­ri, Päi­vi Pel­to­nie­mi, H.H., He­le­na So­ran­ta

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys