Kuva Johanna Lumijärveltä
Kuva Johanna Lumijärveltä
Hanna Kallunki
Johannes Leppänen, 70, on toiminut pitkään kirkollisena ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Nyt hän kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen osallistua lastenlastensa elämään.
– Iloitsen terveydestä, Tuula-puolisosta ja lasten
perheiden elämästä, hän sanoo.
Leppänen ei ole tuntenut tarpeettomuuden tunnetta, vaikka on luopunut lähiaikoina useimmista luottamustehtävistään.
– Tuntuu, että motti alkaa olla hakattu pääpuita myöten. Koen hyvin vahvasti, että olen antanut sen, mitä minulla on ollut annettavana. Toisaalta luopuminen on tärkeää siksikin, että en koe tuntevani itseäni niin hyvin, että tietäisin, milloin alan tuntea itseni korvaamattomaksi, hän pohtii.
Myös vuonna 2001 alkanut Lapuan hiippakunnan kirkolliskokousedustajan tehtävä on päättymässä.
– Olin neljä kautta lakivaliokunnassa ja tykkäsin paljon siitä työstä.
Luottamus rakentuu avoimuudesta
Kaudella 2016–2020 kirkolliskokouksen varapuheenjohtajanakin toiminut Leppänen toteaa, että avoimuus on edellytys luottamuksen rakentumiselle.
– Pitää ensisijaisesti kysyä itseltään, voiko minuun luottaa ja vasta sitten katsella muita tästä näkökulmasta. Jos onnistuu rakentamaan asemansa niin, että tullaan kysymään mielipidettä, vaikuttamisen tie on auki koko leveydeltä, Leppänen sanoo.
Aloittaessaan kirkolliskokousedustajana Leppänen löysi itsestään ennakkoluuloja joitakin ihmisiä kohtaan.
– Kun heihin tutustui tarkemmin, monet ennakkoluulot häipyivät. Paljon mukavia ja vilpittömiä ihmisiä olen saanut kohdata.
Raskaita kokemuksia
Vaikka kirkolliskokousedustajan työ on ollut antoisaa, ikäviäkin muistoja on jäänyt.
– Eräässä kirkolliskokouksen avauspuheenvuorossa tuotiin vahvasti esiin vanhoillislestadiolaisten parissa ilmenneet pedofiliatapaukset kohtuuttomasti leimaten. Saman viikon aikana eräs piispa sanoi, että se ilmiö on olemassa kristillisyytemme rakenteessa eli hän väitti meidän hyväksyvän sellaisen toiminnan. Nuo kommentit tuntuivat niin raskailta, että sitä oli vaikea käsitellä, Leppänen muistelee.
Hän käytti asiasta puheenvuoron, jossa kiisti jyrkästi piispan väitteen paikkansapitävyyden. Leppänen totesi, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole koskaan hyväksytty pedofiliaa vaan pidetty sitä raskaana syntinä ja rikoksena. Mutta kaikenlaisia ilmiöitä, joita ihmisten keskuudessa on, voi esiintyä myös vanhoillislestadiolaisten parissa, Leppänen sanoi.
Hän muistelee myös toistuvia keskusteluja avioliittokäsityksen muuttamisesta:
– Niissä on esiintynyt niin paljon Raamatun totuuden vääristelyä, että on tullut surullinen mieli. Avioliitosta on niin selkeä Raamatun sana, ettei avioliittokäsitystä voida muuttaa hylkäämättä Raamatun ilmoitusta.
Mediassa on ennakoitu, että aihetta käsitellään myös kirkolliskokouksen tulevalla kaudella.
– Toivon ja uskon, ettei asia nouse keskusteluun ennen kuin piispat antavat asiasta selvityksensä, joka on parhaillaan heillä työn alla, Leppänen toteaa.
Isoja talouskysymyksiä
Uusi kirkolliskokouskausi alkaa toukokuussa. Ratkaistavaksi tulee muun muassa isoja talouskysymyksiä.
– Polarisaatio seurakuntien kesken näyttää lisääntyvän ja se vaarantaa pian yhteisvastuullisuuden periaatteen. Seurakuntien taloudellinen tilanne erilaistuu ennennäkemättömän nopeasti, Leppänen ennakoi.
Samaan aikaan kirkon jakamat tasaus- ja avustusjärjestelmät ovat radikaalisti pienentyneet.
– Kysytään, kuinka paljon kirkko voi tasata resursseja sisäisesti. Myös keskushallinnon ohentamista on jatkettava.
Talouden rakenteisiin tulisi Leppäsen mukaan puuttua voimakkaasti:
– Ykköskysymys on kiinteistöjen pieni käyttöaste suhteessa kustannuksiin. Ei ole järkevää ylläpitää leirikeskuksia vain rippikoulutoimintaa varten. Edessä saattaa olla aika, jolloin kirkkojakin suljetaan ja muutetaan käyttötarkoitusta, hän arvioi.
Leppänen toivoo kirkolliskokouksen myös kirkastavan kirkon perustehtävää.
– Ei ilmastonmuutoksen torjunta voi nousta ensisijaiseksi tehtäväksi.
Voimia ja ymmärrystä
Kirkon suurin ongelma liittyy Leppäsen mielestä kuitenkin maallistumiseen.
– Suuri kipupiste on siinä, että yhä enemmän etäännytään Jumalan sanan pohjalta ja tulkinnat käyvät yhä vieraammiksi. Siksi on tarpeen pyytää edustajille voimia ja ymmärrystä rakentaa kirkkoa niin, että sen voi tuntea kodikseen ihmiset, joille Jumalan sana on edelleen ehdoton auktoriteetti, hän sanoo.
Miten kirkko voisi vahvistaa vanhoillislestadiolaisten jäsentensä osallisuutta kirkossa?
– Antamalla selkeän viestin siitä, että vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen väellä on paikka kirkossa. Ja voimme kaikki omalla asenteellamme myös olla vaikuttamassa, että meille kirkko on tärkeä ja rakas instituutio, vaikka se ei Jumalan valtakunta olekaan. Ei kysytä ainoastaan mitä kirkko voisi tehdä, vaan mitä me voimme tehdä kirkossa, Leppänen haastaa.
Kirkon asema
Hän pitää mahdollisena, että maallistumiskehityksen myötä kirkon ja valtion suhde nousee tulevaisuudessa laajempaan keskusteluun.
Kirkon aseman määrittelee kirkkolaki. Tällä hetkellä on voimassa niin sanottu dualistinen menettely, joka tarkoittaa sitä, että kirkolliskokous valmistelee kirkkolain muutokset ja eduskunta joko hylkää tai hyväksyy esitykset, mutta ei voi tehdä niihin muutoksia.
– Keskustelin erään virkamiehen kanssa, ja hänellä oli vahva kanta siihen, että kirkon ehdoton aloiteoikeus ja toisaalta eduskunnan sisällön muutoskielto on muutettava. Olin aika yllättynyt asiasta, Leppänen kertoo.
Hän korostaa kirkolliskokouksen yksituumaisuuden olevan tärkeää tällaistenkin muutostoiveiden edessä.
– Sitä varmemmin rooli ennustettavana instituutiona säilyy myös tulevaisuudessa.
Kirkkoa rakentamassa
Lähes puolet vastikään valituista kirkolliskokousedustajista on uusia.
– Jos joku on tullut tavoitteenaan muuttaa radikaalisti kirkkoa instituutiona, saattaa kokea turhaumaa, Leppänen toteaa.
Hänen mielestään edustajana on tärkeää arvostaa kaikkien mielipiteitä, mutta toimia ratkaisuissa Raamattu ohjenuoranaan.
– Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin, on käyttökelpoinen muistutus kaikkeen yhdessä tekemiseen.
Leppänen myös arvioi, että jos oma menestyminen ja tehtävien saaminen on ensisijainen tavoite, on vaikea saavuttaa luottamuspääomaa, jonka avulla vaikuttaminen tapahtuu.
Vastuullinen tehtävä
Luottamuspääomasta Leppänen puhuu myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkökulmasta. Hän toimi keskustan kansanedustajana vuosina 1991–2003.
– Olen aina nauttinut erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja siihen kansanedustajan tehtävä toi mukanaan sekä määrää että laatua.
Tehtävään liittyvä vastuu tuntui välillä painavalta.
– Monesti laitoin kädet ristiin valiokunnan pöydän alla.
Mieleenpainuvaa oli, kun yli viiden vuoden urakka perustuslain uudistamiseksi saatiin päätökseen.
– Se onnistumisen tunne, joka tuli yhdessä tekemisestä ja toisemme arvostamisesta, ei unohdu koskaan.
Tärkein etappi
Elämänsä merkittävimmäksi etapiksi Leppänen arvioi vuosia 1971–76.
– Siihen sisältyi opiskelu agrologiksi, ensimmäinen työpaikka ja paluu kotitantereille Kannonkoskelle. Ennen kaikkea merkityksellistä oli se, kun Jumala johdatti puolisokseni Tuulan. Yhdessä on iloja ja suruja koettu, eletty täysipainoista elämää.
Nyt Leppänen on kiitollinen, että saa osallistua jopa kolmena aamuna viikossa neljän lapsenlapsen aamutoimiin, keitellä puuroa ja lähettää lapset kouluun.
– Katson joskus pienen pojan nukkuvia kasvoja aamulla ja iloitsen elämän jatkumisesta.
---------------------------------------
Lue myös:
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.