JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Vaikuttamisen perusta on luottamuspääoma

Puhutaan maasta ja taivaasta
5.3.2020 6.20

Juttua muokattu:

10.3. 10:32
2020031010324120200305062000

Kuva Johanna Lumijärveltä

Kuva Johanna Lumijärveltä

Han­na Kal­lun­ki

Jo­han­nes Lep­pä­nen, 70, on toi­mi­nut pit­kään kir­kol­li­se­na ja yh­teis­kun­nal­li­se­na vai­kut­ta­ja­na. Nyt hän ko­kee tär­keim­mäk­si teh­tä­väk­seen osal­lis­tua las­ten­las­ten­sa elä­mään.

– Iloit­sen ter­vey­des­tä, Tuu­la-puo­li­sos­ta ja las­ten

per­hei­den elä­mäs­tä, hän sa­noo.

Lep­pä­nen ei ole tun­te­nut tar­peet­to­muu­den tun­net­ta, vaik­ka on luo­pu­nut lä­hi­ai­koi­na useim­mis­ta luot­ta­mus­teh­tä­vis­tään.

– Tun­tuu, et­tä mot­ti al­kaa ol­la ha­kat­tu pää­pui­ta myö­ten. Koen hy­vin vah­vas­ti, et­tä olen an­ta­nut sen, mitä mi­nul­la on ol­lut an­net­ta­va­na. Toi­saal­ta luo­pu­mi­nen on tär­ke­ää sik­si­kin, et­tä en koe tun­te­va­ni it­se­ä­ni niin hy­vin, et­tä tie­täi­sin, mil­loin alan tun­tea it­se­ni kor­vaa­mat­to­mak­si, hän poh­tii.

Myös vuon­na 2001 al­ka­nut La­pu­an hiip­pa­kun­nan kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­jan teh­tä­vä on päät­ty­mäs­sä.

– Olin nel­jä kaut­ta la­ki­va­li­o­kun­nas­sa ja tyk­kä­sin pal­jon sii­tä työs­tä.

Luot­ta­mus ra­ken­tuu avoi­muu­des­ta

Kau­del­la 2016–2020 kir­kol­lis­ko­kouk­sen va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na­kin toi­mi­nut Lep­pä­nen to­te­aa, et­tä avoi­muus on edel­ly­tys luot­ta­muk­sen ra­ken­tu­mi­sel­le.

– Pi­tää en­si­si­jai­ses­ti ky­syä it­sel­tään, voi­ko mi­nuun luot­taa ja vas­ta sit­ten kat­sel­la mui­ta täs­tä nä­kö­kul­mas­ta. Jos on­nis­tuu ra­ken­ta­maan ase­man­sa niin, et­tä tul­laan ky­sy­mään mie­li­pi­det­tä, vai­kut­ta­mi­sen tie on au­ki koko le­vey­del­tä, Lep­pä­nen sa­noo.

Aloit­ta­es­saan kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­ja­na Lep­pä­nen löy­si it­ses­tään en­nak­ko­luu­lo­ja joi­ta­kin ih­mi­siä koh­taan.

– Kun hei­hin tu­tus­tui tar­kem­min, mo­net en­nak­ko­luu­lot häi­pyi­vät. Pal­jon mu­ka­via ja vil­pit­tö­miä ih­mi­siä olen saa­nut koh­da­ta.

Ras­kai­ta ko­ke­muk­sia

Vaik­ka kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­jan työ on ol­lut an­toi­saa, ikä­vi­ä­kin muis­to­ja on jää­nyt.

– Erääs­sä kir­kol­lis­ko­kouk­sen avaus­pu­heen­vuo­ros­sa tuo­tiin vah­vas­ti esiin van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten pa­ris­sa il­men­neet pe­do­fi­li­a­ta­pauk­set koh­tuut­to­mas­ti lei­ma­ten. Sa­man vii­kon ai­ka­na eräs piis­pa sa­noi, et­tä se il­miö on ole­mas­sa kris­til­li­syy­tem­me ra­ken­tees­sa eli hän väit­ti mei­dän hy­väk­sy­vän sel­lai­sen toi­min­nan. Nuo kom­men­tit tun­tui­vat niin ras­kail­ta, et­tä sitä oli vai­kea kä­si­tel­lä, Lep­pä­nen muis­te­lee.

Hän käyt­ti asi­as­ta pu­heen­vuo­ron, jos­sa kiis­ti jyr­käs­ti piis­pan väit­teen paik­kan­sa­pi­tä­vyy­den. Lep­pä­nen to­te­si, et­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­sa ei ole kos­kaan hy­väk­syt­ty pe­do­fi­li­aa vaan pi­det­ty sitä ras­kaa­na syn­ti­nä ja ri­kok­se­na. Mut­ta kai­ken­lai­sia il­mi­öi­tä, joi­ta ih­mis­ten kes­kuu­des­sa on, voi esiin­tyä myös van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten pa­ris­sa, Lep­pä­nen sa­noi.

Hän muis­te­lee myös tois­tu­via kes­kus­te­lu­ja avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen muut­ta­mi­ses­ta:

– Niis­sä on esiin­ty­nyt niin pal­jon Raa­ma­tun to­tuu­den vää­ris­te­lyä, et­tä on tul­lut su­rul­li­nen mie­li. Avi­o­lii­tos­ta on niin sel­keä Raa­ma­tun sana, et­tei avi­o­liit­to­kä­si­tys­tä voi­da muut­taa hyl­kää­mät­tä Raa­ma­tun il­moi­tus­ta.

Me­di­as­sa on en­na­koi­tu, et­tä ai­het­ta kä­si­tel­lään myös kir­kol­lis­ko­kouk­sen tu­le­val­la kau­del­la.

– Toi­von ja us­kon, et­tei asia nou­se kes­kus­te­luun en­nen kuin piis­pat an­ta­vat asi­as­ta sel­vi­tyk­sen­sä, joka on par­hail­laan heil­lä työn al­la, Lep­pä­nen to­te­aa.

Iso­ja ta­lous­ky­sy­myk­siä

Uu­si kir­kol­lis­ko­kous­kau­si al­kaa tou­ko­kuus­sa. Rat­kais­ta­vak­si tu­lee muun mu­as­sa iso­ja ta­lous­ky­sy­myk­siä.

– Po­la­ri­saa­tio seu­ra­kun­tien kes­ken näyt­tää li­sään­ty­vän ja se vaa­ran­taa pian yh­teis­vas­tuul­li­suu­den pe­ri­aat­teen. Seu­ra­kun­tien ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne eri­lais­tuu en­nen­nä­ke­mät­tö­män no­pe­as­ti, Lep­pä­nen en­na­koi.

Sa­maan ai­kaan kir­kon ja­ka­mat ta­saus- ja avus­tus­jär­jes­tel­mät ovat ra­di­kaa­lis­ti pie­nen­ty­neet.

– Ky­sy­tään, kuin­ka pal­jon kirk­ko voi ta­sa­ta re­surs­se­ja si­säi­ses­ti. Myös kes­kus­hal­lin­non ohen­ta­mis­ta on jat­ket­ta­va.

Ta­lou­den ra­ken­tei­siin tu­li­si Lep­pä­sen mu­kaan puut­tua voi­mak­kaas­ti:

– Yk­kös­ky­sy­mys on kiin­teis­tö­jen pie­ni käyt­tö­as­te suh­tees­sa kus­tan­nuk­siin. Ei ole jär­ke­vää yl­lä­pi­tää lei­ri­kes­kuk­sia vain rip­pi­kou­lu­toi­min­taa var­ten. Edes­sä saat­taa ol­la ai­ka, jol­loin kirk­ko­ja­kin sul­je­taan ja muu­te­taan käyt­tö­tar­koi­tus­ta, hän ar­vi­oi.

Lep­pä­nen toi­voo kir­kol­lis­ko­kouk­sen myös kir­kas­ta­van kir­kon pe­rus­teh­tä­vää.

– Ei il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta voi nous­ta en­si­si­jai­sek­si teh­tä­väk­si.

Voi­mia ja ym­mär­rys­tä

Kir­kon suu­rin on­gel­ma liit­tyy Lep­pä­sen mie­les­tä kui­ten­kin maal­lis­tu­mi­seen.

– Suu­ri ki­pu­pis­te on sii­nä, et­tä yhä enem­män etään­ny­tään Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta ja tul­kin­nat käy­vät yhä vie­raam­mik­si. Sik­si on tar­peen pyy­tää edus­ta­jil­le voi­mia ja ym­mär­rys­tä ra­ken­taa kirk­koa niin, et­tä sen voi tun­tea ko­dik­seen ih­mi­set, joil­le Ju­ma­lan sana on edel­leen eh­do­ton auk­to­ri­teet­ti, hän sa­noo.

Mi­ten kirk­ko voi­si vah­vis­taa van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten jä­sen­ten­sä osal­li­suut­ta kir­kos­sa?

– An­ta­mal­la sel­ke­än vies­tin sii­tä, et­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen he­rä­tys­liik­keen vä­el­lä on paik­ka kir­kos­sa. Ja voim­me kaik­ki omal­la asen­teel­lam­me myös ol­la vai­kut­ta­mas­sa, et­tä meil­le kirk­ko on tär­keä ja ra­kas ins­ti­tuu­tio, vaik­ka se ei Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ole­kaan. Ei ky­sy­tä ai­no­as­taan mitä kirk­ko voi­si teh­dä, vaan mitä me voim­me teh­dä kir­kos­sa, Lep­pä­nen haas­taa.

Kir­kon ase­ma

Hän pi­tää mah­dol­li­se­na, et­tä maal­lis­tu­mis­ke­hi­tyk­sen myö­tä kir­kon ja val­ti­on suh­de nou­see tu­le­vai­suu­des­sa laa­jem­paan kes­kus­te­luun.

Kir­kon ase­man mää­rit­te­lee kirk­ko­la­ki. Täl­lä het­kel­lä on voi­mas­sa niin sa­not­tu du­a­lis­ti­nen me­net­te­ly, joka tar­koit­taa sitä, et­tä kir­kol­lis­ko­kous val­mis­te­lee kirk­ko­lain muu­tok­set ja edus­kun­ta joko hyl­kää tai hy­väk­syy esi­tyk­set, mut­ta ei voi teh­dä nii­hin muu­tok­sia.

– Kes­kus­te­lin erään vir­ka­mie­hen kans­sa, ja hä­nel­lä oli vah­va kan­ta sii­hen, et­tä kir­kon eh­do­ton aloi­te­oi­keus ja toi­saal­ta edus­kun­nan si­säl­lön muu­tos­kiel­to on muu­tet­ta­va. Olin ai­ka yl­lät­ty­nyt asi­as­ta, Lep­pä­nen ker­too.

Hän ko­ros­taa kir­kol­lis­ko­kouk­sen yk­si­tuu­mai­suu­den ole­van tär­ke­ää täl­lais­ten­kin muu­tos­toi­vei­den edes­sä.

– Sitä var­mem­min roo­li en­nus­tet­ta­va­na ins­ti­tuu­ti­o­na säi­lyy myös tu­le­vai­suu­des­sa.

Kirk­koa ra­ken­ta­mas­sa

Lä­hes puo­let vas­ti­kään va­li­tuis­ta kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­jis­ta on uu­sia.

– Jos joku on tul­lut ta­voit­tee­naan muut­taa ra­di­kaa­lis­ti kirk­koa ins­ti­tuu­ti­o­na, saat­taa ko­kea tur­hau­maa, Lep­pä­nen to­te­aa.

Hä­nen mie­les­tään edus­ta­ja­na on tär­ke­ää ar­vos­taa kaik­kien mie­li­pi­tei­tä, mut­ta toi­mia rat­kai­suis­sa Raa­mat­tu oh­je­nuo­ra­naan.

– Ar­vaa oma ti­la­si ja an­na ar­vo toi­sel­le­kin, on käyt­tö­kel­poi­nen muis­tu­tus kaik­keen yh­des­sä te­ke­mi­seen.

Lep­pä­nen myös ar­vi­oi, et­tä jos oma me­nes­ty­mi­nen ja teh­tä­vien saa­mi­nen on en­si­si­jai­nen ta­voi­te, on vai­kea saa­vut­taa luot­ta­mus­pää­o­maa, jon­ka avul­la vai­kut­ta­mi­nen ta­pah­tuu.

Vas­tuul­li­nen teh­tä­vä

Luot­ta­mus­pää­o­mas­ta Lep­pä­nen pu­huu myös yh­teis­kun­nal­li­sen vai­kut­ta­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta. Hän toi­mi kes­kus­tan kan­sa­ne­dus­ta­ja­na vuo­si­na 1991–2003.

– Olen ai­na naut­ti­nut eri­lais­ten ih­mis­ten koh­taa­mi­ses­ta ja sii­hen kan­sa­ne­dus­ta­jan teh­tä­vä toi mu­ka­naan sekä mää­rää et­tä laa­tua.

Teh­tä­vään liit­ty­vä vas­tuu tun­tui vä­lil­lä pai­na­val­ta.

– Mo­nes­ti lai­toin kä­det ris­tiin va­li­o­kun­nan pöy­dän al­la.

Mie­leen­pai­nu­vaa oli, kun yli vii­den vuo­den urak­ka pe­rus­tus­lain uu­dis­ta­mi­sek­si saa­tiin pää­tök­seen.

– Se on­nis­tu­mi­sen tun­ne, joka tuli yh­des­sä te­ke­mi­ses­tä ja toi­sem­me ar­vos­ta­mi­ses­ta, ei unoh­du kos­kaan.

Tär­kein etap­pi

Elä­män­sä mer­kit­tä­vim­mäk­si eta­pik­si Lep­pä­nen ar­vi­oi vuo­sia 1971–76.

– Sii­hen si­säl­tyi opis­ke­lu ag­ro­lo­gik­si, en­sim­mäi­nen työ­paik­ka ja pa­luu ko­ti­tan­te­reil­le Kan­non­kos­kel­le. En­nen kaik­kea mer­ki­tyk­sel­lis­tä oli se, kun Ju­ma­la joh­dat­ti puo­li­sok­se­ni Tuu­lan. Yh­des­sä on ilo­ja ja su­ru­ja ko­et­tu, elet­ty täy­si­pai­nois­ta elä­mää.

Nyt Lep­pä­nen on kii­tol­li­nen, et­tä saa osal­lis­tua jopa kol­me­na aa­mu­na vii­kos­sa nel­jän lap­sen­lap­sen aa­mu­toi­miin, kei­tel­lä puu­roa ja lä­het­tää lap­set kou­luun.

– Kat­son jos­kus pie­nen po­jan nuk­ku­via kas­vo­ja aa­mul­la ja iloit­sen elä­män jat­ku­mi­ses­ta.

---------------------------------------

Lue myös:

Jo­han­nes Lep­pä­nen: ”Suo­mes­ta yri­te­tään teh­dä us­kon­nol­li­sis­ta il­mi­öis­tä va­paa­ta maa­ta”

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys