Päi­vi Mar­ti­kai­nen

SRK:n van­ki­la­lä­he­tys­työs­sä on hen­gel­li­sen lä­he­tys­työn juu­ril­la, ko­kee Aar­ne Rai­nio 15 vuo­den ko­ke­muk­sel­la.

Van­ki­la­lä­he­tys­työ ei ole ol­lut Aar­ne Rai­ni­on mie­les­tä pe­lot­ta­vaa, päin­vas­toin:

– Van­ki­lan hen­ki­lö­kun­ta on huo­leh­ti­nut mei­dän tur­val­li­suu­des­tam­me hy­vin. Toi­sen vel­jen kans­sa on myös ol­lut tur­val­lis­ta men­nä van­ki­la­seu­roi­hin. Ei ole jää­nyt yk­sin niin ajal­li­ses­sa kuin hen­gel­li­ses­sä­kään mie­les­sä.

Rai­nion pit­kä pes­ti lop­pui per­heen muut­ta­es­sa kak­si kuu­kaut­ta sit­ten Mänt­sä­läs­tä Hol­lo­laan.

– It­se olen jo jää­nyt eläk­keel­le, ja vai­mo jää lop­pu­vuon­na. Muu­tim­me ai­ka­naan isoon ta­loon kym­me­nen lap­sen kans­sa, ja nyt myös kuo­pus muut­ti omil­leen.

Rai­nio ku­vai­lee van­ki­la­lä­he­tin työ­tä opet­ta­vai­sek­si. Seu­roil­le on va­rat­tu ai­kaa 50 mi­nuut­tia, jo­hon pi­tää mah­dut­taa kak­si 20 mi­nuu­tin mit­tais­ta pu­het­ta ja lau­lu­ja.

– On olen­nais­ta pi­tää puhe ly­hy­e­nä, tär­keim­mäs­sä. Pu­hua niin yk­sin­ker­tai­ses­ti kuin mah­dol­lis­ta. Van­ki­la­lä­het­tien vir­kis­tys­päi­vil­lä eräs lä­het­ti ker­toi, mi­ten hä­nen poi­kan­sa oli ol­lut van­ki­la­seu­rois­sa mu­ka­na ja to­den­nut: ”isä, mik­si sinä et puhu ta­val­li­sis­sa seu­rois­sa noin?”

Rai­ni­on toi­mi­paik­ko­ja oli kak­si. Jo­ke­lan van­ki­las­sa on tut­kin­ta­van­ke­ja, jot­ka odot­ta­vat oi­keu­den­käyn­tiä. Rii­hi­mä­el­lä van­git suo­rit­ta­vat jo saa­tu­ja tuo­mi­oi­taan.

Van­ki­las­sa täy­tyy toi­mia tark­ko­jen sään­tö­jen mu­kaan.

– Edel­li­se­nä päi­vä­nä vah­vis­te­taan, et­tä so­vi­tut pu­hu­jat on tu­los­sa. Por­til­la il­moit­tau­du­taan 15 mi­nuut­tia en­nen ti­lai­suu­den al­kua. Tur­va­tar­kas­tuk­sen jäl­keen osas­tol­la ole­va var­ti­ja ha­kee vie­raat ja saat­taa hei­dät kirk­ko­sa­liin. Siel­lä on alt­ta­ri, jon­ka ää­res­sä pu­hu­ja pu­huu. Van­git is­tu­vat pen­keil­lä, Rai­nio ku­vai­lee.

Var­ti­jat tuo­vat van­git eri osas­toil­ta eri ai­kaan ja eri penk­kei­hin.

– Seu­ro­jen aluk­si toi­nen il­moit­taa, min­kä­lai­nen oh­jel­ma on. Hän esit­te­lee pu­hu­jat ja ker­too, et­tä olem­me van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sia ja teem­me evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon lä­he­tys­työ­tä.

Jo­ke­las­sa on seu­rat sun­nun­tai­sin ja Rii­hi­mä­el­lä nii­den li­säk­si tors­tai­nen kes­kus­te­lu­ti­lai­suus, joka ei ole yh­tä muo­dol­li­nen. Tänä vuon­na on ol­lut sa­mas­sa ti­lai­suu­des­sa kah­det seu­rat, jois­sa van­git ovat käy­neet kah­des­sa vuo­ros­sa.

– Var­ti­jat ovat mu­ka­na sun­nun­tai­na, van­ki­la­pap­pi tors­tai­na. Jos­kus van­git ky­sy­vät jo­ta­kin kes­ken pu­heen. Tors­tai­na is­tu­taan pöy­dän ym­pä­ril­le, ja pu­heen jäl­keen kes­kus­tel­laan.

Rai­ni­on mie­leen muis­tuu kes­kus­te­lu an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

– Ker­roin raa­ma­tun­koh­das­ta, jos­sa Jee­suk­sel­ta ky­sy­tään, mon­ta­ko ker­taa pi­tää an­taa an­teek­si: ei seit­se­män, vaan seit­se­män­kym­men­tä ker­taa seit­se­män. Ai­na kun vel­je­si ka­tuu. Syn­tyi vil­kas kes­kus­te­lu sii­tä, voi­ko ta­hal­laan teh­dä ai­na en­sin syn­tiä ja sit­ten ka­tua.

Lue tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä, mi­ten van­git ko­ke­vat lä­he­tys­työn sekä mil­lais­ta pa­lau­tet­ta työs­tä tu­lee.