JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Yhtenäiskulttuurista minäkeskeiseen yhteiskuntaan

Siionin Lähetyslehti
Puhutaan maasta ja taivaasta
13.10.2017 8.15

Juttua muokattu:

1.1. 11:20
2020010111201120171013081500

Haa­pa­ve­den kan­sa­no­pis­ton yh­teis­ku­vas­sa vuo­del­ta 1945 on jouk­ko nuo­ria opis­to­lai­sia. Hei­dän ta­ka­naan nä­ky­vät sa­nat ”Ol­kaat roh­ke­at ja teh­käät työ­tä, niin minä olen tei­dän kans­san­ne, sa­noo Her­ra Se­ba­ot” (Hagg. 2:4). Ras­kaat so­ta­vuo­det ovat vih­doin ta­ka­na. Nuor­ten kat­seis­ta ku­vas­tuu odo­tus ja ky­sy­mys: mikä on mei­dän tu­le­vai­suu­tem­me. Hei­dän jou­kos­saan on mo­nia, joi­den koti jäi uu­den ra­jan taak­se.

Nuo­ret ra­ken­si­vat Suo­men

Nyt tie­däm­me, mi­ten suo­ma­lai­sil­le so­dan jäl­keen kävi. Yh­te­nä rin­ta­ma­na ku­van nuo­ret, kym­me­nien tu­han­sien mui­den ai­ka­lais­ten ta­voin, ra­ken­si­vat uu­den Suo­men. He löy­si­vät paik­kan­sa, mak­soi­vat so­ta­kor­vauk­set no­peu­te­tus­sa ai­ka­tau­lus­sa ja ke­hit­ti­vät yh­des­sä as­kel as­ke­leel­ta yh­den maa­il­man par­haim­mis­ta yh­teis­kun­nis­ta. Hei­dän työn­sä ra­ken­tui var­hai­sen it­se­näi­syy­den vuo­si­na omak­su­tul­le kan­san­val­tai­sel­le ja de­mok­raat­ti­sel­le yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sel­le. Sen ki­vi­jal­ka oli pe­rus­tus­la­ki, joka an­toi kai­kil­le täy­si-ikäi­sil­le suo­ma­lai­sil­le oi­keu­den ja mah­dol­li­suu­den ra­ken­taa niin omaa elä­mää kuin yh­teis­kun­taa­kin.

Eri­lai­set ih­mi­set kun­ni­oit­ti­vat yh­teis­tä pe­rus­taa

Yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mis­ta edis­ti se, et­tä elet­tiin yh­te­näis­kult­tuu­rin ai­kaa. Vaik­ka ih­mi­sil­lä oli eri­lai­sia po­liit­ti­sia, us­kon­nol­li­sia tai kult­tuu­ri­sia nä­kö­kan­to­ja, oli mo­nia pe­ru­sa­si­oi­ta, joi­ta he kun­ni­oit­ti­vat, ku­ten puo­lus­tus­voi­mat, po­lii­si, kirk­ko, kou­lu­tus ja si­vis­tys. Nii­den ko­et­tiin tuo­van tur­val­li­suut­ta ja an­ta­van us­koa pa­rem­paan tu­le­vai­suu­teen.

Kris­til­li­nen ar­vo­poh­ja vai­kut­ti niin lain­sää­dän­nös­sä kuin kan­san elä­mäs­sä. Yh­teis­ten asi­oi­den hoi­toon va­li­tuil­la oli roh­keut­ta ajaa omien kan­nat­ta­jien li­säk­si yh­teis­tä etua. Työ­tä seu­ra­si siu­naus: Suo­mes­ta tuli vuo­si­kym­men­ten pon­nis­te­lu­jen an­si­os­ta maa­il­man pa­ras paik­ka elää.

Yk­si­lö nou­see etu­si­jal­le

En­nen ol­tiin me – nyt olen minä. Tä­män to­si­a­si­an kans­sa eläm­me tä­nään. Yh­te­näis­kult­tuu­ris­ta on siir­ryt­ty yk­si­tyi­syy­den kult­tuu­riin. Yk­si­lön oi­keu­det ovat etu­si­jal­la. Yh­teis­ten asi­oi­den hoi­to kiin­nos­taa vain vä­hän jos lain­kaan. Vain vä­hän yli puo­let suo­ma­lai­sis­ta ää­nes­tää val­ti­ol­li­sis­sa tai pai­kal­li­sis­sa vaa­leis­sa. Seu­ra­kun­tien vaa­leis­sa si­tä­kin har­vem­mat. Kaih­dam­me si­tou­tu­mis­ta, ja näin sekä us­kon­nol­lis­ten et­tä va­paa­eh­tois­työn yh­dis­tys­ten jä­sen­mää­rät hii­pu­vat. Ai­em­pien su­ku­pol­vien esi­ku­vat ja mie­li­pi­teen muo­dos­ta­jat on jä­tet­ty his­to­ri­aan. Val­ta ja val­lan­käyt­tö ovat kiel­tei­sis­sä yh­teyk­sis­sä esil­lä.

Eläm­me run­saan ja sir­pa­lei­sen in­for­maa­ti­on tul­vas­sa, jos­sa to­tuuk­sia on kai­kis­ta asi­ois­ta lä­hes yh­tä mon­ta kuin pu­hu­jia. Tek­ni­set yh­tey­den­pi­to­ta­vat kor­vaa­vat usein kas­vok­kai­sen kans­sa­käy­mi­sen. De­mok­ra­tia on mur­rok­ses­sa, kos­ka pe­rin­tei­set jär­jes­täy­ty­mis­ta­vat ei­vät saa kan­na­tus­ta, ei­vät­kä uu­det säh­köi­set vai­kut­ta­mi­sen muo­dot ole vie­lä va­kiin­tu­neet. On­ko edes mah­dol­lis­ta koo­ta ha­ja­nai­sis­ta mie­li­pi­teis­tä sel­lais­ta yh­teis­tä lin­jaa, joka ra­ken­tai­si lä­hiyh­tei­sö­jä ja koko yh­teis­kun­taa?

Etäi­nen tu­lee lä­hel­le

Mi­nä­kes­kei­syy­del­le on syn­ty­nyt vas­ta­voi­mia. Ny­ky­ai­kai­nen tie­don­vä­li­tys on laa­jen­ta­nut ko­et­tua elin­pii­riä, joka ylit­tää oman per­heen, ky­län ja kau­pun­gin li­säk­si val­ta­kun­tien ja maa­no­sien ra­jat. Sa­man­mie­lis­ten kans­sa voi­daan muo­dos­taa yh­tei­sö­jä maa­il­man­laa­jui­ses­sa tie­to­ver­kos­sa. Olem­me sa­mal­la mo­nin ta­voin tul­leet tie­toi­sik­si eri puo­lil­la maa­il­maam­me elä­vien ih­mis­ten ar­jes­ta. Koh­taam­me uu­den laa­jen­tu­neen lä­him­mäi­syy­den haas­teet oman maam­me ra­jo­jen si­säl­lä.

Täs­sä muu­tos­ten ris­ti­aal­lo­kos­sa ih­mi­sen pe­rus­tar­peet ovat säi­ly­neet sa­moi­na: tur­val­li­suu­den ko­ke­mus ja luot­ta­mus hy­vään huo­mi­seen.

Kaik­ki on Ju­ma­lan suun­ni­tel­maa

Eri­tyi­ses­ti Suo­men ja us­kon­puh­dis­tuk­sen juh­la­vuo­te­na on mah­dol­lis­ta ot­taa op­pia his­to­ri­as­ta. On ai­ka et­siä te­ki­jät, joi­den avul­la edis­täm­me omaa ja lä­him­mäis­tem­me tur­val­lis­ta elä­mää lä­hel­lä tai toi­sel­la puo­lel­la maa­pal­loa.

Teh­tä­väm­me on ra­ken­taa ja toi­mia sen elä­män­pii­rin par­haak­si, mi­hin mei­dät on joh­da­tet­tu. Teh­tä­väm­me on myös ol­la roh­kei­ta ja teh­dä pää­tök­siä omas­sa elä­mäs­säm­me tai vas­tuu­teh­tä­vis­säm­me kris­til­lis­ten ar­vo­jen poh­jal­ta. Ajan­koh­tai­sia esi­merk­ke­jä täs­tä ovat al­ko­ho­liin ja avi­o­liit­toon liit­ty­vät lain­sää­dän­nön muu­tok­set yh­teis­kun­nas­sa ja kir­kos­sa. Voim­me pu­heil­la ja te­oil­la tu­kea vas­tuun­kan­ta­jia.

Ju­ma­lan sana roh­kai­see mei­tä luot­ta­maan sii­hen, et­tä eläm­me hä­nen suun­ni­tel­man­sa mu­kaan täs­sä maa­il­man ajas­sa, ei­vät­kä sen mo­ni­muo­toi­set ke­hi­tys­vai­heet ole sat­tu­maa. Ju­ma­lan sal­li­maa on myös se, et­tä mei­dän on mah­dol­lis­ta ko­kea elä­män­pii­rik­si koko hä­nen luo­man­sa maa­il­ma. Saam­me elää kris­til­lis­ten ar­vo­jen mu­kais­ta elä­mää ar­jes­sam­me roh­ke­as­ti, ja mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan aut­taa vai­keuk­sis­sa ole­via lä­hel­lä ja kau­ka­na. Pie­net­kin teot tuo­vat suu­ren siu­nauk­sen, kun nii­den voi­ma­na ovat ar­mo ja rak­kaus.

Rau­ni No­ke­la

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 11.10.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Pi­xa­bay

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys