Joshua, Steffan, Avelia, Lillian, Lennart ja Miia Laho viihtyvät hyvin Suomessa. Amerikan sukulaisiin pidetään tällä hetkellä yhteyttä tekniikan avulla.
Joshua, Steffan, Avelia, Lillian, Lennart ja Miia Laho viihtyvät hyvin Suomessa. Amerikan sukulaisiin pidetään tällä hetkellä yhteyttä tekniikan avulla.
Tapio Honkanen
Miia ja Joshua Laho asuvat neljän lapsensa kanssa Pohjois-Savossa Vieremällä. Joshua on kotoisin Yhdysvalloista, Minnesotan osavaltiosta. Hän muutti Suomeen kesällä 2014 ja vei samana kesänä Miia-puolisonsa vihille.
Vieremällä asuvat myös Miian vanhemmat ja useat sisarukset perheineen. Lähellä asuvien sukulaisten lisäksi Joshuan kotiutumista on auttanut uskovaisen työnantajan löytyminen ja paikallisiin uskovaisiin tutustuminen.
Sopeutuminen uuteen kulttuuriin ei ole kuitenkaan tuntunut aina helpolta. Vaikka Joshua olikin joitakin vuosia aikaisemmin viettänyt opistovuoden Reisjärvellä, hänellä ei ollut juurikaan suomen kielen taitoa uuteen kotimaahan muuttaessaan. Hän kertoo kuitenkin tulevansa nykyisin toimeen ensisijaisesti suomen kielellä, vaikka aluksi outo kieli tuottikin vaikeuksia.
– Opistolla muut pojat osasivat sanoa englanniksi vain let’s go, minä en osannut suomea senkään vertaa, Joshua muistelee.
Elämä ja arki ei paljon Suomen ja Yhdysvaltojen välillä poikkea, mutta kulttuurieroja kuitenkin löytyy. Suomessa ollaan Lahojen mielestä paljon virallisempia esimerkiksi kyläilykäyttäytymisessä. Siinä missä suomalaiset odottavat kuuliaisesti kutsua kahvipöytään, Amerikassa haetaan omatoimisesti kahvit pannusta ja ruoat pöydästä ja istuskellaan olohuoneeseen jutustelemaan.
Suomalaisten olemattomaan small talk -kulttuuriin on myös ollut tottuminen.
– Amerikassa voi tervehtiä tuntemattomiakin kysymällä kuulumisia, johon he vastaavat kohteliaasti. Suomessa saa vastaukseksi vain kummeksuvan katseen, pohtii Joshua.
Lahot ovatkin tuoneet kotiinsa ja arkeensa parhaita puolia molempien kulttuurien perinnöistä. Englantia puhutaan suomen lisäksi päivittäin ja perheen ruokakulttuuri on yhdistelmä molemmista maista.
Pitkät sunnuntaiaamiaiset ovat yksi tavoista, joita Laihot ovat halunneet vaalia. Silloin kokoonnutaan koko perheellä kokkaamaan lettuja, joita nautitaan vaahterasiirapin kera. Toinen tärkeä perinne on kiitospäivä marraskuun neljäntenä sunnuntaina, jolloin Lahot valmistavat amerikkalaisen kiitospäiväaterian ja nauttivat sen ystävien ja perheen seurassa.
Uskovaisten elämä kokonaisuudessaan ei Lahojen mukaan poikkea juurikaan Keskilännen ja Pohjois-Savon välillä. Merkittävin ero on se, että Yhdysvalloissa ei ole kansankirkkoa. Paikallisella rauhanyhdistyksellä on siellä samanlainen rooli kuin Suomessa evankelisluterilaisella kirkolla. Uskovaisten yhdistyksiä kutsutaankin siellä kirkoiksi, toisin kuin Suomessa.
Yhdysvalloissa itsenäiset kirkkokunnat hoitavat tehtäviä, joita Suomessa hoitaa koululaitos tai kirkko. Esimerkiksi uskovaisten häitä ja hautajaisia vietetään kirkoissa, jotka muistuttavat suomalaisia rauhanyhdistyksiä. Myös ehtoollisella käyminen voi tuntua erikoiselta suomalaisesta, joka on tottunut ottamaan sen vastaan kirkossa.
Amerikkalaisissa kouluissa ei anneta uskonnonopetusta, joten pyhäkoulun rooli kirkoissa on suurempi.
– Lapset aloittavat pyhäkoulun yleensä nelivuotiaina ja jatkavat rippikouluun asti, kertaa pyhäkouluopettajana toiminut Joshua.
Perheen oli tarkoitus matkata viime syksynä Utahiin tapaamiseen, jossa olisivat olleet paikalla Joshuan vanhemmat sekä kaikki kolmetoista sisarusta puolisoineen. Tapaaminen lykkääntyi koronaviruksen takia, mutta Lahot ovat toiveikkaita, että uusi tapaaminen vielä järjestyy.
– Kymmenien tuntien matkaaminen Vieremältä Pohjois-Amerikkaan on työlästä varsinkin pienten lasten kanssa, joten reissuja ei kovin usein jaksa tehdä. Onneksi tekniikka mahdollistaa yhteydenpidon kauaskin.
Joshua onkin käynyt Suomen vuosiensa aikana Yhdysvalloissa kolme kertaa, joista Miia on ollut mukana kahdesti.
– Vaikka koti onkin nyt Vieremällä, tunnen aina Yhdysvalloissa käydessäni palaavani kotiin, miettii Joshua.
Kaksi kulttuuria on vanhempien mukaan perheessä suuri rikkaus, vaikka haasteitakin tulee välillä vastaan. Kummankin kotimaan kulttuuria kunnioittaen on löytynyt sopiva tapa elää, ja nuori perhe katsoo luottavaisesti tulevaan.
– Usko on sama kotimaasta riippumatta. Kaikki elämämme vaiheet ovat Jumalan johdatusta. Siihen on turvallista luottaa myös tulevaisuudessa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.