JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ad­vent­ti – Jee­suk­sen odot­ta­mi­nen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
2.12.2018 6.38

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109283420181202063800

En­sim­mäi­nen ad­vent­ti­sun­nun­tai aloit­taa uu­den kirk­ko­vuo­den. Ad­ven­tin ai­ka on Jee­suk­sen tu­le­mi­sen odot­ta­mis­ta, ja se val­mis­taa mei­tä Va­pah­ta­jam­me syn­ty­mä­juh­laan. Ju­ma­lan kan­sa viet­tää toi­ses­sa­kin mie­les­sä ad­vent­ti­ai­kaa, kos­ka Jee­suk­sen toi­nen tu­le­mi­nen on vie­lä to­teu­tu­mat­ta.

Päi­vän evan­ke­liu­mit liit­tä­vät ad­ven­tin ja jou­lun pal­mu­sun­nun­tai­hin ja pää­si­äi­sen ta­pah­tu­miin. Jou­lu saa mer­ki­tyk­sen­sä vain yh­tey­des­sä Kris­tuk­sen kär­si­myk­seen, kuo­le­maan ja ylös­nou­se­muk­seen.

En­nus­tuk­set käy­vät to­teen

Uu­den lii­ton aa­mu­päi­vä­nä täyt­tyi­vät mo­net pro­feet­to­jen en­nus­tuk­sis­ta. Uu­den tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­sis­sa tois­tu­vat usein sa­non­nat: näin on kir­joi­tet­tu tai tämä ta­pah­tuu, jot­ta kir­joi­tuk­set kä­vi­si­vät to­teen. Kaik­ki mikä Jee­suk­sen elä­mäs­sä to­teu­tui, oli jo ai­em­min en­nus­tet­tu pro­feet­to­jen kaut­ta (Sak. 9:9, Jes. 62:11).

Jee­sus val­mis­ti myös it­se omia ope­tus­lap­si­aan ta­pah­tu­miin, jot­ka al­koi­vat rat­sas­ta­mi­ses­ta Je­ru­sa­le­miin. Hän ker­toi, mi­ten he me­ne­vät Je­ru­sa­le­miin ja hä­net lo­puk­si sur­ma­taan, mut­ta hän nou­see kuol­leis­ta kol­man­te­na päi­vä­nä (Matt. 16:21).

Nöy­rä­nä aa­sil­la rat­sas­ta­en

Kun Jee­sus lä­hes­tyi Je­ru­sa­le­mia, hän pyy­si ope­tus­lap­sia nou­ta­maan ky­läs­tä aa­sin var­san. Oh­jee­na oli il­moit­taa ky­se­li­jöil­le, et­tä Her­ra tar­vit­see aa­sin. Näin to­teu­tui pro­feet­ta Sa­ka­ri­aan en­nus­tus: ”Kat­so, ku­nin­kaa­si tu­lee. Van­hurs­kas ja voit­toi­sa hän on, hän on myös nöy­rä, hän rat­sas­taa aa­sil­la, aa­si on hä­nen ku­nin­kaal­li­nen rat­sun­sa” (Sak. 9:9).

Rat­sas­ta­es­saan Je­ru­sa­le­miin Jee­suk­sel­la ei ol­lut ajal­lis­ta ku­nin­kaal­lis­ta lois­toa, ei yl­väs­tä rat­sua ei­kä so­ti­las­saat­tu­et­ta. Sii­tä huo­li­mat­ta hän oli mat­kal­la ku­nin­kaa­na. Hä­nen ku­nin­kuu­ten­sa ei ol­lut täs­tä maa­il­mas­ta, ku­ten hän Pi­la­tuk­sel­le myö­hem­min to­te­si. Kun­ni­an ku­nin­gas oli kul­ke­mas­sa koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa mei­dän tä­män­kin päi­vän ih­mis­ten edes­tä.

Kah­den­lai­nen vas­taa­not­to

Jee­suk­sen saa­pu­es­sa Je­ru­sa­le­miin mat­kan var­rel­la oli pal­jon ih­mi­siä. He le­vit­ti­vät tiel­le vaat­tei­ta, toi­set kat­koi­vat ok­sia ja le­vit­ti­vät nii­tä tiel­le. Rie­mu­huu­to­jen saat­te­le­ma­na kun­ni­an ku­nin­gas saa­pui: ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa!”

Rie­muit­si­joi­na oli­vat he, jot­ka oli­vat löy­tä­neet elä­män­sä kal­leim­man aar­teen ja saa­neet syn­tin­sä an­teek­si. He oli­vat läh­te­neet seu­raa­maan Va­pah­ta­jaa. Mo­net oli­vat oma­koh­tai­ses­ti saa­neet ko­kea sen vies­tin, joka vie­tiin van­ki­las­sa ole­val­le, epäi­le­väl­le Jo­han­nek­sel­le: so­ke­at nä­ke­vät, kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään ja köy­hil­le saar­na­taan ilo­sa­no­ma (Matt .11:5).

Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan iloin­neet Jee­suk­sen saa­pu­mi­ses­ta. Pal­jon oli nii­tä, jot­ka ei­vät tun­te­neet Jee­sus­ta ja ky­se­li­vät, kuka hän on. Jee­suk­sen ope­tuk­sen ja voi­mal­lis­ten töi­den al­la moni ky­se­li: mis­tä on tämä vii­saus, joka hä­nel­le on an­net­tu? Mitä ovat nuo voi­mal­li­set teot, jot­ka ta­pah­tu­vat hä­nen kä­sien­sä kaut­ta (Mark. 6:2)?

He nä­ki­vät Jee­suk­sen vain puu­se­pän poi­ka­na, hä­nen ajal­li­set vel­jen­sä­kin he tun­si­vat. Mut­ta Jee­sus ei avau­tu­nut heil­le oma­na Va­pah­ta­ja­na ja maa­il­man syn­tien so­vit­ta­ja­na.

Va­loa pi­mey­den kes­kel­le

Ad­ven­tin ai­ka on vuo­den pi­mein­tä ai­kaa. Ke­sän va­lon ja kas­vun jäl­keen olem­me saa­neet ko­kea syk­syn myrs­kyt ja luo­ma­kun­nan kuo­le­man. Ai­ka, jota eläm­me, on ko­vien ar­vo­jen ja usein it­sek­käi­den aja­tus­ten ai­kaa. Maa­il­man pi­meys var­jos­taa vä­lil­lä tai­vaan tie­tä.

Pi­mey­den kes­kel­le kai­kuu sama ilo­sa­no­ma, joka tuo­tiin ke­don pai­me­nil­le: ”Teil­le on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja.” Tä­nään­kin Jee­sus saa­puu omien­sa vä­li­tyk­sel­lä nöy­rä­nä ja kut­su­va­na maa­il­man Va­pah­ta­ja­na. Ar­moa ky­se­le­vä ih­mi­nen saa lau­lun­te­ki­jän sa­noin ol­la pyy­tä­mäs­sä: ”Ja sy­dä­me­ni sei­meen, asun­toon hal­vim­paan, ar­mos­ta lap­sen kal­liin, sai­sin­pa asu­maan, ar­mos­ta lap­sen kal­liin, sai­sin­pa asu­maan” (SL 14:4).

Il­ma­ri Kor­ho­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.11.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Han­ne­le Pu­hak­ka

Matt. 21 :1–9

Raa­mat­tu 1992

Kun he lä­hes­tyi­vät Je­ru­sa­le­mia ja oli­vat tu­los­sa Bet­fa­geen öl­jy­mä­el­le, Jee­sus lä­het­ti edel­tä kak­si ope­tus­las­taan ja sa­noi heil­le: ”Men­kää tuol­la nä­ky­vään ky­lään. Siel­lä on aa­sin­tam­ma kiin­ni si­dot­tu­na ja var­sa sen vie­rel­lä; löy­dät­te ne heti. Ot­ta­kaa ne sii­tä ja tuo­kaa mi­nul­le. Jos joku sa­noo teil­le jo­ta­kin, vas­tat­kaa, et­tä Her­ra tar­vit­see nii­tä mut­ta pa­laut­taa ne pian.” Näin ta­pah­tui, jot­ta kä­vi­si to­teen tämä pro­fee­tan sana: -- Sa­no­kaa ty­tär Sii­o­nil­le: Kat­so, ku­nin­kaa­si tu­lee! Hän tu­lee luok­se­si lem­pe­ä­nä, rat­sas­ta­en aa­sil­la, työ­juh­dan var­sal­la. Ope­tus­lap­set läh­ti­vät ja te­ki­vät niin kuin Jee­sus oli käs­ke­nyt. He toi­vat aa­sin ja var­san ja pa­ni­vat nii­den sel­kään vaat­tei­taan, ja Jee­sus is­tuu­tui aa­sin sel­kään. Ih­mi­siä oli hy­vin pal­jon, ja he le­vit­ti­vät vaat­tei­taan tiel­le, toi­set kat­koi­vat puis­ta ok­sia ja le­vit­ti­vät tiel­le nii­tä. Ja ih­mis­jouk­ko, joka kul­ki hä­nen edel­lään ja pe­räs­sään, huu­si: -- Hoo­si­an­na*, Daa­vi­din Poi­ka! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran

ni­mes­sä! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa!

BIB­LIA

Ja kuin he lä­hes­tyi­vät Je­ru­sa­le­mia ja tu­li­vat Betp­ha­geen öl­jy­mä­en tykö, lä­het­ti Je­sus kak­si ope­tus­las­ta sa­no­en heil­le: men­käät ky­lään, joka on edes­sän­ne, ja te löy­dät­te koh­ta aa­sin­tam­man si­dot­tu­na, ja var­san hä­nen kans­san­sa: pääs­tä­käät ne ja tuo­kaat mi­nul­le. Ja jos joku teil­le jo­ta­kin sa­noo, niin sa­no­kaat: Her­ra nii­tä tar­vit­see, ja koh­ta hän las­kee hei­dät. Mut­ta tämä kaik­ki ta­pah­tui, et­tä täy­tet­täi­siin, mikä sa­not­tu oli prop­he­tan kaut­ta, joka sa­noo: Sa­no­kaat Zi­o­nin tyt­tä­rel­le: kat­so, si­nun Ku­nin­kaas tu­lee si­nul­le si­viä, is­tu­en aa­sin­tam­man pääl­lä ja ikeen alai­sen aa­sin var­san pääl­lä. Niin ope­tus­lap­set me­ni­vät ja te­ki­vät niin­kuin Jee­sus heil­le käs­ke­nyt oli, ja ta­lut­ti­vat aa­sin­tam­man ja var­san, ja pa­ni­vat nii­den pääl­le vaat­teen­sa, ja is­tut­ti­vat hä­nen nii­den pääl­le. Niin enin osa kan­sas­ta ha­joit­ti vaat­teen­sa tiel­le, ja muut kar­si­vat ok­sia puis­ta ja ha­joit­ti­vat tiel­le. Mut­ta kan­sa, joka edel­lä kävi, ja jot­ka seu­ra­si­vat, huu­si­vat, sa­no­en: Ho­si­an­na Da­vi­din Po­jal­le! Kii­tet­ty ol­koon se, joka tu­lee Her­ran ni­meen! Ho­si­an­na kor­keu­des­sa!

11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys