JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Antakaa toisillenne anteeksi

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
1.11.2015 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:20
2020010123204420151101070000

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

– En an­na sitä iki­nä an­teek­si, niin pa­has­ti hän louk­ka­si mi­nua! pu­hi­si eräs ih­mi­nen tul­tu­aan jul­ki­ses­ti lou­ka­tuk­si. Toi­nen tun­si sy­vää myö­tä­tun­toa lou­kat­tua koh­taan ja va­kuut­ti, et­tei hän­kään vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa an­tai­si an­teek­si.

Toi­sen jul­ki­nen hä­päi­sy tun­tuu an­teek­si­an­ta­mat­to­mal­ta asi­al­ta. Opet­taa­han Lut­her Isos­sa ka­te­kis­muk­ses­sa: ”Meil­lä on yk­si aar­re, jota il­man em­me myös­kään voi­si tul­la toi­meen, ni­mit­täin kun­nia ja hyvä mai­ne. Täs­sä on ky­sy­mys sii­tä, et­tei ke­nen­kään tar­vit­se elää ih­mis­ten pa­ris­sa jul­ki­ses­ti hä­väis­ty­nä ja kaik­kien hal­vek­si­ma­na.”

Ka­tu­val­le evan­ke­liu­mia

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi on ly­hyt kat­kel­ma Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nas­ta. Juu­ri en­nen tätä evan­ke­liu­mi­kat­kel­maa Jee­sus opet­ti Isä mei­dän -ru­kouk­sen, jos­sa on koh­ta: ”Ja an­na meil­le mei­dän vel­kam­me an­teek­si, niin kuin me­kin an­nam­me an­teek­si niil­le, jot­ka ovat meil­le ve­las­sa” (Matt. 6:12). Olem­me tot­tu­neet lu­ke­maan ru­kouk­sen muo­dos­sa: ”Ja an­na meil­le an­teek­si mei­dän syn­tim­me, niin kuin me­kin an­teek­si an­nam­me niil­le, jot­ka ovat mei­tä vas­taan rik­ko­neet.”

Olen kuul­lut jon­kun sa­no­van: ”Kyl­lä minä sen an­nan hä­nel­le an­teek­si, mut­ta kos­kaan en sitä unoh­da.” Mitä an­teek­si an­ta­mi­nen oi­ke­as­taan on ja mik­si pi­täi­si an­taa an­teek­si? An­teek­si an­ta­mi­nen ei ole vaa­ti­vaa. Ke­tään ei voi vaa­tia, saa­ti sit­ten pa­kot­taa pyy­tä­mään an­teek­si. An­teek­si pyy­tä­mi­sen vaa­ti­mus ei kan­na he­del­mää.

An­teek­si pyy­tä­mis­tä edel­tää ka­tu­mus. Vää­rin teh­nyt huo­maa vää­rin­te­kon­sa. Vää­rin te­ke­mi­nen al­kaa ka­dut­taa, tu­lee paha mie­li. Jos on tois­ta lou­kan­nut tai teh­nyt jo­tain muu­ta vää­rää, niin tie­tää toi­sel­la­kin ole­van paha mie­li. Pi­täi­si pyy­tää an­teek­si.

An­teek­si pyy­tä­mi­nen ei ole help­poa. Se vaa­tii nöyr­ty­mis­tä, jou­tuu ”tait­ta­maan nis­kan” yl­pe­äl­tä mi­näl­tä. Mi­nua pu­hut­te­lee en­sim­mäi­sen ad­vent­ti­sun­nun­tain ot­sik­ko: Ku­nin­kaa­si tu­lee nöy­rä­nä. Jee­sus, Ju­ma­lan Poi­ka alen­tui nöy­räk­si. Hän lä­hes­tyi Je­ru­sa­le­mia rat­sas­ta­en aa­sil­la ei­kä yl­vääl­lä rat­sul­la. Kor­kein ku­nin­gas alen­tui kaik­kein al­hai­sim­mak­si so­vit­taak­seen kaik­kien ih­mis­ten pa­hat teot.

An­teek­si eh­doit­ta

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus sa­noo: ”Jos te an­nat­te toi­sil­le ih­mi­sil­le an­teek­si hei­dän rik­ko­muk­sen­sa, an­taa myös tai­vaal­li­nen Isän­ne teil­le an­teek­si” (Matt. 6:14). An­teek­si pyy­tä­mi­nen on yl­pe­äl­le ih­mis­mie­lel­le vai­ke­aa. On­ko an­teek­si an­ta­mi­nen jos­kus vie­lä­kin vai­ke­am­paa?

Pie­net asi­at on help­po pyy­tää an­teek­si. Vaik­ka­pa toi­sen ta­ha­ton tö­näi­sy, sil­loin on help­po sa­noa: an­teek­si. Sii­hen on help­po vas­ta­ta, et­tä ei­pä mi­tään. Mut­ta mitä suu­rem­mas­ta asi­as­ta on ky­sy­mys, sitä vai­ke­am­paa on an­teek­si an­ta­mi­nen. Pie­ta­ri ky­se­li Jee­suk­sel­ta, kuin­ka mon­ta ker­taa täy­tyy an­taa lä­him­mäi­sel­leen an­teek­si: ”Ihan­ko seit­se­män ker­taa?” Tuo­hon Jee­sus vas­ta­si: ”Minä sa­non si­nul­le: Ei seit­se­män, vaan seit­se­män­kym­men­tä ker­taa seit­se­män.” (Matt. 18:21,22.)

An­teek­si an­ta­mi­nen on eh­doit­ta an­teek­si an­ta­mis­ta. An­teek­si pyy­tä­mi­nen ei ole kui­ten­kaan syn­nin pei­te. Jos­kus on tar­ve kes­kus­tel­la asi­ois­ta. Vää­rin teh­neen tai lou­kan­neen on syy­tä va­rau­tua myös kuun­te­le­maan toi­sen tun­to­ja. So­pi­mi­nen tar­vit­see mo­lem­min­puo­lis­ta nöy­ryyt­tä. On tar­peen kes­kus­tel­la ru­kouk­sen mie­lel­lä, et­tä asi­at kor­jaan­tui­si­vat.

Eräs tut­ta­va­ni sa­noi sat­tu­vas­ti: ”On pa­rem­pi ol­la on­nel­li­nen kuin oi­ke­as­sa.” Huo­ma­sin tuo­hon haus­kaan sa­no­mi­seen kät­key­ty­vän suu­ren vii­sau­den. Suu­rin on­nel­li­suu­den te­ki­jä ih­mi­sel­lä on, kun on syn­nit an­teek­si ja rau­ha Ju­ma­lan kans­sa.

Ar­moa sy­dä­mes­tä as­ti

Jee­suk­sen vuo­ri­saar­na al­kaa au­tu­aak­si ju­lis­tuk­sel­la. Au­tu­as­ta voi sa­noa myös on­nel­li­sek­si, on­ni­tel­ta­vak­si. ”Au­tu­ai­ta ne, jot­ka toi­sia ar­mah­ta­vat: hei­dät ar­mah­de­taan” (Matt. 5:7). Ka­tu­val­le syn­ti­sel­le ih­mi­sel­le kuu­luu ar­mo. Päi­vän evan­ke­liu­mi päät­tyy: ”Mut­ta jos te et­te an­na an­teek­si toi­sil­le, ei Isän­ne­kään an­na an­teek­si tei­dän rik­ko­muk­si­an­ne” (Matt. 6:15). Syn­tien ja rik­ko­mus­ten an­teek­si saa­mi­seen siis si­säl­tyy yk­si eh­to: täy­tyy it­se­kin ol­la val­mis an­ta­maan an­teek­si.

Jee­sus ker­toi ver­tauk­sen tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta ku­nin­kaa­na. Ver­tauk­ses­sa ar­mol­li­suut­ta ker­jän­neel­le ve­lal­li­sel­le an­net­tiin jät­ti­läis­mäi­nen vel­ka an­teek­si. Ar­mah­det­tu ve­lal­li­nen ei kui­ten­kaan ol­lut ar­mol­li­nen kans­sa­pal­ve­li­jal­leen, vaan heit­ti ve­lal­li­sin van­ki­laan. Ku­nin­gas vi­has­tui ar­mah­de­tun ar­mot­to­muu­des­ta ja niin hä­net­kin lai­tet­tiin van­keu­teen. Jee­sus päät­ti ver­tauk­sen: ”Näin myös mi­nun tai­vaal­li­nen Isä­ni te­kee teil­le, el­let­te an­na ku­kin vel­jel­len­ne sy­dä­mes­tän­ne an­teek­si” (Matt. 18:35).

Juk­ka Kol­mo­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.10.2015.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 6:14–15

Bib­lia: Sil­lä jos te an­teek­si an­nat­te ih­mi­sil­le hei­dän ri­kok­sen­sa, niin myös tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne an­taa teil­le an­teek­si. Vaan jol­let­te an­teek­si an­na ih­mi­sil­le hei­dän ri­kok­si­an­sa, niin ei myös tei­dän Isän­ne an­teek­si an­na tei­dän ri­kok­si­an­ne.

Raa­mat­tu 1992: Jos te an­nat­te toi­sil­le ih­mi­sil­le an­teek­si hei­dän rik­ko­muk­sen­sa, an­taa myös tai­vaal­li­nen Isän­ne teil­le an­teek­si. Mut­ta jos te et­te an­na an­teek­si toi­sil­le, ei Isän­ne­kään an­na an­teek­si tei­dän rik­ko­muk­si­an­ne.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys