JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Apos­to­lit ovat hy­vän sa­no­man vie­jiä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
1.7.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:15
2020010123152420150701000000

Apos­to­lien päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Mar­kus ker­too, mi­ten Jee­sus kut­sui vuo­rel­le luok­seen ne kak­si­tois­ta mies­tä, jot­ka hän oli va­lin­nut apos­to­lien tu­le­vaan teh­tä­vään. Mo­net apos­to­leis­ta oli­vat op­pi­mat­to­mia ka­las­ta­jia, jot­ka oli­vat jo ai­kai­sem­min osoit­ta­neet kuu­li­ai­suu­den Jee­suk­sen kut­sul­le jät­tä­mäl­lä ajal­li­set as­ka­reen­sa ja seu­raa­mal­la Jee­sus­ta.

Jee­suk­sen seu­ras­sa he oli­vat omin sil­min näh­neet lu­kui­sat ih­me­te­ot, joil­la Jee­sus tah­toi osoit­taa ole­van­sa Ju­ma­lan poi­ka. He oli­vat kuul­leet, mi­ten mo­net pa­ran­ne­tut oli­vat pa­ran­tu­neet myös syn­ti­sai­rau­des­ta ja kiit­ti­vät us­kon lah­jas­ta Ju­ma­laa.

Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le

Nyt näi­den va­lit­tu­jen ja kut­sut­tu­jen apos­to­lien tuli läh­teä it­se saar­naa­maan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­saa­mis­ta. Jo­han­nes Kas­ta­jan saar­nan ydin oli ol­lut ai­van sama: ”Kään­ty­kää, sil­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le!” (Matt. 3:2.) Täs­sä saar­nas­sa Ju­ma­lan rak­kaus Po­jas­saan koh­dis­tui ih­mi­siin.

Apos­to­lit sai­vat myös voi­man pa­ran­taa ajal­li­sia sai­rauk­sia tai voit­taa pa­ho­ja hen­ki­val­to­ja, jot­ta ih­mis­ten oli­si hel­pom­pi us­koa hei­dät Jee­suk­sen apos­to­leik­si. Pää­a­sia oli kui­ten­kin saa­da ih­mi­set us­ko­maan Jee­suk­seen kaik­kien ih­mis­ten syn­tien so­vit­ta­ja­na ja ai­van hen­ki­lö­koh­tai­se­na va­pah­ta­ja­naan. Kun Jee­sus myö­hem­min lä­het­ti 72 apos­to­lia, ja he pa­la­si­vat iloi­ten sii­tä, et­tä hen­ki­val­lat­kin oli­vat heil­le ala­mai­sia, Jee­sus tah­toi kään­tää hei­dän aja­tuk­sen­sa hen­ki­lö­koh­tai­sen us­kon tär­key­teen: ”Mut­ta äl­kää sii­tä iloit­ko, et­tä hen­get tei­tä tot­te­le­vat. Iloit­kaa sii­tä, et­tä tei­dän ni­men­ne on mer­kit­ty tai­vaan kir­jaan.” (Lk. 10:20.)

Työ­mies on palk­kan­sa an­sain­nut

Mar­kus ker­too myö­hem­min kuu­den­nes­sa lu­vus­sa, mil­lai­sia mat­ka­va­rus­tei­ta ja -oh­jei­ta Jee­sus an­toi näil­le kah­del­le­tois­ta apos­to­lil­le. Mat­kal­le tuli läh­teä kak­sit­tain ot­ta­mat­ta mu­kaan muu­ta kuin sau­va. San­daa­lit sai ol­la, mut­tei edes kah­ta pai­taa.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min mu­kaan Jee­sus lä­het­ti en­sim­mäi­set apos­to­lit ”Is­ra­e­lin kan­san ek­sy­nei­den lam­pai­den luok­se” (Matt. 10:6). Jee­sus jopa kiel­si hei­tä me­ne­mäs­tä Sa­ma­ri­an kau­pun­kei­hin. Jee­suk­sen en­nus­tuk­sen mu­kaan sa­no­man vas­taa­not­to tu­li­si ja­ka­maan kuu­li­jat: ”Joka kuu­lee tei­tä, kuu­lee mi­nua, ja joka hyl­kää tei­dät, hyl­kää mi­nut. Mut­ta joka hyl­kää mi­nut, hyl­kää sen, joka on mi­nut lä­het­tä­nyt.” (Lk 10:16.)

Apos­to­lit läh­ti­vät luot­ta­en sii­hen, et­tä Ju­ma­la kyl­lä tie­tää, mitä he mat­kal­la tar­vit­se­vat ja mis­sä saar­na­tul­la sa­nal­la oli­si vas­taa­not­ta­jia. He kar­kot­ti­vat pa­ho­ja hen­kiä ja pa­ran­si­vat sai­rai­ta mut­ta en­nen kaik­kea ju­lis­ti­vat, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyi kuu­li­joi­ta saar­na­tus­sa sa­nas­sa.

Kaik­keen maa­il­maan

Myö­hem­min hy­väs­ti­jät­tö­pu­hees­saan Jee­sus pu­hui omil­leen, mi­ten apos­to­lien teh­tä­vä laa­je­nee kaik­keen maa­il­maan sen jäl­keen, kun hän me­nee Isän tykö. Jee­sus lu­pa­si heil­le myös Py­hän Hen­gen voi­man tä­hän teh­tä­vään. Hän muis­tut­ti omi­an­sa, et­tä he ovat puh­taat sen sa­nan täh­den, jon­ka hän on pu­hu­nut ja he ovat us­ko­neet. Ja et­tä he ei­vät voi mi­tään teh­dä el­lei­vät he pysy elä­vi­nä ok­si­na elä­väs­sä vii­ni­puus­sa eli hä­nen yh­tey­des­sään.

Jää­hy­väis­ru­kouk­ses­sa Jee­sus lä­hes­tyi Isään­sä: ”Minä ru­koi­len, et­tä he kaik­ki oli­si­vat yh­tä, niin kuin sinä, Isä, olet mi­nus­sa ja minä si­nus­sa. Niin tu­lee hei­dän­kin ol­la yh­tä mei­dän kans­sam­me, jot­ta maa­il­ma us­koi­si si­nun lä­het­tä­neen mi­nut.” (Joh. 17:21.) Näin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kut­su on kul­ke­nut vuo­si­sa­to­jen saa­tos­sa apos­to­lien eli sa­nan­saat­ta­jien ju­lis­ta­ma­na Je­ru­sa­le­mis­ta läh­tien kaik­keen maa­il­maan.

Ny­ky­ään­kin Ju­ma­lan lap­set tah­to­vat ol­la Ju­ma­lan rak­kau­den to­dis­ta­jia ja kut­sua Ju­ma­lan rau­haa sy­dä­mel­leen kai­paa­via si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Sa­mal­la he tun­te­vat kui­ten­kin it­ses­sään syn­ti­syyt­tä ja ym­mär­tä­mät­tö­myyt­tä. Sa­man­lai­set tun­te­muk­set oli­vat Paa­va­lil­la­kin ai­koi­naan: ”Tämä aar­re on meil­lä sa­vi­as­ti­ois­sa, jot­ta näh­täi­siin tuon val­ta­van voi­man ole­van pe­räi­sin Ju­ma­las­ta ei­kä meis­tä it­ses­täm­me” (2. Kor. 4:7).

Mik­ko Hal­li­kai­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Apos­to­lien päi­vä: Ps. 145:3–7; Jes. 66:18–19; 2. Tim. 3:14–17 tai Ap. t. 26:12–23; Mark. 3:13–19

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 1.7.2015.

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys