Fa­ri­seus­ten ja lai­nop­pi­nei­den teh­tä­vä oli opet­taa Ju­ma­lan sa­naa, joka Jee­suk­sen ai­ka­na oli sama kuin Van­ha tes­ta­ment­ti. He is­tui­vat ”Moo­sek­sen is­tui­mel­la”. Hei­dän teh­tä­vän­sä oli opet­taa ja se­lit­tää, mitä Ju­ma­lan laki sa­noo. Jee­sus tun­nus­ti tä­män teh­tä­vän. Hän ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan ja mui­ta kuu­li­joi­ta nou­dat­ta­maan sitä, mitä fa­ri­seuk­set ja lain­op­pi­neet opet­ti­vat Ju­ma­lan sa­nas­ta.

Va­roi­tus te­ko­py­hyy­des­tä

Jee­sus näki fa­ri­seus­ten sy­dä­meen ja tun­si hei­dän elä­män­sä. Hän ar­vos­te­li voi­mak­kaas­ti hei­dän te­ko­py­hyyt­tään ja va­roit­ti ih­mi­siä ot­ta­mas­ta esi­merk­kiä hei­dän te­ois­taan. He opet­ti­vat Ju­ma­lan sa­naa, mut­ta ei­vät elä­neet sen mu­kaan. He pu­hui­vat yh­tä, mut­ta te­ki­vät tois­ta. He jopa li­sä­si­vät omia sään­tö­jään Ju­ma­lan sa­naan esi­mer­kik­si sa­pa­tin viet­tä­mi­ses­tä.

Näis­tä syn­tyi pe­rin­näis­sään­tö­jen taak­ka, joka ah­dis­ti ih­mi­siä. Jee­sus va­roit­ti ih­mi­siä fa­ri­seus­ten ja lain­op­pi­nei­den ha­pa­tuk­ses­ta. He ah­dis­ti­vat ih­mi­siä sään­nöil­lään, mut­ta ei­vät ”ha­lun­neet nii­tä it­se sor­mel­la­kaan lii­kaut­taa”.

Kun­nia ja val­ta kieh­to­vat ih­mis­tä

Mik­si fa­ri­seuk­set ja lai­nop­pi­neet toi­mi­vat näin? Jee­suk­sen mu­kaan hei­dän mo­tii­vin­sa oli ih­mis­kun­nia. He ha­lu­si­vat, et­tä hei­dät huo­mat­tai­siin. Eh­kä val­lan­ha­lu­kin oli taus­tal­la. Val­taan­sa ko­ros­taak­seen he pu­keu­tui­vat ko­ris­tel­tui­hin viit­toi­hin.

Op­pi­nei­suut­taan he osoit­ti­vat kan­ta­mal­la näyt­tä­viä raa­ma­tun­lau­se­ko­te­loi­ta. He oli­vat hy­vil­lään, kun ih­mi­set kut­sui­vat hei­tä rab­bik­si, suu­rek­si opet­ta­jak­si. He ha­keu­tui­vat, ku­ten ny­kyi­sin sa­not­tai­siin, hy­viin pii­rei­hin: etu­ri­viin ja ih­mis­ten näh­tä­vik­si. Ny­ky­päi­vä­nä he var­mas­ti ta­voit­te­li­si­vat mie­lel­lään suo­si­o­ta me­di­as­sa ja lau­sui­si­vat us­kon­nol­li­sia mie­li­pi­tei­tään ih­mis­jouk­ko­jen kuul­len.

Jee­sus on ai­noa opet­ta­ja

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on vain yk­si pää­pu­hu­ja: Her­ra Jee­sus Kris­tus. Ku­kaan ih­mi­nen ei voi omal­la vii­sau­del­laan ava­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­lai­suuk­sia, vaik­ka hä­nel­lä oli­si kaik­ki ju­ma­luu­so­pil­li­nen ym­mär­rys. Us­kon sa­lai­suu­det avau­tu­vat vain Py­hän Hen­gen kaut­ta. Sik­si Ju­ma­lan sa­nan pal­ve­li­jal­la ja opet­ta­jal­la tu­lee it­sel­lään ol­la Pyhä Hen­ki sy­dä­mes­sä.

Jee­sus on läs­nä Py­häs­sä Hen­ges­sä lu­pauk­sen­sa mu­kai­ses­ti. Hän ei jät­tä­nyt ope­tus­lap­si­aan yk­sin, vaan an­toi Py­hän Hen­gen loh­dut­ta­jak­si ja opet­ta­jak­si. Tämä saar­na kuu­luu yhä ajas­sam­me. On pa­ra­dok­si, et­tä elä­vä us­ko avau­tuu yk­sin­ker­tai­ses­sa saar­nas­sa ja sul­keu­tuu ih­mis­vii­sau­del­ta. Jee­sus ylis­ti Isään­sä sii­tä, et­tä ”olet sa­lan­nut nämä vii­sail­ta ja ym­mär­tä­väi­sil­tä ja il­moit­ta­nut ne lap­sen­mie­li­sil­le” (Matt 11:25).

Suu­rin ol­koon pal­ve­li­ja

Ju­ma­la an­taa ih­mi­sil­le eri­lai­sia lah­jo­ja. Joku saa­vut­taa elä­mäs­sä kor­kei­ta op­pi­ar­vo­ja. Joku on tai­teel­li­ses­ti lah­ja­kas. Toi­sel­la on kyky saa­da tu­lok­sia ai­kaan. Jos me­nes­ty­vä al­kaa vä­hek­syä vä­hem­män me­nes­ty­vää ih­mis­tä, on kyse vää­räs­tä yl­pey­des­tä. Sil­loin Ju­ma­lan siu­naus elä­mäs­sä on al­ka­nut tun­tua omal­ta an­si­ol­ta. Sa­nan­las­ku­jen kir­ja muis­tut­taa, kuin­ka ”yl­peys käy lan­kee­muk­sen edel­lä”.

Jee­sus ke­hot­ti sel­lais­ta ih­mis­tä, joka on pal­jon saa­nut, pal­ve­le­maan toi­sia. Ke­nel­lä­kään ih­mi­sel­lä ei ole va­raa yl­peil­lä us­ko­ne­lä­män saa­vu­tuk­sil­la. Jo­kai­nen, suu­rin­kin, on riip­pu­vai­nen Ju­ma­lan ar­mah­duk­ses­ta.

Kari Huh­ta­la

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

12. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 51:6–14; Jes. 2:12–18; 1. Joh. 1:8–2: 2; Matt. 23:1–12

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.8.2015.

Ku­vi­tus­ku­va: An­ni­ka Myl­ly­lah­ti