Mi­ten ih­mi­nen löy­tää us­kon, jon­ka si­säl­tö vas­taa Jee­suk­sen esit­tä­miä ope­tuk­sia?

Jee­sus pu­hui ver­tauk­sin oi­ke­an us­kon ul­ko­puo­lel­la ole­vil­le, epä­us­koi­sil­le. He ei­vät tun­te­neet tai­vaan val­ta­kun­nan sa­lai­suuk­sia niin kuin Jee­suk­sen seu­raa­jat tun­si­vat (Matt. 13:16).

Ver­taus­pu­heet ra­ot­ti­vat sa­lai­suuk­sia sen ver­ran, et­tä ih­mi­sel­le tuli sel­väk­si oma syn­ti­syys. Ju­ma­lan ar­mos­ta tuli us­kon kaut­ta ai­noa tie pe­las­tuk­seen. Jee­sus ju­lis­taa et­si­vil­le sa­no­maa, joka ki­tey­tyy ku­nin­kaan pal­ve­li­joi­den kut­suun: ”Kaik­ki on val­mii­na.”

Raa­ma­tun hen­ki­lö­ku­vat ovat opet­ta­vai­sia. Nii­den ope­tus on sii­nä, et­tä Ju­ma­laan luot­ta­va saa lop­pu­jen lo­puk­si on­nel­li­sen lo­pun. Ju­ma­lal­le mi­kään ei ole mah­do­ton­ta (Matt. 19:26). Me em­me tie­dä, mil­loin ja mi­ten Ju­ma­la käyt­tää mah­dol­li­suuk­sia.

Ver­tauk­ses­sa ku­nin­kaan po­jan häi­hin kut­sut­tiin nii­tä, jot­ka oli­vat it­se­oi­keu­tet­tu­ja tu­le­maan häi­hin. Hei­dän kut­su­mi­sen­sa ai­ka meni no­pe­as­ti ohi. Tois­ta kut­sua ei an­net­tu. Ku­nin­gas vi­has­tui sii­hen, mi­ten he koh­te­li­vat hä­nen pal­ve­li­joi­taan. Tuo­mi­os­sa ei ai­kail­tu, ja ku­nin­kaan so­ta­jou­kot tu­ho­si­vat hei­dän kau­pun­kin­sa.

Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Kris­tus on voi­del­tu ku­nin­kaak­si, eli hän hal­lit­see Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Ku­nin­kaan ajal­li­nen ja ver­taus­ku­val­li­nen teh­tä­vä on pi­tää kan­sa­kun­ta yh­te­näi­se­nä sekä osoit­taa kan­sal­leen hy­vän­tah­toi­suut­taan.

Jee­suk­sen ver­tauk­ses­sa ku­nin­gas it­se jäi hää­ta­loon odot­ta­maan kut­su­vie­rai­den saa­pu­mis­ta. Hän us­koi pal­ve­li­joil­le vas­tuul­li­sen teh­tä­vän. Hää­juh­lan val­mis­te­lu ei kes­key­ty­nyt, vaik­ka kut­su­tut hyl­kä­si­vät kut­sun. Kut­su­tuil­le oli­vat ar­ki­päi­vän as­ka­reet tär­ke­äm­piä kuin kut­su tai­vas­ten val­ta­kun­taan.

Ku­nin­kaan po­jan häät ei­vät oli­si mi­tään il­man vie­rai­ta, ja sik­si kut­sua häi­hin läh­det­tiin seu­raa­vak­si vie­mään jul­ki­ses­ti tei­den var­sil­le. Evan­ke­liu­mi on Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kais­ta sil­loin, kun sii­nä on tai­vas­ten val­ta­kun­taan kut­su­va vies­ti. Kut­sua kuu­lu­te­taan avoi­mes­ti kai­kil­le, ei­kä sitä tar­vit­se hä­ve­tä (Room. 1:16).

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan iha­nuus

Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on Jee­suk­sen sa­nois­sa mo­nik­ko­muo­dos­sa. Val­ta­kun­ta on yk­si, mut­ta kut­su­tut ovat jo mat­kal­la tie­toi­sia, mi­hin he ovat me­nos­sa. Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on maan pääl­lä Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nas­sa, joka ko­koon­tuu kuu­le­maan Ju­ma­lan sa­naa. Ju­ma­lan las­ten seu­rois­sa kuu­luu us­kon­saar­na täy­del­li­ses­tä so­vi­tuk­ses­ta, ”kaik­ki on val­mii­na”.

Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on pait­si maan pääl­lä myös us­kon kaut­ta rie­muit­se­va seu­ra­kun­ta tai­vaas­sa. Rie­mua voi ais­tia evan­ke­liu­min iha­nas­sa lu­pauk­ses­sa: ”Au­tu­as se, jon­ka syn­nit on pyy­hit­ty pois” (Ps. 32:1). Ar­mon kaut­ta tai­vaan iha­nat aar­teet tu­le­vat us­ko­vai­sil­le myös tä­hän ai­kaan ja het­keen. Sen voi tun­tea sy­dä­mes­sä rau­ha­na, joka käy yli ih­mi­sym­mär­ryk­sen.

Kai­ta tie vie pe­ril­le

Us­kon tie on ka­pea (Matt. 7:14). Mo­net kul­ke­vat kut­sun ohi ei­vät­kä saa näh­dä, mil­lai­sen kut­sun he hyl­kä­si­vät. Har­vat pe­las­tu­vat ja saa­vat lo­pul­ta näh­dä, mitä häis­sä ta­pah­tuu.

Kun Paa­va­li Roo­ma­lais­kir­jees­sä pu­huu us­kos­ta, hän pu­huu sa­mas­sa yh­tey­des­sä myös toi­vos­ta. Toi­vo ei ole vie­lä to­teu­tu­nut, mut­ta us­kon ja toi­von avul­la jak­sam­me odot­taa kär­si­väl­li­ses­ti (Room. 8:25). Kaik­ki Ju­ma­lan lu­pauk­set to­teu­tu­vat ajal­laan.

Mo­net epäi­lyk­set häi­ly­vät mie­les­säm­me, kun elä­mä ko­et­te­lee. Us­kon­kil­voi­tus on usein ras­kas­ta. Häi­hin va­li­tut oli­vat nii­tä, jot­ka oli­vat hen­gel­li­ses­ti köy­hiä. ”Au­tu­ai­ta ovat hen­ges­sään köy­hät, sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta” (Matt. 5:3).

Jee­sus it­se tuli köy­häk­si, et­tä me ri­kas­tui­sim­me hä­nen köy­hyy­des­sään (2. Kor. 8:9). Us­kon si­säl­tö on nä­ky­mä­tön­tä mut­ta ka­to­a­ma­ton­ta. Ju­ma­lan sana ei ka­toa maan pääl­tä, ja sen pe­rus­tuk­sel­le on hyvä ra­ken­taa myös ajal­li­nen elä­mä.

Vie­lä on ar­mo­nai­ka

Kut­sua tai­vas­ten val­ta­kun­taan esi­te­tään niin kau­an, et­tä hää­ta­lo tu­lee täy­teen. Vie­lä on ar­mo­nai­kaa jäl­jel­lä ja ku­nin­kaan pal­ve­li­jat esit­tä­vät yk­sin­ker­tai­sen kut­sun: Ole ah­ke­ra ja tee pa­ran­nus. Jee­sus lä­het­ti seu­raa­jan­sa ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia syn­te­jään ka­tu­val­le. Saat ol­la tur­val­li­sel­la mie­lel­lä, sil­lä Ju­ma­lan las­ten suul­la si­nul­le saar­na­taan kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen an­si­on täh­den.

Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.10.2016

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 22:1–14

Bib­lia

Ja Je­sus vas­ta­ten pu­hui taas heil­le ver­tauk­sil­la, sa­no­en: Tai­vaan val­ta­kun­ta on ku­nin­kaan ver­tai­nen, joka teki häi­tä po­jal­len­sa, ja lä­het­ti pal­ve­li­an­sa kut­su­maan kut­su­tui­ta häi­hin, ja ei he tah­to­neet tul­la. Taas hän lä­het­ti toi­set pal­ve­li­at, sa­no­en: sa­no­kaat kut­su­tuil­le: kat­so, minä val­mis­tin at­ri­a­ni, här­kä­ni ja syöt­ti­lää­ni ovat ta­pe­tut, ja kaik­ki ovat val­mis­te­tut: tul­kaat häi­hin! Mut­ta he kat­soi­vat ylön, ja me­ni­vät pois, yk­si pel­lol­len­sa, toi­nen kau­pal­len­sa. Mut­ta muut ot­ti­vat kiin­ni hä­nen pal­ve­li­an­sa, ja pilk­ka­si­vat hei­tä, ja tap­poi­vat. Mut­ta kuin ku­nin­gas sen kuu­li, vi­has­tui hän, ja lä­het­ti so­ta­vä­ken­sä, ja hu­kut­ti ne mur­ha­mie­het, ja hei­dän kau­pun­kin­sa polt­ti. Sil­loin hän sa­noi pal­ve­li­oil­len­sa: häät to­sin ovat val­mis­te­tut, mut­ta kut­su­tut ei ol­leet mah­dol­li­set. Men­käät siis tei­den haa­roi­hin, ja kaik­ki, jot­ka te löy­dät­te, kut­su­kaat häi­hin. Ja pal­ve­li­at me­ni­vät ulos teil­le, ja ko­ko­si­vat kaik­ki, jot­ka he löy­si­vät, pa­hat ja hy­vät; ja hää­huo­ne täy­tet­tiin vie­rais­ta. Niin ku­nin­gas meni kat­so­maan vie­rai­ta, ja näki siel­lä yh­den ih­mi­sen, joka ei ol­lut vaa­te­tet­tu hää­vaat­teil­la. Niin hän sa­noi hä­nel­le: ys­tä­vä­ni, kuin­kas tän­ne tu­lit, ja ei si­nul­la ole hää­vaat­tei­ta? Mut­ta hän vai­ke­ni. Sil­loin sa­noi ku­nin­gas pal­ve­li­oil­le: si­to­kaat hä­nen kä­ten­sä ja jal­kan­sa, ot­ta­kaat ja heit­tä­käät hän­tä ul­koi­seen pi­mey­teen; siel­lä pi­tää ole­man it­ku ja ham­mas­ten ki­ris­tys. Sil­lä mon­ta on kut­sut­tu, mut­ta har­vat ovat va­li­tut.

Raa­mat­tu 1992

Jee­sus jat­koi ver­taus­pu­hei­taan ja sa­noi heil­le: ”Tai­vas­ten val­ta­kun­taa voi ver­ra­ta ku­nin­kaa­seen, joka val­mis­ti häät po­jal­leen. Hän lä­het­ti pal­ve­li­joi­taan kut­su­maan hää­vie­rai­ta, mut­ta kut­sun saa­neet ei­vät tah­to­neet tul­la. Sil­loin hän lä­het­ti toi­sia pal­ve­li­joi­ta ja käs­ki hei­dän sa­noa kut­su­tuil­le: ’Olen val­mis­ta­nut ate­ri­a­ni, hä­rät ja syöt­tö­va­si­kat on teu­ras­tet­tu, kaik­ki on val­mii­na. Tul­kaa häi­hin!’ Mut­ta kut­sun saa­neis­ta toi­set ei­vät vä­lit­tä­neet sii­tä, vaan me­ni­vät muu­al­le, kuka pel­lol­leen, kuka kau­poil­leen, toi­set taas ot­ti­vat ku­nin­kaan pal­ve­li­jat kiin­ni, piek­si­vät hei­tä ja löi­vät hei­dät hen­gil­tä. Sil­loin ku­nin­gas vi­has­tui. Hän lä­het­ti so­ta­jouk­kon­sa, sur­ma­si mur­ha­mie­het ja polt­ti hei­dän kau­pun­kin­sa. Sit­ten ku­nin­gas sa­noi pal­ve­li­joil­leen: ’Kaik­ki on val­mii­na hää­juh­laa var­ten, mut­ta kut­su­tut ei­vät ol­leet juh­lan ar­voi­sia. Men­kää nyt teil­le ja to­reil­le ja kut­su­kaa häi­hin kei­tä vain ta­paat­te.’ Pal­ve­li­jat me­ni­vät ja ke­rä­si­vät kaik­ki, jot­ka he ta­pa­si­vat, niin pa­hat kuin hy­vät, ja hää­huo­ne täyt­tyi ate­ri­al­le tul­leis­ta. ”Kun ku­nin­gas tuli si­sään kat­so­maan juh­la­vie­rai­taan, hän näki siel­lä mie­hen, jol­la ei ol­lut hää­pu­kua. Hän ky­syi täl­tä: ’Ys­tä­vä­ni, kuin­ka saa­toit tul­la tän­ne il­man hää­vaat­tei­ta?’ Mies ei saa­nut sa­naa suus­taan. Sil­loin ku­nin­gas sa­noi pal­ve­li­joil­leen: ’Si­to­kaa hä­net kä­sis­tä ja ja­lois­ta ja heit­tä­kää ulos pi­mey­teen. Siel­lä it­ke­tään ja ki­ris­tel­lään ham­pai­ta. Mo­net ovat kut­sut­tu­ja, mut­ta har­vat va­lit­tu­ja.’”