JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Har­vat pe­las­tu­vat

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
9.10.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:39
2020010123391220161009070000

Mi­ten ih­mi­nen löy­tää us­kon, jon­ka si­säl­tö vas­taa Jee­suk­sen esit­tä­miä ope­tuk­sia?

Jee­sus pu­hui ver­tauk­sin oi­ke­an us­kon ul­ko­puo­lel­la ole­vil­le, epä­us­koi­sil­le. He ei­vät tun­te­neet tai­vaan val­ta­kun­nan sa­lai­suuk­sia niin kuin Jee­suk­sen seu­raa­jat tun­si­vat (Matt. 13:16).

Ver­taus­pu­heet ra­ot­ti­vat sa­lai­suuk­sia sen ver­ran, et­tä ih­mi­sel­le tuli sel­väk­si oma syn­ti­syys. Ju­ma­lan ar­mos­ta tuli us­kon kaut­ta ai­noa tie pe­las­tuk­seen. Jee­sus ju­lis­taa et­si­vil­le sa­no­maa, joka ki­tey­tyy ku­nin­kaan pal­ve­li­joi­den kut­suun: ”Kaik­ki on val­mii­na.”

Raa­ma­tun hen­ki­lö­ku­vat ovat opet­ta­vai­sia. Nii­den ope­tus on sii­nä, et­tä Ju­ma­laan luot­ta­va saa lop­pu­jen lo­puk­si on­nel­li­sen lo­pun. Ju­ma­lal­le mi­kään ei ole mah­do­ton­ta (Matt. 19:26). Me em­me tie­dä, mil­loin ja mi­ten Ju­ma­la käyt­tää mah­dol­li­suuk­sia.

Ver­tauk­ses­sa ku­nin­kaan po­jan häi­hin kut­sut­tiin nii­tä, jot­ka oli­vat it­se­oi­keu­tet­tu­ja tu­le­maan häi­hin. Hei­dän kut­su­mi­sen­sa ai­ka meni no­pe­as­ti ohi. Tois­ta kut­sua ei an­net­tu. Ku­nin­gas vi­has­tui sii­hen, mi­ten he koh­te­li­vat hä­nen pal­ve­li­joi­taan. Tuo­mi­os­sa ei ai­kail­tu, ja ku­nin­kaan so­ta­jou­kot tu­ho­si­vat hei­dän kau­pun­kin­sa.

Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Kris­tus on voi­del­tu ku­nin­kaak­si, eli hän hal­lit­see Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Ku­nin­kaan ajal­li­nen ja ver­taus­ku­val­li­nen teh­tä­vä on pi­tää kan­sa­kun­ta yh­te­näi­se­nä sekä osoit­taa kan­sal­leen hy­vän­tah­toi­suut­taan.

Jee­suk­sen ver­tauk­ses­sa ku­nin­gas it­se jäi hää­ta­loon odot­ta­maan kut­su­vie­rai­den saa­pu­mis­ta. Hän us­koi pal­ve­li­joil­le vas­tuul­li­sen teh­tä­vän. Hää­juh­lan val­mis­te­lu ei kes­key­ty­nyt, vaik­ka kut­su­tut hyl­kä­si­vät kut­sun. Kut­su­tuil­le oli­vat ar­ki­päi­vän as­ka­reet tär­ke­äm­piä kuin kut­su tai­vas­ten val­ta­kun­taan.

Ku­nin­kaan po­jan häät ei­vät oli­si mi­tään il­man vie­rai­ta, ja sik­si kut­sua häi­hin läh­det­tiin seu­raa­vak­si vie­mään jul­ki­ses­ti tei­den var­sil­le. Evan­ke­liu­mi on Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kais­ta sil­loin, kun sii­nä on tai­vas­ten val­ta­kun­taan kut­su­va vies­ti. Kut­sua kuu­lu­te­taan avoi­mes­ti kai­kil­le, ei­kä sitä tar­vit­se hä­ve­tä (Room. 1:16).

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan iha­nuus

Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on Jee­suk­sen sa­nois­sa mo­nik­ko­muo­dos­sa. Val­ta­kun­ta on yk­si, mut­ta kut­su­tut ovat jo mat­kal­la tie­toi­sia, mi­hin he ovat me­nos­sa. Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on maan pääl­lä Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nas­sa, joka ko­koon­tuu kuu­le­maan Ju­ma­lan sa­naa. Ju­ma­lan las­ten seu­rois­sa kuu­luu us­kon­saar­na täy­del­li­ses­tä so­vi­tuk­ses­ta, ”kaik­ki on val­mii­na”.

Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on pait­si maan pääl­lä myös us­kon kaut­ta rie­muit­se­va seu­ra­kun­ta tai­vaas­sa. Rie­mua voi ais­tia evan­ke­liu­min iha­nas­sa lu­pauk­ses­sa: ”Au­tu­as se, jon­ka syn­nit on pyy­hit­ty pois” (Ps. 32:1). Ar­mon kaut­ta tai­vaan iha­nat aar­teet tu­le­vat us­ko­vai­sil­le myös tä­hän ai­kaan ja het­keen. Sen voi tun­tea sy­dä­mes­sä rau­ha­na, joka käy yli ih­mi­sym­mär­ryk­sen.

Kai­ta tie vie pe­ril­le

Us­kon tie on ka­pea (Matt. 7:14). Mo­net kul­ke­vat kut­sun ohi ei­vät­kä saa näh­dä, mil­lai­sen kut­sun he hyl­kä­si­vät. Har­vat pe­las­tu­vat ja saa­vat lo­pul­ta näh­dä, mitä häis­sä ta­pah­tuu.

Kun Paa­va­li Roo­ma­lais­kir­jees­sä pu­huu us­kos­ta, hän pu­huu sa­mas­sa yh­tey­des­sä myös toi­vos­ta. Toi­vo ei ole vie­lä to­teu­tu­nut, mut­ta us­kon ja toi­von avul­la jak­sam­me odot­taa kär­si­väl­li­ses­ti (Room. 8:25). Kaik­ki Ju­ma­lan lu­pauk­set to­teu­tu­vat ajal­laan.

Mo­net epäi­lyk­set häi­ly­vät mie­les­säm­me, kun elä­mä ko­et­te­lee. Us­kon­kil­voi­tus on usein ras­kas­ta. Häi­hin va­li­tut oli­vat nii­tä, jot­ka oli­vat hen­gel­li­ses­ti köy­hiä. ”Au­tu­ai­ta ovat hen­ges­sään köy­hät, sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta” (Matt. 5:3).

Jee­sus it­se tuli köy­häk­si, et­tä me ri­kas­tui­sim­me hä­nen köy­hyy­des­sään (2. Kor. 8:9). Us­kon si­säl­tö on nä­ky­mä­tön­tä mut­ta ka­to­a­ma­ton­ta. Ju­ma­lan sana ei ka­toa maan pääl­tä, ja sen pe­rus­tuk­sel­le on hyvä ra­ken­taa myös ajal­li­nen elä­mä.

Vie­lä on ar­mo­nai­ka

Kut­sua tai­vas­ten val­ta­kun­taan esi­te­tään niin kau­an, et­tä hää­ta­lo tu­lee täy­teen. Vie­lä on ar­mo­nai­kaa jäl­jel­lä ja ku­nin­kaan pal­ve­li­jat esit­tä­vät yk­sin­ker­tai­sen kut­sun: Ole ah­ke­ra ja tee pa­ran­nus. Jee­sus lä­het­ti seu­raa­jan­sa ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia syn­te­jään ka­tu­val­le. Saat ol­la tur­val­li­sel­la mie­lel­lä, sil­lä Ju­ma­lan las­ten suul­la si­nul­le saar­na­taan kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen an­si­on täh­den.

Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.10.2016

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 22:1–14

Bib­lia

Ja Je­sus vas­ta­ten pu­hui taas heil­le ver­tauk­sil­la, sa­no­en: Tai­vaan val­ta­kun­ta on ku­nin­kaan ver­tai­nen, joka teki häi­tä po­jal­len­sa, ja lä­het­ti pal­ve­li­an­sa kut­su­maan kut­su­tui­ta häi­hin, ja ei he tah­to­neet tul­la. Taas hän lä­het­ti toi­set pal­ve­li­at, sa­no­en: sa­no­kaat kut­su­tuil­le: kat­so, minä val­mis­tin at­ri­a­ni, här­kä­ni ja syöt­ti­lää­ni ovat ta­pe­tut, ja kaik­ki ovat val­mis­te­tut: tul­kaat häi­hin! Mut­ta he kat­soi­vat ylön, ja me­ni­vät pois, yk­si pel­lol­len­sa, toi­nen kau­pal­len­sa. Mut­ta muut ot­ti­vat kiin­ni hä­nen pal­ve­li­an­sa, ja pilk­ka­si­vat hei­tä, ja tap­poi­vat. Mut­ta kuin ku­nin­gas sen kuu­li, vi­has­tui hän, ja lä­het­ti so­ta­vä­ken­sä, ja hu­kut­ti ne mur­ha­mie­het, ja hei­dän kau­pun­kin­sa polt­ti. Sil­loin hän sa­noi pal­ve­li­oil­len­sa: häät to­sin ovat val­mis­te­tut, mut­ta kut­su­tut ei ol­leet mah­dol­li­set. Men­käät siis tei­den haa­roi­hin, ja kaik­ki, jot­ka te löy­dät­te, kut­su­kaat häi­hin. Ja pal­ve­li­at me­ni­vät ulos teil­le, ja ko­ko­si­vat kaik­ki, jot­ka he löy­si­vät, pa­hat ja hy­vät; ja hää­huo­ne täy­tet­tiin vie­rais­ta. Niin ku­nin­gas meni kat­so­maan vie­rai­ta, ja näki siel­lä yh­den ih­mi­sen, joka ei ol­lut vaa­te­tet­tu hää­vaat­teil­la. Niin hän sa­noi hä­nel­le: ys­tä­vä­ni, kuin­kas tän­ne tu­lit, ja ei si­nul­la ole hää­vaat­tei­ta? Mut­ta hän vai­ke­ni. Sil­loin sa­noi ku­nin­gas pal­ve­li­oil­le: si­to­kaat hä­nen kä­ten­sä ja jal­kan­sa, ot­ta­kaat ja heit­tä­käät hän­tä ul­koi­seen pi­mey­teen; siel­lä pi­tää ole­man it­ku ja ham­mas­ten ki­ris­tys. Sil­lä mon­ta on kut­sut­tu, mut­ta har­vat ovat va­li­tut.

Raa­mat­tu 1992

Jee­sus jat­koi ver­taus­pu­hei­taan ja sa­noi heil­le: ”Tai­vas­ten val­ta­kun­taa voi ver­ra­ta ku­nin­kaa­seen, joka val­mis­ti häät po­jal­leen. Hän lä­het­ti pal­ve­li­joi­taan kut­su­maan hää­vie­rai­ta, mut­ta kut­sun saa­neet ei­vät tah­to­neet tul­la. Sil­loin hän lä­het­ti toi­sia pal­ve­li­joi­ta ja käs­ki hei­dän sa­noa kut­su­tuil­le: ’Olen val­mis­ta­nut ate­ri­a­ni, hä­rät ja syöt­tö­va­si­kat on teu­ras­tet­tu, kaik­ki on val­mii­na. Tul­kaa häi­hin!’ Mut­ta kut­sun saa­neis­ta toi­set ei­vät vä­lit­tä­neet sii­tä, vaan me­ni­vät muu­al­le, kuka pel­lol­leen, kuka kau­poil­leen, toi­set taas ot­ti­vat ku­nin­kaan pal­ve­li­jat kiin­ni, piek­si­vät hei­tä ja löi­vät hei­dät hen­gil­tä. Sil­loin ku­nin­gas vi­has­tui. Hän lä­het­ti so­ta­jouk­kon­sa, sur­ma­si mur­ha­mie­het ja polt­ti hei­dän kau­pun­kin­sa. Sit­ten ku­nin­gas sa­noi pal­ve­li­joil­leen: ’Kaik­ki on val­mii­na hää­juh­laa var­ten, mut­ta kut­su­tut ei­vät ol­leet juh­lan ar­voi­sia. Men­kää nyt teil­le ja to­reil­le ja kut­su­kaa häi­hin kei­tä vain ta­paat­te.’ Pal­ve­li­jat me­ni­vät ja ke­rä­si­vät kaik­ki, jot­ka he ta­pa­si­vat, niin pa­hat kuin hy­vät, ja hää­huo­ne täyt­tyi ate­ri­al­le tul­leis­ta. ”Kun ku­nin­gas tuli si­sään kat­so­maan juh­la­vie­rai­taan, hän näki siel­lä mie­hen, jol­la ei ol­lut hää­pu­kua. Hän ky­syi täl­tä: ’Ys­tä­vä­ni, kuin­ka saa­toit tul­la tän­ne il­man hää­vaat­tei­ta?’ Mies ei saa­nut sa­naa suus­taan. Sil­loin ku­nin­gas sa­noi pal­ve­li­joil­leen: ’Si­to­kaa hä­net kä­sis­tä ja ja­lois­ta ja heit­tä­kää ulos pi­mey­teen. Siel­lä it­ke­tään ja ki­ris­tel­lään ham­pai­ta. Mo­net ovat kut­sut­tu­ja, mut­ta har­vat va­lit­tu­ja.’”

1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys