JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Hel­lit­tä­mä­tön us­ko kan­nat­ti

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
17.3.2019 6.48

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302442420190317064800

Ju­ma­la ei hyl­kää las­taan, mut­ta ko­et­te­lee hän­tä.

Jee­sus ja ope­tus­lap­set mat­kus­ti­vat Ty­rok­seen. Ty­ros si­jait­si Ga­li­le­as­ta poh­joi­seen Vä­li­me­ren ran­ni­kol­la. Näin kau­ka­na ko­ti­seu­dul­taan Jee­suk­sen ei ker­ro­ta muul­loin käy­neen. Jee­sus tie­si, et­tä täl­lä­kin alu­eel­la oli ih­mi­siä, jot­ka tar­vit­si­vat hä­nen apu­aan. Yk­si­kin avun­tar­vit­si­ja oli riit­tä­vä syy pit­käl­le mat­kal­le.

Ty­ros ja Si­don oli­vat kaup­pa­kau­pun­ke­ja Foi­ni­ki­an ran­ni­kol­la. Siel­lä asui kreik­ka­lai­sia ja ka­naa­ni­lai­sia. Alu­eel­la ei juu­ri tun­net­tu Ju­ma­laa. Tä­män pe­rus­teel­la siel­lä asu­va kan­sa oli pää­o­sin pa­ka­na­kan­saa.

Avun­pyyn­tö Jee­suk­sel­le

Ka­naa­ni­lai­sen nai­sen ja Jee­suk­sen koh­taa­mi­nen (Matt. 15: 21–28) osoit­taa Ju­ma­lan voi­man ja us­kon mah­dol­li­suu­det. Nai­nen tuli Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten luok­se. Hän tie­si Jee­suk­sen te­ke­mis­tä ih­me­te­ois­ta – eh­kä hän oli kuul­lut niis­tä toi­sil­ta ih­mi­sil­tä. Suu­ri jouk­ko ih­mi­siä sa­mal­ta seu­dul­ta oli käy­nyt Jee­suk­sen luo­na Ga­li­le­as­sa, kun he oli­vat kuul­leet tä­män te­ke­mis­tä ih­meis­tä (Mark 3:8).

Nai­sel­ta vaa­ti pal­jon roh­keut­ta pu­hu­tel­la Jee­sus­ta, kos­ka ta­van mu­kaan oli so­pi­ma­ton­ta pu­hu­tel­la vie­raa­seen kan­saan ja us­kon­toon kuu­lu­vaa. Us­ko an­toi voi­man ylit­tää tä­män es­teen.

”Her­ra, Daa­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua!” Kes­kus­te­lun avauk­ses­sa nai­nen tun­nus­ti Jee­suk­sen Ju­ma­lan po­jak­si ja oman us­kon­sa Jee­suk­seen. Us­ko sai ai­kaan luot­ta­muk­sen, et­tä hän saa Jee­suk­sel­ta avun: ”Paha hen­ki vai­vaa kau­he­as­ti ty­tär­tä­ni”.

Lä­hel­lä lu­pauk­sen het­keä

Yl­lät­tä­en Jee­sus ei aluk­si vas­tan­nut nai­sel­le. Jee­sus kyl­lä kuu­li avun­pyyn­nön. Hän aset­ti sekä nai­sen et­tä ope­tus­las­ten us­kon ko­e­tuk­sel­le. Nai­nen ei luo­vut­ta­nut, vaan kul­ki pe­räs­sä ja huu­ta­mal­la pyy­si Jee­suk­sel­ta apua.

Ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luok­se ja pyy­si­vät: ”Tee hä­nel­le jo­ta­kin. Hän kul­kee pe­räs­säm­me ja huu­taa.” Jee­suk­sen vas­taus ope­tus­lap­sil­le oli tor­ju­va: ”Ei mi­nua ole lä­he­tet­ty mui­ta kuin Is­ra­e­lin kan­san ka­don­nei­ta lam­pai­ta var­ten.”

Jee­sus viit­ta­si ai­kai­sem­paan ope­tuk­seen­sa; pa­ka­noi­den et­si­ko­nai­ka ei ol­lut vie­lä al­ka­nut. Sa­mal­la tämä teks­ti kui­ten­kin en­na­koi tu­le­vaa. Ol­tiin lä­hel­lä het­keä, jol­loin lu­paus syn­tien so­vit­ta­mi­ses­ta to­teu­tuu. Sa­mal­la to­teu­tui­si en­nus­tus evan­ke­liu­min työn le­vi­ä­mi­ses­tä kai­kil­le kan­soil­le.

Ar­mon mu­ru­nen kel­pa­si

Nai­nen ei vie­lä­kään luo­vut­ta­nut, vaan heit­täy­tyi Jee­suk­sen eteen ja sa­noi: ”Her­ra au­ta mi­nua”. Jee­suk­sen vas­taus oli yl­lät­tä­vä, teks­tis­tä ir­ral­leen otet­tu­na jopa louk­kaa­va. ”Ei ole oi­kein ot­taa lap­sil­ta lei­pä ja heit­tää se koi­ran­pe­ni­koil­le.” Täs­sä ei ol­lut ky­sy­mys nai­sen ih­mi­sar­vos­ta, ei Is­ra­e­lin kan­san pa­rem­muu­des­ta toi­siin näh­den. Ky­sy­mys oli sii­tä, mis­tä löy­tyy oi­kea elä­vä Ju­ma­la.

”Ei ole­kaan Her­ra”, nai­nen vas­ta­si ja voit­ti Jee­suk­sen aset­ta­man us­kon ko­e­tuk­sen. Neu­vok­kaas­ti nai­nen jat­koi: ”Mut­ta saa­vat­han koi­rat­kin syö­dä isän­tän­sä pöy­däl­tä pu­toi­le­via pa­la­sia.” Hä­nel­le riit­ti­vät ar­mon mu­ru­set­kin.

Elä­mäs­sä voi ol­la ko­et­te­le­muk­sia. Vaik­ka ko­et­te­le­mus tun­tui­si ki­pe­äl­tä, sen tar­koi­tuk­sen saat­taa näh­dä myö­hem­min. Voi huo­ma­ta, et­tä ar­mon mu­ru­nen­kin tun­tuu hy­väl­tä.

Ju­ma­la ei hyl­kää las­taan, mut­ta hän ha­lu­aa pi­tää hän­tä oi­ke­al­la tiel­lä. Jee­suk­sen ja nai­sen kes­kus­te­lu osoit­taa sen, et­tä on ole­mas­sa vain yk­si us­ko, min­kä kaut­ta saa ian­kaik­ki­sen elä­män.

Ih­mei­tä ta­pah­tuu

”Suu­ri on si­nun us­ko­si, nai­nen! Ta­pah­tu­koon niin kuin tah­dot.” Teks­tin lop­pu ku­vaa yh­den us­kon sa­lai­suu­den. Kun Ju­ma­lan sana ote­taan us­kol­la vas­taan, se saa ih­meel­li­siä asi­oi­ta ai­kaan.

Jee­suk­sen sana pa­ran­si tyt­tä­ren sai­rau­den. Ih­mei­tä näh­dään myös ny­ky­ai­ka­na. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi pa­ran­taa vie­lä­kin. Kyl­vä­jä­ver­tauk­ses­sa Jee­sus ku­vaa hy­vää sy­dä­men maa­pe­rää: ”jot­ka sa­nan kuul­tu­aan py­sy­vät sii­nä puh­tain ja ehein sy­dä­min ja kes­tä­vi­nä tuot­ta­vat sa­toa” (Luuk. 8:15).

Ju­ma­lan sana syn­nyt­tää us­kon, an­taa us­kol­le voi­man ja yl­lä­pi­tää sitä. Eläm­me pää­si­äi­seen val­mis­tau­tu­mi­sen ai­kaa. Ju­ma­lan sa­nan ydin on ilo­sa­no­ma, joka läh­ti en­sim­mäi­se­nä pää­si­äi­se­nä tyh­jäl­tä hau­dal­ta. Syn­nit on so­vi­tet­tu, kuo­le­ma on voi­tet­tu.

Teks­ti: Teri Hil­tu­nen

Ku­vi­tus­ku­va: Jar­mo Määt­tä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.3.2019

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 15: 21-28

RAA­MAT­TU 1992: Jee­sus meni Ty­rok­sen ja Si­do­nin seu­dul­le. Siel­lä muu­an ka­naa­ni­lai­nen nai­nen, sen seu­dun asu­kas, tuli ja huu­si: ”Her­ra, Daa­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua! Paha hen­ki vai­vaa kau­he­as­ti ty­tär­tä­ni.” Mut­ta hän ei vas­tan­nut nai­sel­le mi­tään.

Ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo ja pyy­si­vät: ”Tee hä­nel­le jo­ta­kin. Hän kul­kee pe­räs­säm­me ja huu­taa.” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si: ”Ei mi­nua ole lä­he­tet­ty mui­ta kuin Is­ra­e­lin kan­san ka­don­nei­ta lam­pai­ta var­ten.” Sil­ti nai­nen tuli lä­hem­mäs, heit­täy­tyi maa­han Jee­suk­sen eteen ja sa­noi: ”Her­ra, au­ta mi­nua!” Mut­ta Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Ei ole oi­kein ot­taa lap­sil­ta lei­pä ja heit­tää se koi­ran­pe­ni­koil­le.” ”Ei ole­kaan, Her­ra”, vas­ta­si nai­nen, ”mut­ta saa­vat­han koi­rat­kin syö­dä isän­tän­sä pöy­däl­tä pu­toi­le­via pa­la­sia.” Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Suu­ri on si­nun us­ko­si, nai­nen! Ta­pah­tu­koon niin kuin tah­dot.” Sii­tä het­kes­tä ty­tär oli ter­ve.

BIB­LIA: Je­sus poik­ke­si Ty­ron ja Si­do­nin maan ää­riin. Ja kat­so, Ka­naa­ne­an vai­mo, joka niis­tä maan ää­ris­tä oli tul­lut, huu­si hän­tä, sa­no­en: Her­ra, Da­vi­din poi­ka, ar­mah­da mi­nua: mi­nun tyt­tä­re­ni vai­va­taan hir­mui­ses­ti per­ke­leel­tä. Mut­ta ei hän sa­naa­kaan hän­tä vas­tan­nut.

Niin hä­nen ope­tus­lap­sen­sa tu­li­vat ja ru­koi­li­vat hän­tä, sa­no­en: eroi­ta hän­tä si­nus­tas; sil­lä hän huu­taa mei­dän jäl­keem­me. Niin hän vas­ta­ten sa­noi: en ole minä lä­he­tet­ty, vaan ka­do­tet­tuin lam­mas­ten tykö Is­ra­e­lin huo­nees­ta. Mut­ta se tuli ja ku­mar­si hän­tä, sa­no­en: Her­ra, au­ta mi­nua. Niin hän vas­ta­ten sa­noi: ei ole so­ve­li­as ot­taa las­ten lei­pää ja heit­tää pe­ni­koil­le. Niin se vas­ta­si: tot­ta Her­ra, syö­vät kui­ten­kin pe­ni­kat­kin niis­tä mu­ruis­ta, jot­ka hei­dän her­rain­sa pöy­däl­tä pu­too­vat. Sil­loin Je­sus vas­ta­ten sa­noi hä­nel­le: oi vai­mo, suu­ri on si­nun us­kos, ta­pah­tu­koon si­nul­le niin­kuin sinä tah­dot. Ja hä­nen tyt­tä­ren­sä tuli sil­lä het­kel­lä ter­veek­si.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys