JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ihmisen tehtävä on armahtaa

Sana sunnuntaiksi
12.7.2020 6.05

Juttua muokattu:

3.7. 11:37
2020070311375220200712060500

Kari Vengasaho

Kari Vengasaho

Timo Lii­ka­nen

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä tai­ta­va opet­ta­ja, Jee­sus, yl­lät­tää kuu­li­jan­sa.

Hel­lun­tain jäl­kei­se­nä ai­ka­na mo­nis­sa kirk­ko­vuo­den evan­ke­liu­mi­teks­teis­sä kes­ki­ty­tään Jee­suk­sen pu­hei­siin ja ope­tuk­siin. Jee­sus opet­ti kuu­li­joi­taan eri ti­lan­teis­sa us­koon ja elä­mään liit­ty­vis­tä tär­keis­tä tee­mois­ta.

Tai­ta­va pu­hu­ja sai luok­seen pal­jon kuu­li­joi­ta, ku­ten tu­le­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jo­han­nek­sen 8. lu­vun mu­kaan ker­ro­taan. Jee­suk­sen ope­tuk­sen ai­he ei käy­nyt lu­vun alus­ta il­mi, mut­ta ti­lan­ne sai yl­lät­tä­vän kään­teen ja konk­reet­ti­sen tee­man: ”Kes­ken kai­ken toi­vat lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set pai­kal­le nai­sen, joka oli jou­tu­nut kiin­ni avi­o­ri­kok­ses­ta” (Joh. 8:3).

Val­ta­o­sa fa­ri­seuk­sis­ta ja lai­no­pet­ta­jis­ta suh­tau­tui Jee­suk­seen kriit­ti­ses­ti, ja sik­si he eri yh­teyk­sis­sä tah­toi­vat ko­e­tel­la hän­tä. Tuo jän­nit­tei­nen suh­tau­tu­mi­nen joh­ti osal­taan lo­pul­ta Jee­suk­sen tuo­mit­se­mi­seen, to­sin il­man to­del­lis­ta syy­tä (Joh. 18:38).

Ove­la an­sa

Avi­o­ri­kok­ses­ta ta­va­tun nai­sen ta­pauk­ses­ta fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat sai­vat her­kul­li­sen ai­heen tes­ta­ta, mi­ten Jee­sus tul­kit­si­si Moo­sek­sen lain ope­tuk­sia. Avi­o­ri­kos kiel­let­tiin jo kym­me­nen käs­kyn lais­sa (2. Moos. 20:14). Li­säk­si kah­des­sa koh­taa Moo­sek­sen la­kia to­de­taan, et­tä avi­o­ri­kok­seen syyl­lis­ty­nei­tä odot­ti ki­vi­tys­tuo­mio (3. Moos. 20:10, 5. Moos. 22:22).

Ky­sy­jät sai­vat huo­maa­mat­ta vi­ri­tet­tyä Jee­suk­sel­le ove­lan an­san. Jos hän oli­si suo­raan ke­hot­ta­nut ki­vit­tä­mään, hän oli­si syyl­lis­ty­nyt ajal­li­sen lain rik­ko­mi­seen – juu­ta­lai­sil­la ei ol­lut Roo­man val­lan al­la oi­keut­ta tuo­mi­ta kuo­le­maan. Jos hän taas oli­si ke­hot­ta­nut pääs­tä­mään nai­sen me­ne­mään, hän­tä oli­si voi­tu syyt­tää Moo­sek­sen lain rik­ko­mi­ses­ta.

Tai­ta­van opet­ta­jan toi­min­ta yl­lät­ti kaik­ki, hän kir­joit­ti sor­mel­laan maa­han ja vas­ta­si lo­pul­ta ky­sy­myk­seen: ”Se teis­tä, joka ei ole teh­nyt syn­tiä, heit­tä­köön en­sim­mäi­sen ki­ven” (Joh. 8:7). Kir­joit­ti­ko Jee­sus maa­han syyt­tä­jien rik­ko­muk­sia? Joka ta­pauk­ses­sa syyt­tä­jät läh­ti­vät pois. Joi­den­kin raa­ma­tun kä­si­kir­joi­tus­ten mu­kaan kom­men­toi­daan, ”et­tä fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat tie­si­vät omas­sa­tun­nos­saan ole­van­sa syyl­li­siä”.

Rik­ki­näi­syy­teen suh­tau­tu­mi­nen

Kun fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat oli­vat pois­tu­neet pai­kal­ta, Jee­sus jäi nai­sen kans­sa kes­kus­te­le­maan kah­den kes­ken. Hän ei tuo­min­nut, vaan ar­mah­ti.

Jee­suk­sen esi­merk­ki ker­too meil­le pu­hut­te­le­vas­ti sii­tä, mitä hän ajat­te­li elä­män rik­ki­näi­syy­des­tä ja kuin­ka hän suh­tau­tui elä­mäs­sään epä­on­nis­tu­nee­seen ih­mi­seen. Jee­suk­sen sa­nat ovat pal­jon pu­hu­vat: ”Mene, älä­kä enää tee syn­tiä” (Joh. 8:11). Hän ar­mah­ti ja roh­kai­si nais­ta elä­mään to­tuu­des­sa.

Paa­va­li kir­joit­taa: ”Ju­ma­lan ar­mo on näet il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le, ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa” (Tiit. 2:11–12).

Teh­tä­vä­nä ar­mah­taa

Jo­kai­nen ih­mi­nen on osal­li­nen syn­tiin­lan­kee­muk­sen pe­rin­nös­tä. Ju­ma­la kui­ten­kin kut­suu rak­kau­des­saan ih­mis­tä elä­mään yh­tey­des­sään. Kun saam­me ko­kea to­dek­si ar­mon voi­man, meis­tä ei tule syn­nit­tö­miä, vaan ar­mah­det­tu­ja syn­ti­siä.

Ku­ten Jee­sus Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min mu­kaan osoit­ti, ih­mi­sen teh­tä­vä ei ole tuo­mi­ta, vaan ar­mah­taa. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Tuo­mi­tes­sa­si toi­sen ju­lis­tat tuo­mi­on myös it­sel­le­si, kos­ka sinä, toi­sen tuo­mit­si­ja, teet it­se sa­mo­ja te­ko­ja” (Room. 2:1). Tuo­mi­o­val­ta on ai­no­as­taan Ju­ma­lal­la (Room. 2:2).

Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta tääl­lä maa­il­mas­sa on syn­tis­ten seu­ra­kun­ta. Apos­to­lin ta­voin ko­em­me si­säi­sen ris­ti­rii­dan ja syn­nin voi­mien tais­te­lun omas­sa it­ses­säm­me (Room. 7:19–21). Ju­ma­la kui­ten­kin roh­kai­see kil­voit­te­le­maan ar­mos­sa ja to­tuu­des­sa val­ta­kun­tan­sa evan­ke­liu­min voi­maan luot­ta­en: ”Mi­nun ar­mo­ni riit­tää si­nul­le. voi­ma tu­lee täy­del­li­sek­si heik­kou­des­sa (2. Kor. 12:9).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 16:13–19

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli tul­lut Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­an seu­dul­le, hän ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: ”Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?” He vas­ta­si­vat: ”Tois­ten mie­les­tä hän on Jo­han­nes Kas­ta­ja, tois­ten mie­les­tä Elia, joi­den­kin mie­les­tä Je­re­mia tai joku muu pro­fee­tois­ta.” ”En­tä te?” ky­syi Jee­sus. ”Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?” Si­mon Pie­ta­ri vas­ta­si: ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka.”

Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Au­tu­as olet sinä, Si­mon, Joo­nan poi­ka. Tätä ei si­nul­le ole il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Ja minä sa­non si­nul­le: Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.”

Bib­lia: Mut­ta kuin Je­sus tuli Ke­sa­re­an maan ää­riin, joka kut­su­taan Phi­lip­puk­sen, ky­syi hän ope­tus­lap­sil­tan­sa ja sa­noi: ke­nen­kä sa­no­vat ih­mi­set mi­nun, Ih­mi­sen Po­jan, ole­van? Niin he sa­noi­vat: mo­ni­kah­dat Jo­han­nes Kas­ta­jan; mut­ta muu­ta­mat Eli­aan; muu­ta­mat taas Je­re­mi­aan, taik­ka jon­kun prop­he­tais­ta. Sa­noi hän heil­le: mut­ta ke­nen­kä te sa­not­te mi­nun ole­van? Vas­ta­si Si­mon Pie­ta­ri ja sa­noi: sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka.

Ja Je­sus vas­ta­ten sa­noi hä­nel­le: au­tu­as olet sinä, Si­mon Jo­nan poi­ka! sil­lä ei liha ei­kä veri il­moit­ta­nut sitä si­nul­le, vaan Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Mut­ta minä myös sa­non si­nul­le: sinä olet Pie­ta­ri, ja tä­män kal­li­on pääl­le tah­don minä ra­ken­taa mi­nun seu­ra­kun­ta­ni, ja hel­ve­tin por­tit ei pidä hän­tä voit­ta­man. Ja minä an­nan si­nul­le tai­vaan val­ta­kun­nan avai­met: ja mitä sinä maan pääl­lä si­dot, pi­tää si­do­tun ole­man tai­vais­sa, ja mitä sinä pääs­tät maan pääl­lä, sen pi­tää ole­man pääs­te­tyn tai­vais­sa.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys