Ju­ma­la on sa­lat­tu. Voim­me op­pia tun­te­maan Hä­net vain Hä­nen oman il­moi­tuk­sen­sa kaut­ta.

Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat oli­vat ai­nut­laa­tui­sia, ja Jee­suk­sen ope­tus­lap­set suur­ten ih­mei­den to­dis­ta­jia. Suu­rin niis­tä ta­pah­tui Jee­suk­sen nous­tua hau­das­ta: hän il­mes­tyi omil­leen kuo­le­man voit­ta­ja­na.

Yhä häm­mäs­tyk­sen val­las­sa ol­leet ope­tus­lap­set sai­vat suu­ren teh­tä­vän, kun Jee­sus lä­het­ti hei­dät saar­naa­maan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Hän ei jät­tä­nyt hei­tä kui­ten­kaan yk­sin, vaan lu­pa­si ol­la hei­dän kans­saan kaik­ki­na päi­vi­nä maa­il­man lop­puun as­ti.

Us­koa tar­jo­taan hei­koil­le­kin

Jee­suk­sen näh­ty­ään muu­ta­mat ope­tus­lap­sis­ta yhä epäi­li­vät. Ju­ma­la ei kui­ten­kaan jätä työ­tän­sä ih­mis­ten heik­kou­den va­raan, vaan tu­lee it­se hei­dän aut­ta­jak­seen. Oman voi­mat­to­muu­ten­sa tun­te­va saa tur­vau­tua Ju­ma­lan voi­maan (2. Kor. 12:9–10). Ol­koon tämä roh­kai­se­mas­sa myös hei­tä, jot­ka ha­lu­ai­si­vat us­koa, mut­ta ajat­te­le­vat sen ole­van vain vah­vo­ja var­ten.

Ju­ma­la va­lit­si to­dis­ta­jak­seen myös Paa­va­lin, joka sa­noi ole­van­sa apos­to­leis­ta vä­häi­sin. Hän, joka oli vai­non­nut Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa, mut­ta oli saa­nut osak­seen Ju­ma­lan ar­mon. (1. Kor. 15:8–10.)

Paa­va­li ku­vaa kir­jees­sään Ju­ma­lan va­lin­to­jen ih­mei­tä: ”Kuin­ka ää­re­tön on­kaan Ju­ma­lan rik­kaus, kuin­ka syvä hä­nen vii­sau­ten­sa ja tie­ton­sa! Kuin­ka tut­ki­mat­to­mat ovat hä­nen tuo­mi­on­sa ja jäl­jit­tä­mät­tö­mät hä­nen tien­sä.” (Room. 11:33.)

Kris­tuk­sen työn­te­ki­jät

Jee­sus lä­het­ti op­pi­laan­sa jat­ka­maan hä­nen työ­tään. Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen toi­mies­saan he sai­vat ol­la kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan lä­het­ti­läi­nä. Hel­lun­tain ta­pah­tu­mis­sa Ju­ma­la osoit­ti, kuin­ka Py­hän Hen­gen voi­ma vah­vis­ti pel­kää­vät ope­tus­lap­set roh­keik­si ja ava­si hei­dän ym­mär­ryk­sen­sä Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sil­le (Apt. 2:4).Kris­ti­no­pin (44) mu­kai­ses­ti ”Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu hä­nen seu­ra­kun­nas­saan Py­hän Hen­gen työ­nä”.

Kirk­kom­me Apos­to­li­nen us­kon­tun­nus­tus, jon­ka päi­vää vie­täm­me Py­hän Kol­mi­nai­suu­den päi­vä­nä, sa­noit­taa us­kom­me si­säl­töä. Al­ku­sa­noil­la ”minä us­kon” lii­ty­tään sii­hen ope­tuk­seen, jon­ka kris­ti­nop­pi meil­le il­mai­see. Kirk­ko­kä­si­kir­ja avaa Kol­mi­nai­suu­den päi­vän ai­het­ta muun mu­as­sa seu­raa­vas­ti: ”Ju­ma­la on yk­si, mut­ta hän on il­moit­ta­nut meil­le it­sen­sä Isä­nä, Poi­ka­na ja Py­hä­nä Hen­ke­nä. Hän vai­kut­taa Luo­ja­na, Lu­nas­ta­ja­na ja Py­hit­tä­jä­nä. Us­ko ei kä­sit­te­le Ju­ma­lan ole­mus­ta tie­dol­li­ses­ti eri­tel­len vaan ih­me­tel­len, ylis­tä­en ja hä­nen ar­mo­te­ko­jaan ju­lis­ta­en.”

Ju­ma­lan kan­san ajal­li­nen teh­tä­vä

Ope­tus­lap­set sai­vat läh­teä teh­tä­vään­sä Ju­ma­lan lu­paus­ten va­ras­sa. He ei­vät ol­leet vain pal­ve­li­joi­ta, vaan Jee­sus kut­sui hei­tä ys­tä­vik­seen (Joh.15:15). He sai­vat puo­lus­ta­jak­seen To­tuu­den Hen­gen, joka oli läh­töi­sin Isän luo­ta ja to­dis­ti Jee­suk­ses­ta (Joh. 15:26–27). Py­hän Hen­gen vah­vis­ta­mi­na he aloit­ti­vat työn­sä kan­so­jen kes­kel­lä. He sai­vat läh­teä evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­seen Jee­suk­sen siu­naa­mi­na (Luuk. 24:50–53).

Saar­na Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen val­ta­kun­nas­taan on yhä ih­mis­ten ta­voi­tet­ta­vis­sa. Sen esil­lä pi­tä­mi­nen on us­kot­tu Jee­suk­sen seu­raa­jil­le. Vaik­ka teh­tä­vä tun­tuu usein vai­ke­al­ta, on se lo­pul­ta ilon ja kii­tol­li­suu­den sä­vyt­tä­mää, on­han ky­sy­myk­ses­sä hy­vän sa­no­man vie­mi­nen kai­kil­le, jot­ka kai­paa­vat Ju­ma­lan ar­moa.

Va­pah­ta­jam­me on an­ta­nut hen­ken­sä syn­tiem­me edes­tä. Hä­nen ve­res­sään meil­lä on lu­nas­tus, rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to (Ef.1:7). Ju­ma­lan kan­sa toi­mii ih­mis­ten kes­kel­lä, on työn ai­ka.

Aar­no Sas­si

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.5.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Lu­ki­jan kuva / Vir­pi

Raa­mat­tu 1992

Kaik­ki yk­si­tois­ta ope­tus­las­ta läh­ti­vät Ga­li­le­aan ja nou­si­vat vuo­rel­le, min­ne Jee­sus oli käs­ke­nyt hei­dän men­nä. Kun he nä­ki­vät hä­net, he ku­mar­si­vat hän­tä, jos­kin muu­ta­mat epäi­li­vät. Jee­sus tuli hei­dän luok­seen ja pu­hui heil­le näin: ”Mi­nul­le on an­net­tu kaik­ki val­ta tai­vaas­sa ja maan pääl­lä. Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni: kas­ta­kaa hei­tä Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen ja opet­ta­kaa hei­tä nou­dat­ta­maan kaik­kea, mitä minä olen käs­ke­nyt tei­dän nou­dat­taa. Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti.”

Bib­lia:

Mut­ta ne yk­si­tois­ta­kym­men­tä ope­tus­las­ta me­ni­vät Ga­li­le­aan, sil­le mä­el­le, jon­ka Je­sus oli heil­le mää­rän­nyt. Ja kuin he nä­ki­vät hä­nen, ku­mar­si­vat he hän­tä, mut­ta muu­ta­mat epäi­li­vät. Ja Je­sus tuli ja pu­hut­te­li hei­tä, sa­no­en: mi­nul­le on an­net­tu kaik­ki voi­ma tai­vaas­sa ja maan pääl­lä. Men­käät siis ja opet­ta­kaat kaik­kea kan­saa, ja kas­ta­kaat hei­tä ni­meen Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen, ja opet­ta­kaat hei­tä pi­tä­mään kaik­ki, mitä minä olen teil­le käs­ke­nyt. Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne joka päi­vä, maa­il­man lop­puun as­ti. Amen!