JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus il­mes­tyy omil­leen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
25.4.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:28
2020010123281520140425000000

En­nen pää­si­äis­tä Jee­sus oli ker­to­nut ope­tus­lap­sil­leen, mitä hä­nel­le ta­pah­tuu Je­ru­sa­le­mis­sa juh­lan ai­ka­na, mut­ta nämä ei­vät ym­mär­tä­neet hä­nen pu­het­taan (Luuk. 18:31–34).

Pää­si­äi­saa­mu­na hau­dal­le tul­leet nai­set nä­ki­vät en­ke­lin, joka lä­het­ti hei­dät vie­mään ope­tus­lap­sil­le voi­ton ter­vei­siä: Jee­sus on nous­sut kuol­leis­ta. Hän me­nee tei­dän edel­län­ne Ga­li­le­aan, siel­lä te nä­et­te hä­net. (Matt. 28:7.) Tä­män kuul­tu­aan Pie­ta­ri ja eräs toi­nen ope­tus­lap­si juok­si­vat Jee­suk­sen hau­dal­le ja nä­ki­vät, et­tä se oli tyh­jä.

Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä Kris­tus on kuol­lut mei­dän syn­tiem­me vuok­si. Hä­net hau­dat­tiin, ja hän nou­si kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta. Näin täyt­tyi­vät Raa­ma­tun kir­joi­tuk­set. Sit­ten apos­to­li lu­et­te­lee seu­ra­kun­nan jä­se­niä, joil­le kuo­le­man voit­ta­nut Kris­tus il­mes­tyi ol­les­saan vie­lä maan pääl­lä. (1. Kor. 15:3–7.) Ylös­nous­sut Her­ra näyt­täy­tyi vain omil­leen. Hän ter­veh­ti pel­kää­viä ope­tus­lap­si­aan rau­hal­la, roh­kai­si ja val­tuut­ti hei­dät Py­hän Hen­gen voi­mal­la an­ta­maan syn­te­jä an­teek­si. Pää­si­äi­sa­jan ih­meel­li­set ta­pah­tu­mat mie­les­sään ope­tus­lap­set siir­tyi­vät Ga­li­le­aan.

Ope­tus­lap­set ko­ti­jär­vel­lä

Kol­me vuot­ta ai­em­min Jee­sus oli kut­su­nut Pie­ta­rin ja hä­nen ka­las­tus­kump­pa­nin­sa seu­raan­sa ja teh­nyt heis­tä ih­mis­ten ka­las­ta­jia. Nyt nämä oli­vat pa­lan­neet ta­kai­sin ko­ti­seu­dul­leen ei­vät­kä oi­kein tien­neet, mitä pi­täi­si teh­dä. Pie­ta­ri teki rat­kai­sun: ”Minä läh­den ka­laan.” Vii­si ope­tus­las­ta läh­ti hä­nen mu­kaan­sa tu­tul­le Ti­be­ri­aan­jär­vel­le. Ka­las­tus oli tuo­hon ai­kaan maan­vil­je­lyn ja puu­tar­han­hoi­don ohel­la tär­keä am­mat­ti. Saa­lis­ta pyy­dys­tet­tiin nuo­tal­la ja eri­lai­sil­la ver­koil­la. Yöl­lä käy­tet­tiin usein rii­mu­verk­koa. Am­mat­ti­ka­las­ta­ji­na toi­mi­neet ope­tus­lap­set tie­si­vät par­haat apa­ja­pai­kat. Täl­lä ker­taa tuli kui­ten­kin ve­si­pe­rä.

Aa­mun­koit­tees­sa vä­sy­neet, näl­käi­set, pet­ty­neet ja vä­hä­pu­hei­set ka­la­mie­het lä­hes­tyi­vät ko­ti­ran­taa. Tun­te­ma­ton mies sei­soi ran­nal­la ja ky­syi: ”Lap­set, on­ko teil­lä mi­tään syö­tä­vää?” He vas­ta­si­vat to­tuu­den­mu­kai­ses­ti: ”Ei ole.” Mies ke­hot­ti heit­tä­mään ver­kon ve­neen oi­ke­al­le puo­lel­le. Ka­lo­ja tuli niin pal­jon, et­tei­vät he jak­sa­neet nos­taa nuot­taa ve­nee­seen. Jee­suk­sel­le ra­kas ope­tus­lap­si sa­noi Pie­ta­ril­le: ”Se on Her­ra.” Pie­ta­ri hyp­pä­si vä­lit­tö­mäs­ti ve­teen, toi­set ve­ti­vät ve­neen pe­räs­sä täyt­tä verk­koa. Ran­taan oli mat­kaa noin sata met­riä.

Jee­sus ruok­kii näl­käi­siä

Ran­nal­le nous­seet ka­la­mie­het nä­ki­vät hiil­lok­sen, jos­sa oli pais­tu­mas­sa ka­laa ja lei­pää. Jee­sus ke­hot­ti tuo­maan äs­ken saa­tu­ja ka­lo­ja. Pie­ta­ri kii­ruh­ti ve­neen luo ja kis­koi ver­kon maal­le. Saa­lis oli val­ta­va, 153 suur­ta ka­laa. Sil­ti verk­ko ei re­ven­nyt. Jee­sus kut­sui: ”Tul­kaa syö­mään.” Tois­ten pal­ve­li­jak­si tul­lut Ih­mi­sen Poi­ka pal­ve­li aa­mun sa­ras­ta­es­sa näl­käi­siä ja vä­sy­nei­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­mie­hiä lei­väl­lä ja ka­lal­la. Ope­tus­lap­sil­la oli hyvä ol­la. He roh­kais­tui­vat us­ko­maan ja muis­ti­vat, mi­ten Jee­sus oli sa­man jär­ven ran­nal­la siu­nan­nut pie­nen po­jan eväät, vii­si lei­pää ja kak­si ka­laa. He oli­vat sil­loin ja­ka­neet tu­hat­päi­sel­le kan­san­jou­kol­le ruo­kaa, ja vaik­ka kaik­ki söi­vät kyl­lik­seen, ruo­an­täh­tei­tä oli jää­nyt kak­si­tois­ta ko­ril­lis­ta. (Joh. 6:9–13.)

Nuot­taa ve­de­tään edel­leen

Ih­mi­nen tar­vit­see ra­vin­toa ruu­miil­leen ja sie­lul­leen. Jo­ka­päi­väi­nen lei­pä on Tai­vaan Isän lah­jaa, mut­ta mei­dän sie­lum­me elää Ju­ma­lan sa­nas­ta. Jee­sus on elä­vä lei­pä, ja joka syö tätä lei­pää, elää ikui­ses­ti (Joh. 6:51). Kala oli eräs kris­tit­ty­jen tun­to­merk­ki vai­no­jen ai­ka­na. Ih­mis­ten ka­las­ta­jat, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­mie­het, elä­vät sa­mas­ta ar­mos­ta, jota he ju­lis­ta­vat muil­le.

Tai­vas­ten val­ta­kun­nan nuot­taa ve­de­tään edel­leen ja niin kau­an kuin Ju­ma­la sal­lii työ­päi­vän jat­kua. Ylös­nous­seen to­dis­ta­jien ju­lis­tus pe­rus­tuu sii­hen, mitä tai­vaal­li­nen Isä on teh­nyt Po­jas­saan. ”Ju­ma­la oli Kris­tuk­ses­sa ja so­vit­ti maa­il­man it­sen­sä kans­sa ei­kä lu­ke­nut heil­le hei­dän rik­ko­muk­si­aan, ja hän us­koi meil­le so­vi­tuk­sen sa­nan.” (2. Kor. 5:19.) El­lei Ju­ma­la oli­si he­rät­tä­nyt Poi­kaan­sa kuol­leis­ta, mei­dän us­kom­me ja saar­nam­me oli­si tur­ha (1. Kor. 15:14).

Pek­ka Ter­vo

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

1. sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä: Ps. 116:1–9, Sak. 8:6–8, Ap. t. 3:12–20, Joh. 21:1–14

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.4.2014. Kuva: Jaak­ko Kos­ke­lo

2.7.2020

Minä kuu­lun si­nul­le. Pe­las­ta mi­nut! Si­nun sää­dös­te­si mu­kaan minä tah­don elää. Minä olen kuin ek­sy­nyt lam­mas. Et­si mi­nut! Si­nun käs­ky­jä­si minä en unoh­da. Ps. 119:94,176

Viikon kysymys