JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus kar­kot­taa pa­han Py­hän Hen­gen avul­la

Sana sunnuntaiksi
28.2.2016 7.00

KUVA: PäIVI PELTONIEMI

Kaik­ki pai­kal­la ol­leet häm­mäs­tyi­vät, kun Jee­sus pa­ran­si mie­hen, jon­ka paha hen­ki oli teh­nyt my­käk­si.

Pa­ran­tu­mi­sih­meen ei kui­ten­kaan ker­ro­ta joh­ta­neen ylei­seen kii­tol­li­suu­teen ja Ju­ma­lan kun­ni­oi­tuk­seen. Sen si­jaan sii­tä, min­kä vuok­si Jee­sus ky­ke­ni aut­ta­maan pu­he­ky­vyt­tö­män taas pu­hu­maan, val­lit­si ylei­nen epä­tie­toi­suus. Osa epäi­li nä­ke­mään­sä ja vaa­ti pa­han hen­gen kar­kot­ta­mi­sen li­säk­si merk­kiä tai­vaas­ta, jot­ta var­mis­tui­si, et­tä pa­ran­tu­mi­nen joh­tui pa­ran­ta­jal­la ole­vas­ta Ju­ma­lan voi­mas­ta. Jee­sus ei näil­le mer­kin pyy­tä­jil­le vas­tan­nut mi­tään, ai­na­kaan vas­taus­ta ei ole kir­joi­tet­tu teks­ti­koh­taan.

Muu­ta­mat oli­vat var­mo­ja, et­tä Jee­sus kar­kot­ti pa­ho­ja hen­kiä pää­pa­ho­lai­sen, Bel­se­bu­lin, voi­mal­la. Jee­sus ha­lu­si kiin­nit­tää kaik­kien huo­mi­on tä­män joh­to­pää­tök­sen mah­dot­to­muu­teen: jos pa­ho­lai­nen oli­si an­ta­nut Jee­suk­sel­le voi­man pa­han hen­gen aja­mi­seen tuos­ta my­käs­tä mie­hes­tä, sil­lon sie­lun­vi­hol­li­nen oli­si al­ka­nut tais­tel­la it­se­ään vas­taan. Ei­hän mi­kään val­ta­kun­ta voi­si py­syä koos­sa, jos se niin toi­mi­si, vaan tu­lok­se­na oli­si koko val­ta­kun­nan tu­hou­tu­mi­nen. Kui­ten­kin paha hen­ki läh­ti mie­hes­tä, jo­ten jon­kin muun kuin pa­ho­lai­sen voi­man avul­la Jee­sus sen kar­kot­ti.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta oli lä­hes­ty­nyt

Jee­sus ker­toi pai­kal­la ol­leil­le sen, mikä oli hä­nen jul­ki­ses­ti to­teut­ta­man­sa pa­han hen­gen kar­kot­ta­mi­sen sa­no­ma. Se, et­tä hän pys­tyi kar­kot­ta­maan sie­lun­vi­hol­li­sen joh­ta­mia hen­kiä ih­mi­sis­tä Ju­ma­lan sor­men eli Py­hän Hen­gen avul­la, ker­toi, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta oli lä­hes­ty­nyt. Ei pel­käs­tään pu­he­ky­vyt­tö­män mie­hen, vaan kaik­kien luo oli tul­lut Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, ja siis mah­dol­li­suus saa­da syn­nit an­teek­si tuon myk­kä­nä ol­leen mie­hen ta­voin.

Jee­sus ker­toi pa­ho­lai­sen aset­ta­neen joh­da­tuk­ses­saan ole­van ih­mi­sen sie­lun var­ti­jak­si so­tu­rin, joka si­too tiu­kas­ti tä­män hä­nen omai­suu­dek­seen. Tuo aseis­tet­tu var­ti­ja on niin voi­ma­kas, et­tä pa­ho­lai­nen voi var­mas­ti luot­taa omai­suu­ten­sa ole­van tur­vat­tu. Täs­sä on näh­tä­vis­sä, kuin­ka mah­do­ton­ta ih­mi­sen on omil­la voi­mil­laan tais­tel­la sie­lun­vi­hol­li­sen voi­mia vas­taan. Sie­lun­vi­hol­li­nen ei kui­ten­kaan ole kaik­kein vä­ke­vin.

Jee­sus pe­las­taa ja kut­suu puo­lel­leen

Jee­sus ker­toi ole­van­sa pa­ho­lai­sen so­tu­ria vä­ke­väm­pi so­tu­ri rii­su­maan tä­män aseis­ta ja hää­tä­mään pai­kal­taan. Jee­sus osoit­ti näin voi­van­sa voit­taa pa­han val­lan, mis­tä tun­nus­te­ol­li­se­na esi­merk­ki­nä hän pa­ran­si pa­han hen­gen vai­vaa­man my­kän mie­hen kaik­kien näh­den.

Sen jäl­keen, kun tuo paha on ajet­tu pois ih­mi­ses­tä Ju­ma­lan voi­min, pa­ran­net­tua kut­su­taan ole­maan Jee­suk­sen kans­sa sa­mal­la puo­lel­la. Jos ei ole val­mis ole­maan Jee­suk­sen puo­lel­la, on hän­tä vas­taan. Pa­ran­net­tu­ja kut­su­taan Jee­suk­sen kans­sa ko­ko­a­maan hä­nen val­ta­kun­taan­sa, ja jo­kai­nen, joka ei ole val­mis ko­ko­a­maan, ha­jot­taa sitä.

Jee­sus ha­lu­aa ol­la sy­dä­men Her­ra

Päi­vän teks­ti si­säl­tää lo­puk­si Jee­suk­sen va­roi­tuk­sen pa­han toi­min­ta­ta­vas­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen ei jätä rau­haan. Vaik­ka tuo pa­han var­ti­ja oli­si­kin ker­ran hää­det­ty pois, ei sen vas­tus­tuk­sek­si rii­tä, et­tä sit­ten sy­dä­men huo­ne jää siis­tis­ti la­kais­tu­na hy­vään jär­jes­tyk­seen tyh­jil­leen. Sy­dä­meen on saa­ta­va asu­kas, uu­si isän­tä, et­tä saas­tai­nen hen­ki ei voi­si pa­la­ta ja taas ot­taa huo­net­ta omak­seen.

Huo­neen hal­ti­jan on otet­ta­va Jee­sus huo­neen­sa her­rak­si, hank­kiu­dut­ta­va Jee­suk­sen puo­lel­le ja koot­ta­va val­ta­kun­taa yh­des­sä hä­nen kans­saan, jot­ta saas­tai­nen hen­ki ei pa­lai­si seit­se­män vie­lä pa­hem­man hen­gen kans­sa mie­hit­tä­mään tuo­ta en­tis­tä ko­ti­aan. Näin Jee­sus tah­too var­si­nai­sen päi­vän teks­tin jäl­kei­sis­sä ja­keis­sa opet­taa, et­tä on tar­peen pait­si ot­taa Ju­ma­lan sana vas­taan, kun kuu­lee sen kut­su­van, myös al­kaa nou­dat­taa sitä elä­mäs­sään.

Ol­li Poh­jo­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 24.2.2016.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 11:14–23

Bib­lia: Ja hän ajoi ulos per­ke­leen, joka oli myk­kä. Ja ta­pah­tui, kuin per­ke­le oli ajet­tu ulos, niin myk­kä pu­hui ja kan­sa ih­met­te­li. Mut­ta muu­ta­mat heis­tä sa­noi­vat: hän ajaa ulos per­ke­lei­tä beel­se­bu­bun, per­ke­li­den pää­mie­hen kaut­ta. Mut­ta muut kiu­sa­si­vat hän­tä ja anoi­vat hä­nel­tä tun­nus­täh­teä tai­vaas­ta. Mut­ta et­tä hän tie­si hei­dän aja­tuk­sen­sa, sa­noi hän heil­le: jo­kai­nen val­ta­kun­ta, joka er­ka­nee it­si­än­sä vas­taan, se tu­lee kyl­mil­le, ja huo­ne lan­kee huo­neen pääl­le. Jos myös saa­ta­na on erin­nyt it­si­än­sä vas­taan, kuin­ka hä­nen val­ta­kun­tan­sa on sei­so­vai­nen? Et­tä te sa­not­te mi­nun per­ke­lei­tä bel­se­bu­bin kaut­ta aja­van ulos. Mut­ta jos minä per­ke­lei­tä bel­se­bu­bin kaut­ta ajan ulos, ke­nen­kä kaut­ta tei­dän poi­kan­ne nii­tä aja­vat ulos? Sen­täh­den hei­dän pi­tää ole­man tei­dän tuo­ma­rin­ne. Mut­ta jos minä Ju­ma­lan sor­mel­la per­ke­lei­tä ajan ulos, niin to­sin on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tei­dän ty­kön­ne tul­lut. Kuin vä­ke­vä haar­nis­koi­tu ko­ton­sa var­je­lee, niin hä­nen oman­sa ovat rau­has­sa. Mut­ta kuin hän­tä vä­ke­väm­pi tu­lee ja voit­taa hä­nen, niin hän ot­taa pois kaik­ki hä­nen sota-aseen­sa, joi­hin hän tur­va­si, ja ja­kaa hä­nen saa­liin­sa. Joka ei ole mi­nun kans­sa­ni, se on mi­nua vas­taan, ja joka ei mi­nun kans­sa­ni ko­koo, hän ha­joit­taa.

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus ajoi my­käs­tä mie­hes­tä pa­han hen­gen. Kun hen­ki oli läh­te­nyt, myk­kä mies al­koi pu­hua, ja kaik­ki häm­mäs­tyi­vät. Muu­ta­mat kui­ten­kin sa­noi­vat: ”Bel­se­bu­lin, it­sen­sä pää­pa­ho­lai­sen, avul­la hän pa­ho­ja hen­kiä kar­kot­taa.” Toi­set taas ha­lu­si­vat pan­na hä­net ko­e­tuk­sel­le ja vaa­ti­vat hä­nel­tä merk­kiä tai­vaas­ta. Mut­ta Jee­sus tie­si, mitä heil­lä oli mie­les­sä, ja sa­noi: ”Jo­kai­nen val­ta­kun­ta, joka ja­kau­tuu ja tais­te­lee it­se­ään vas­taan, tu­hou­tuu, ja ta­lot sor­tu­vat toi­nen toi­sen­sa pääl­le. Jos nyt Saa­ta­na tais­te­lee it­se­ään vas­taan, kuin­ka sen val­ta­kun­ta voi py­syä koos­sa? Te­hän sa­not­te, et­tä minä ajan pa­ho­ja hen­kiä ih­mi­sis­tä Bel­se­bu­lin avul­la. Mut­ta jos minä ajan pa­ho­ja hen­kiä ih­mi­sis­tä Bel­se­bu­lin avul­la, ke­nen avul­la sit­ten tei­kä­läi­set nii­tä kar­kot­ta­vat? Heis­tä te saat­te it­sel­len­ne tuo­ma­rit. Jos minä sitä vas­toin ajan pa­ho­ja hen­kiä ih­mi­sis­tä Ju­ma­lan sor­mel­la, sil­loin­han Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on jo tul­lut tei­dän luok­sen­ne. Kun vä­ke­vä mies var­ti­oi lin­naan­sa ase kä­des­sä, hä­nen omai­suu­ten­sa on tur­vas­sa. Mut­ta jos toi­nen vie­lä vä­ke­väm­pi hyök­kää hä­nen kimp­puun­sa ja voit­taa hä­net, tuo vä­ke­väm­pi ot­taa hä­nel­tä aseet ja va­rus­teet, joi­hin hän luot­ti, ja ja­kaa saa­man­sa saa­liin. Joka ei ole mi­nun puo­lel­la­ni, on mi­nua vas­taan, ja joka ei yh­des­sä mi­nun kans­sa­ni ko­koa, se ha­jot­taa.”

17.2.2020

He­rää, Her­ra! Mik­si nu­kut? Nou­se, älä iäk­si hyl­kää! Nou­se aut­ta­maan mei­tä, lu­nas­ta mei­dät ar­mo­si täh­den! Ps. 44:24,27

Viikon kysymys