JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus kuu­lee ru­kouk­sen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
12.3.2014 11.52

Juttua muokattu:

1.1. 23:42
2020010123425920140312115200

Huo­let ja sai­rau­det kuu­lu­vat ih­mi­sen elä­mään. Raa­ma­tun mu­kaan kär­si­mys ja kuo­le­ma tu­li­vat maa­il­maan syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na.

Kun ih­mi­nen te­kee vää­riä va­lin­to­ja, hän saat­taa ai­heut­taa tus­kaa it­sel­leen ja lä­him­mäi­sil­leen. Yk­sit­täi­sen ih­mi­sen koh­taa­mat kär­si­myk­set ei­vät kui­ten­kaan usein­kaan se­li­ty hä­nen omal­la pa­huu­del­laan. On pal­jon kär­si­mys­tä, jota em­me pys­ty se­lit­tä­mään. On sy­dän­tä rii­pai­se­vaa koh­da­ta vi­at­to­mien las­ten kär­si­mys. Ju­ma­la on tut­ki­ma­ton ja sa­lat­tu. Em­me lä­hes­kään ai­na ym­mär­rä hä­nen tar­koi­tus­taan.

Kär­si­myk­set kos­ket­ta­vat niin us­ko­vai­sia kuin epä­us­koi­sia. Kär­si­mys­ten kes­kel­lä ih­mi­nen hel­pos­ti kat­ke­roi­tuu. Kär­si­väl­li­syys lop­puu.

Paa­va­lin se­li­tyk­sen mu­kaan us­ko­vai­sen kär­si­myk­set ovat osa Kris­tuk­sen ris­tiä, jos­ta hä­nen seu­raa­jan­sa ovat osal­li­sia. Omis­ta kär­si­myk­sis­tään huo­li­mat­ta Paa­va­li jak­soi osoit­taa kii­tol­li­suut­ta Ju­ma­lal­le sii­tä, et­tä Ju­ma­la ei hyl­kää kär­si­vää las­taan, vaan an­taa loh­du­tuk­sen. Sa­mas­sa yh­tey­des­sä Paa­va­li sa­noo luot­ta­van­sa vas­toin­käy­mi­sis­sään ys­tä­vien­sä ru­kouk­sen voi­maan. (2. Kor. 1:1–11.)

Ju­ma­la kuu­lee sa­nat­to­mat­kin ru­kouk­set

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus koh­taa ih­mis­ten hä­dän. Epä­toi­voi­nen isä oli tuo­nut sai­raan poi­kan­sa Jee­suk­sen ope­tus­las­ten luo. Ope­tus­las­ten li­säk­si pai­kal­la oli lai­no­pet­ta­jia ja suu­ri ih­mis­jouk­ko.

Ope­tus­lap­set ei­vät ol­leet ky­en­neet pa­ran­ta­maan poi­kaa ja jou­tui­vat väit­te­lyyn lai­no­pet­ta­jien kans­sa. Täl­lai­nen häm­men­nys li­sä­si lap­sen isän tus­kaa. Kun Jee­sus saa­pui pai­kal­le, isä huu­si: ”Opet­ta­ja, minä pyy­dän si­nua: tule kat­so­maan poi­kaa­ni, ai­no­aa las­ta­ni!” (Luuk. 9: 38). Isän tus­kaa ku­vaa­vat hä­nen sa­nan­sa Jee­suk­sel­le: ”Sää­li mei­tä ja au­ta, jos voit!”. Täl­lai­nen ru­kous on tut­tu mo­nel­le va­ka­vas­ti sai­raan lap­sen isäl­le ja äi­dil­le poh­jat­to­mal­ta tun­tu­van avut­to­muu­den ja riit­tä­mät­tö­myy­den kes­kel­lä.

Ru­kous on sy­dä­men pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa. Usein ru­kous on avun­pyyn­tö, mut­ta myös kii­tos Ju­ma­lan siu­nauk­ses­ta, joh­da­tuk­ses­ta ja loh­du­tuk­ses­ta. Kun ope­tus­lap­set pyy­si­vät, et­tä Her­ra opet­tai­si hei­tä ru­koi­le­maan, Jee­sus opet­ti heil­le Isä mei­dän -ru­kouk­sen. Sii­nä ru­kouk­ses­sa Ju­ma­lan py­hyys, hä­nen val­ta­kun­tan­sa ja hä­nen tah­ton­sa ovat en­sim­mäi­set asi­at. Nii­den jäl­keen tu­le­vat ih­mi­sen ajal­li­set tar­peet. (Luuk. 11:1.)

Hei­kon ru­koi­li­jan on tur­val­lis­ta aja­tel­la, et­tä kaik­ki­val­ti­as Isä kuu­lee ja ym­mär­tää lap­sen­sa sa­nat­to­mat­kin ru­kouk­set.

Elä­vän us­kon voi­ma

Jee­sus sa­noi hä­tään­ty­neel­le isäl­le, et­tä kaik­ki on mah­dol­lis­ta sil­le, joka us­koo. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä ku­va­taan us­kon voi­maa: Us­ko aut­taa ym­mär­tä­mään jär­jel­le kä­sit­tä­mät­tö­miä asi­oi­ta. Se on voi­ma­va­ra­na kris­ti­tyn elä­mäs­sä, kun hän kul­kee maa­il­mas­sa koh­ti lu­vat­tua maa­ta, kirk­kau­den tai­vas­ta. (Hepr. 11.)

Kun omat voi­ma­va­ram­me lop­pu­vat, jäl­jel­lä on yk­si mah­dol­li­suus: us­ko. Us­ko kan­taa toi­voa pa­rem­mas­ta ja oh­jaa kuu­li­ai­suu­teen Ju­ma­lan sa­nal­le.

Elä­vä us­ko on Ju­ma­lan lah­ja. Jee­sus aset­ti ope­tus­lap­sil­leen esi­ku­vak­si pie­nen lap­sen us­kon. Us­kos­saan lap­si saa Jee­suk­sen sa­no­jen mu­kaan ko­kea, kuin­ka ”hä­nen en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja” (Matt. 18:10).

Las­ten van­hem­pien us­koa häi­rit­se­vät jär­ki, uu­pu­mus ja epäi­lyk­set. Niin­pä ris­ti­rii­to­jen ah­dis­ta­ma sai­raan po­jan isä jou­tui huu­ta­maan Jee­suk­sel­le: ”Minä us­kon! Au­ta mi­nua epä­us­kos­sa­ni.”

Ju­ma­la aut­taa hä­däs­sä

Jee­sus osoit­ti Ju­ma­lal­ta saa­man­sa voi­man pa­ran­ta­mal­la po­jan. Hän teki sen yk­sin­ker­tai­ses­ti sa­nal­laan.

Kes­kus­tel­les­saan ta­pah­tu­man jäl­keen ope­tus­las­ten­sa kans­sa Jee­sus to­te­si: tätä la­jia ei saa läh­te­mään muul­la kuin ru­kouk­sel­la”. Näin hän osoit­ti, et­tä po­jan on­gel­mat ei­vät ol­leet ih­mi­sen pa­ran­net­ta­vis­sa. Sai­rauk­sien, sär­ky­nei­den mie­lien ja kuo­le­man var­jois­sa elä­vät ih­mi­set ovat kaut­ta ai­ko­jen jou­tu­neet ha­vait­se­maan tä­män to­si­a­si­an. Ju­ma­lal­le ei kui­ten­kaan mi­kään ole mah­do­ton­ta (Luuk. 1:37). Sik­si ru­kous ei ole tur­ha.

Jee­sus tais­te­li pi­mey­den val­to­ja vas­taan kar­kot­ta­mal­la ih­mi­sis­tä pa­ho­ja hen­kiä ja an­ta­mal­la heil­le syn­nit an­teek­si. Tais­te­lu jat­kuu Ju­ma­lan sa­nan voi­mal­la: Pyhä Hen­ki te­kee sa­nan elä­väk­si ja vai­kut­taa kuu­li­jas­sa us­kon. Evan­ke­liu­mis­sa on Ju­ma­lan voi­ma.

Juha Heik­ki­lä

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

2. paas­to­na­jan sun­nun­tai: Mark. 9:17–29, Ps. 25:1–10, 2. Kun. 20:1–7, 1. Kor. 10:12–13.

5.6.2020

Ar­mo­lah­jo­ja on mo­nen­lai­sia, mut­ta Hen­ki on sama. Myös pal­ve­lu­teh­tä­viä on mo­nen­lai­sia, mut­ta Her­ra on sama. 1 Kor. 12:4-5

Viikon kysymys