JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus lu­pa­si us­kon­voi­maa

Sana sunnuntaiksi
1.1.2020 7.00

Jee­sus on lu­van­nut kuul­la, kun us­ko­vai­nen ru­koi­lee voi­maa kil­voi­tuk­sel­leen hä­nen ni­meen­sä ve­do­ten.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­koh­ta ker­too ti­lan­tees­ta, jota en­nen ope­tus­las­ten elä­mäs­sä oli ta­pah­tu­nut ly­hy­en ajan si­säl­lä pal­jon: Jee­sus oli tul­lut hei­dän elä­mään­sä ja muut­ta­nut sen. He oli­vat yh­des­sä ko­ke­neet, näh­neet ja op­pi­neet. Jee­suk­sen ih­me­te­ot oli­vat an­ta­neet ope­tus­lap­sil­le tun­teen ajal­li­ses­ta me­nes­tyk­ses­tä hä­nen rin­nal­laan.

Ope­tus­lap­set häm­men­tyi­vät

Jee­sus oli kui­ten­kin al­ka­nut pu­hua pois­me­nos­taan ja osas­taan ih­mis­kun­nan edes­tä an­net­ta­va­na uh­ri­na, ja tämä oli häm­men­tä­nyt ope­tus­lap­sia. Nyt yh­des­sä ol­les­saan he oli­vat yhä enem­män ym­mäl­lään.

He oli­vat syö­neet pää­si­äi­sa­te­ri­an, ja Jee­sus oli yl­lät­tä­nyt ope­tus­lap­set pe­se­mäl­lä hei­dän jal­kan­sa. Juu­das Is­ka­ri­ot oli läh­te­nyt Jee­suk­sen vie­lä kä­sit­tä­mät­tö­mien sa­no­jen saat­te­le­ma­na.

Jee­sus oli pu­hu­nut yhä sel­vem­min pois­me­nos­taan. Hän roh­kai­si hy­väs­ti­jät­tö­pu­heis­saan ope­tus­lap­si­aan: ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, et­tei us­kon­ne ko­e­tuk­sis­sa sor­tui­si” (Joh. 16:1). ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, jot­ta teil­lä oli­si mi­nus­sa rau­ha. Maa­il­mas­sa te olet­te ah­taal­la, mut­ta py­sy­kää roh­kei­na: minä olen voit­ta­nut maa­il­man.” (Joh. 16:33.)

Tu­le­vai­suus oli jär­kyt­tä­vä ope­tus­lap­sia vie­lä pal­jon enem­män. He tar­vit­si­vat roh­kai­su­ja ja sa­no­ja, jot­ka muis­tai­si­vat sil­loin, kun epäi­lyk­set tai elä­män vas­toin­käy­mi­set käy­vät koh­ti.

Sa­nat lu­paa­vat pal­jon

Evan­ke­liu­mi­koh­das­sa ole­vat Jee­suk­sen sa­nat ym­pä­ril­leen ko­koon­tu­neil­le ope­tus­lap­sil­le lu­paa­vat pal­jon. Raa­ma­tun sa­na­na ne lu­paa­vat pal­jon myös tä­män päi­vän Ju­ma­lan lap­sil­le.

Teks­tis­sä näyt­täy­tyy kak­si pää­koh­taa. En­sim­mäi­ses­sä Jee­sus lu­pa­si, et­tä hä­nen ope­tus­lap­sen­sa te­ke­vät nii­tä te­ko­ja ja suu­rem­pi­a­kin, joi­ta hän on teh­nyt. Toi­ses­sa Jee­sus lu­pa­si teh­dä kai­ken, mitä ope­tus­lap­set hä­nen ni­mes­sään pyy­tä­vät.

Mitä Jee­sus tar­koit­ti noil­la te­oil­la? En­sim­mäi­se­nä tu­lee täs­sä yh­tey­des­sä mie­leen hä­nen ih­me­te­kon­sa. Täs­sä teks­tis­sä Jee­sus ei kui­ten­kaan viit­taa men­nei­syy­teen ei­kä eri­tyi­ses­ti ai­em­min te­ke­miin­sä ih­me­te­koi­hin. Mitä Jee­sus teki evan­ke­liu­mi­koh­dan het­kes­tä eteen­päin? Mikä oli Jee­suk­sel­le omi­nais­ta?

Pää­pai­no ei ih­me­te­ois­sa

Kaik­kia Jee­suk­sen te­ko­ja ei tie­de­tä, sil­lä Raa­mat­tu ei ker­ro niis­tä ei­vät­kä ne näin ol­len ole tär­kei­tä (Joh. 20:30; Joh. 21:25). Raa­mat­tua tut­ki­neet tai kuul­leet tie­tä­vät, et­tä Jee­sus ru­koi­li sekä ope­tus­las­ten­sa puo­les­ta (Joh. 17) et­tä it­sen­sä puo­les­ta (Matt. 26: 36–45).

Jee­sus myös huo­leh­ti kuo­le­man­sa­kin het­kel­lä lä­hei­sis­tään (19:26–27), ju­lis­ti evan­ke­liu­mia ja an­teek­si­an­toa (Luuk. 23:42–43), roh­kai­si ja ra­kas­ti. Li­säk­si hän an­toi teh­tä­vän vie­dä evan­ke­liu­min hy­vää sa­no­maa eteen­päin (Matt. 28: 19–20). Jee­sus luot­ti Ju­ma­lan lu­pauk­siin, oli Isäl­le kuu­li­ai­nen ja rak­kau­des­saan ih­mi­siä koh­taan uh­ra­si it­sen­sä.

Vaik­ka ope­tus­lap­set pys­tyi­vät pa­ran­ta­maan sai­rai­ta ja te­ke­mään ih­me­te­ko­ja ja ne oli­vat sii­nä ti­lan­tees­sa, us­kon al­ku­tai­pa­leel­la, tär­kei­tä, ei pää­a­sia ol­lut niis­sä. Täs­sä teks­tis­sä Jee­sus lu­pa­si an­taa us­ko­vai­sel­le voi­maa luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja lu­pauk­siin. Hän an­taa voi­maa ra­kas­taa ja kil­voi­tel­la us­kos­sa sekä ju­lis­taa ja us­koa evan­ke­liu­mi ian­kaik­ki­sen elä­män sa­na­na.

Evan­ke­liu­mi tuo le­von

Jee­sus lu­pa­si täyt­tää hä­nen ni­mes­sään teh­dyt pyyn­nöt. Useim­mi­ten pyyn­nöt tai­vaal­li­sen Isän puo­leen tah­to­vat kui­ten­kin nous­ta ih­mi­ses­tä it­ses­tään, hän­tä it­se­ään var­ten. On loh­dul­lis­ta, et­tä Jee­sus Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa opet­ti pyy­tä­mään it­sel­le ja lä­him­mäi­sil­le sekä hen­gel­lis­tä, ai­neel­lis­ta et­tä hen­kis­tä siu­naus­ta.

Kun us­ko­vai­nen ru­koi­lee voi­maa kil­voi­tuk­sel­leen hä­nen ni­meen­sä ve­do­ten, pyyn­tö on lu­vat­tu täyt­tää. Hä­nen ni­mes­sään ju­lis­te­tun Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi an­taa voi­maa luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen, tuo syn­nin vä­syt­tä­mäl­le ih­mi­sel­le le­von ja vie lo­pul­ta ian­kaik­ki­seen elä­mään.

On tur­val­lis­ta luot­taa Ju­ma­lan lu­pauk­seen ajal­li­ses­ta huo­len­pi­dos­ta (Matt. 6:25–34) ja ajal­li­sen elä­män jäl­keen avau­tu­vas­ta ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä.

Mau­no Ku­run­lah­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.12.2019

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L.S.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 14:12–14

Raa­mat­tu 1992: To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: joka us­koo mi­nuun, on te­ke­vä sel­lai­sia te­ko­ja kuin minä teen, ja vie­lä suu­rem­pi­a­kin. Minä me­nen Isän luo, ja mitä iki­nä te pyy­dät­te mi­nun ni­mes­sä­ni, sen minä teen, jot­ta Isän kirk­kaus tu­li­si jul­ki Po­jas­sa. Mitä te mi­nun ni­mee­ni ve­do­ten pyy­dät­te mi­nul­ta, sen minä teen.

BIB­LIA: To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: joka us­koo mi­nun pääl­le­ni, ne työt, joi­ta minä teen, hän on myös te­ke­vä, ja suu­rem­pia, kuin ne ovat, on hän te­ke­vä; sil­lä minä me­nen Isä­ni tykö. Ja mitä ikä­nä

te anot­te mi­nun ni­mee­ni, sen minä teen: et­tä Isä kun­ni­oi­tet­tai­siin Po­jan kaut­ta. Mitä te anot­te mi­nun ni­mee­ni, sen minä teen.

18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys