JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus nä­kee sy­dä­meen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
25.2.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:51
2020010123510520150225000000

Si­mon, fa­ri­seus, oli kut­su­nut ko­tiin­sa Jee­suk­sen. Hän oli kut­su­nut myös mui­ta vie­rai­ta. Ha­lu­si­ko hän vain tu­tus­tua ih­mei­den­te­ki­jään vai ky­sel­lä Jee­suk­sel­ta jo­ta­kin? Si­mon unoh­ti hy­vät käy­tös­ta­vat. Epä­koh­te­li­ai­suus oli tar­koi­tuk­sel­lis­ta. Yh­den asi­an saat­toi unoh­taa, mut­ta ei kol­mea, ku­ten teks­tis­täm­me käy il­mi. Hän ei ar­vos­ta­nut kun­ni­a­vie­ras­taan ei­kä us­ko­nut Jee­suk­seen.

Ruo­kai­li­jat loi­koi­li­vat va­sem­mal­la kyl­jel­lään ja no­jai­li­vat va­sem­man kä­ten­sä va­ras­sa peh­mus­tei­siin. Oi­ke­al­la kä­del­lään he ot­ti­vat ruo­kaa ma­ta­lal­ta pöy­däl­tä. Ate­ri­oin­ti kes­key­tyi, sil­lä si­säl­le tuli kut­su­ma­ton vie­ras. Hän oli eräs nai­nen, joka oli saa­nut tie­tää, mis­sä Jee­sus oli. Hän aset­tui Jee­suk­sen taak­se jal­ko­jen luo ja it­ki. Jee­suk­sen ja­lat kas­tui­vat nai­sen kyy­ne­lis­tä. Nai­nen kui­va­si ne hiuk­sil­laan, suu­te­li nii­tä ja voi­te­li ne tuok­su­öl­jyl­lä. Si­mon oli när­käs­ty­nyt. Hän ei kui­ten­kaan pu­hu­nut mi­tään. Mi­tä­hän mie­len­kiin­tois­ta täs­tä seu­raa? Ei­kö Jee­sus tie­dä, min­kä­lai­nen nai­nen hä­neen kos­kee?

Kum­pi ra­kas­taa enem­män?

Kyl­lä Jee­sus tie­si nai­sen elä­mäs­tä kai­ken. Hän luki ih­mi­siä kuin kir­jaa, mut­ta hä­nel­le kaik­ki ih­mi­set oli­vat sa­ma­nar­voi­sia. Jee­sus oli täyn­nä läm­pöä, lem­peyt­tä, rak­kaut­ta ja en­nen kaik­kea ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta. Jee­sus näki myös Si­mo­nin aja­tuk­set, niin kuin hän nä­kee mei­dän­kin aja­tuk­sem­me. ”Si­mon, mi­nul­la on si­nul­le pu­hut­ta­vaa.” Ei tien­nyt Si­mon, mitä koh­ta kuu­lee. ”Puhu vain, opet­ta­ja.”

Jee­sus ker­toi kah­des­ta mie­hes­tä, jot­ka oli­vat vel­kaa ra­han­lai­naa­jal­le. Toi­sen mie­hen vel­ka oli noin kah­den kuu­kau­den pal­kan ver­ran. Toi­sel­la oli suu­rem­pi vel­ka, lä­hes kah­den vuo­den palk­ka. Mie­het ei­vät pys­ty­neet mak­sa­maan vel­kaan­sa ta­kai­sin. Ra­han­lai­naa­ja an­toi ve­lat an­teek­si. ”Mi­ten on, kum­pi heis­tä nyt ra­kas­taa hän­tä enem­män?” Si­mo­nin oli help­po vas­ta­ta: ”Ei­kö­hän se, joka sai enem­män an­teek­si.” Ai­van oi­kein.

”Kat­so tätä nais­ta.” Nyt Si­mon kuu­li, mitä kaik­kea hän oli jät­tä­nyt te­ke­mät­tä: jal­ko­jen pesu, suu­del­ma ja pään voi­te­lu öl­jyl­lä. Nai­nen, jota Si­mon hal­vek­si, oli­kin hoi­ta­nut isän­nän vel­vol­li­suu­det! Huo­no ja epä­koh­te­li­as käy­tös ei ol­lut kun­ni­ak­si Si­mo­nil­le, joka ajat­te­li ole­van­sa kun­non juu­ta­lai­nen.

Ju­ma­la an­toi kas­vun

Ruma käy­tös ja ru­mat sa­nat ei­vät ole kun­ni­ak­si ke­nel­le­kään. On tär­ke­ää ol­la ys­tä­väl­li­nen kai­kil­le ih­mi­sil­le. Van­hat suo­ma­lai­set sa­nan­las­kut ovat edel­leen­kin mitä par­haim­pia neu­vo­ja: ‘hy­vät ta­vat kau­nis­ta­vat’ ja ‘niin met­sä vas­taa kuin sin­ne huu­de­taan’ tai ‘hyvä kel­lo kau­as­ kuu­luu, paha kel­lo vie­lä kau­em­mas’. Saam­me ope­tel­la Jee­suk­sen an­ta­maa koko elä­män mit­tais­ta läk­syä: ”Kaik­ki mitä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te myös heil­le” (Matt. 7:12).

Jee­sus näki nai­sen sy­dä­meen. Hän näki nai­sen hä­dän ja ka­tu­muk­sen. Jee­sus ar­mah­ti, vaik­ka nai­nen ei sa­no­nut mi­tään. ”Kaik­ki si­nun syn­ti­si on an­net­tu an­teek­si.” Tätä evan­ke­liu­mia nai­nen oli kai­van­nut. Ih­mi­nen ei pys­ty tut­ki­maan toi­sen ih­mi­sen ka­tu­muk­sen mää­rää tai sy­dä­men ti­laa. Sa­nan sie­men­tä kyl­ve­tään eri­lai­siin kyl­vö­mai­hin (Matt. 13). Kyl­vä­jän ei tar­vit­se huo­leh­tia sie­me­nen itä­mi­ses­tä tai kas­vus­ta. Paa­va­li opet­ti ko­rint­to­lai­sia, et­tä ”minä is­tu­tin, Apol­los kas­te­li, mut­ta Ju­ma­la an­toi kas­vun” (1. Kor. 3:6). Kaik­ki on Ju­ma­lan kä­des­sä.

Evan­ke­liu­mil­la on ih­meel­li­nen voi­ma. Nai­nen sai läh­teä va­pain tun­noin ja iloi­sel­la mie­lel­lä. Taa­kat oli otet­tu pois. ”Us­ko­si on pe­las­ta­nut si­nut. Mene rau­has­sa.”

Ar­to Heik­ki­lä

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

2. paas­to­na­jan sun­nun­tai: Ps. 25:1–10; 1. Moos. 32:23–32; Jaak. 1:2–6; Luuk. 7:36–50

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.2.2015.

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys