JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus on Hyvä Pai­men

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
30.4.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:14
2020010111141420170430070000

Jee­sus viet­ti kii­ras­tors­tain il­lan ope­tus­las­ten­sa kans­sa. Yh­des­sä he naut­ti­vat ylä­sa­lis­sa van­han lii­ton mu­kai­sen pää­si­äi­sa­te­ri­an. Sa­ma­na il­ta­na Her­ra aset­ti myös uu­den lii­ton ate­ri­an, jon­ka tun­nem­me Her­ran py­hän eh­tool­li­sen ni­mel­lä.

Ate­ri­an jäl­keen Jee­sus ja ope­tus­lap­set läh­ti­vät öl­jy­mä­el­le. Jee­sus sa­noi: ”Tänä yö­nä te kaik­ki luo­vut­te mi­nus­ta.” Pie­ta­ri vas­ta­si Jee­suk­sel­le: ”Vaik­ka kaik­ki muut luo­pui­si­vat si­nus­ta, minä en kos­kaan luo­vu.” Myö­hem­min Pie­ta­ri va­kuut­ti vie­lä voi­mak­kaam­min: ”Vaik­ka mi­nun pi­täi­si kuol­la kans­sa­si, minä en iki­nä si­nua kiel­lä.” (Matt. 26:31–35.) öl­jy­mä­el­lä Jee­sus en­nus­ti Pie­ta­rin lan­ke­a­mi­sen, mut­ta myös pa­laa­mi­sen ta­kai­sin ope­tus­las­ten jouk­koon.

Per­jan­tai­aa­mun var­hai­si­na tun­tei­na Pie­ta­ri näki Mes­ta­rin­sa van­git­tu­na. Her­ra kään­tyi ja kat­soi Pie­ta­riin. Sa­mas­sa Pie­ta­ri muis­ti, mitä Her­ra oli hä­nel­le sa­no­nut. Hän meni ulos ja it­ki kat­ke­ras­ti. (Luuk. 22:61–62.)

Jee­sus il­mes­tyy ope­tus­lap­sil­le

Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mien jäl­keen ope­tus­lap­set oli­vat yön ka­las­sa. Ran­taan tul­les­saan he nä­ki­vät ran­nal­la sei­so­van mie­hen, jota ei­vät heti tun­te­neet. Lä­hem­pä­nä ran­taa Jo­han­nes tun­nis­ti hä­net: ”Se on Her­ra!”

Pie­ta­ri hyp­pä­si ve­teen ja meni edel­lä ran­taan mui­den tul­les­sa ve­neel­lä pe­räs­sä. Yh­des­sä ope­tus­las­ten kans­sa Her­ra val­mis­ti heil­le ate­ri­an. Hän pais­toi ka­lo­ja ja tar­jo­si nii­tä ja lei­pää ope­tus­lap­sil­le. Ker­ro­taan, et­tä ope­tus­lap­set tie­si­vät, et­tä Her­ra on hei­dän kans­saan, mut­ta ku­kaan heis­tä ei roh­jen­nut ky­syä sitä hä­nel­tä.

Pie­ta­ri kiel­tää Jee­suk­sen

Ruo­kai­lun jäl­keen Jee­sus esit­ti Pie­ta­ril­le hen­ki­lö­koh­tai­sen ky­sy­myk­sen: ”Ra­kas­tat­ko sinä mi­nua enem­män kuin nämä toi­set?” Kol­man­nen ker­ran sa­man ky­sy­myk­sen kuul­tu­aan Pie­ta­ri tuli su­rul­li­sek­si. Kol­me ker­taa hän vas­ta­si: ”Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” (Joh. 21:15–17.)

Kes­kus­te­lu ran­nal­la on kuin jat­koa kii­ras­tors­tai-il­lan ta­pah­tu­mil­le, jol­loin Pie­ta­ri oli lu­van­nut ol­la vä­hän enem­män kuin toi­set ja va­kuut­ti suu­rem­paa vah­vuut­ta kuin ”kaik­ki muut”. Jee­sus oli en­nus­ta­nut hä­nel­le: ”Si­mon, Si­mon! Saa­ta­na on saa­nut lu­van seu­loa tei­tä niin kuin vil­jaa. Mut­ta minä olen ru­koil­lut puo­les­ta­si, et­tei us­ko­si sam­mui­si.” (Luuk. 22:31–32.)

Suu­ris­ta lu­pauk­sis­taan huo­li­mat­ta Pie­ta­ri jo en­nen uut­ta aa­mua unoh­ti lu­pauk­sen­sa. Hä­nes­tä tuli heik­ko, ja hän kiel­si edes tun­te­van­sa Jee­sus­ta.

Pie­ta­ri koh­ta­si ar­mah­ta­van Kris­tuk­sen

Pie­ta­ri ei koh­dan­nut syyt­te­le­vää Kris­tus­ta, vaan ar­mah­ta­van Kris­tuk­sen – Mes­ta­rin, joka ky­se­li Pie­ta­rin rak­kau­den mää­rää: ”Ra­kas­tat­ko sinä mi­nua enem­män kuin nämä toi­set?” Pie­ta­ri luo­pui ai­em­min va­kuut­ta­mis­taan omien voi­mien mää­räs­tä ja vas­ta­si: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken.” (Joh. 21:17.)

Pie­ta­ri sai teh­tä­vän ruok­kia ja kait­sea Her­ran lam­pai­ta. Tiel­lä, jol­le hän läh­ti, ei kul­je­ta omin voi­min, ei­kä se ole oman tah­don tie: ”Kun olit nuo­ri, sinä si­doit it­se vyö­si ja me­nit min­ne tah­doit. Mut­ta kun tu­let van­hak­si, sinä ojen­nat kä­te­si ja si­nut vyöt­tää toi­nen, joka vie si­nut min­ne et tah­do.” (Joh. 21:18.)

Pie­ta­rin ja Jee­suk­sen koh­taa­mi­nen on osa yh­teis­tä syn­nin­tun­nus­tus­ta ja ru­kous­ta, jon­ka jos­kus kir­kos­sa kuu­lem­me: ”Ar­mah­da mi­nua, vai­vais­ta syn­tis­tä, ja kat­so puo­lee­ni lau­peu­te­si sil­min, niin kuin sinä kat­soit Pie­ta­riin, kun hän oli kiel­tä­nyt si­nut. – – An­na mi­nul­le pyhä ar­mo­si, et­tä minä niin kuin Pie­ta­ri it­ki­sin syn­te­jä­ni.”

Kuo­le­man hau­das­ta ylös­nous­sut Kris­tus liit­tyi omien­sa seu­raan ja lu­pa­si ol­la hei­dän kans­saan maa­il­man lop­puun saak­ka. Hän kul­kee jo­kai­sen tai­vaan tien kul­ki­jan vie­rel­lä. Sii­nä ei tar­vit­se ol­la ”vä­hän enem­pää” kuin toi­set. Riit­tää, et­tä tun­tee omat syn­tin­sä ja Pie­ta­rin ta­voin ka­tuu us­ko­en ne an­teek­si ja sy­dä­men us­kol­la tun­nus­taa: Her­ra, sinä olet mi­nul­le ra­kas.

Jou­ni Le­so­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.4.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Juha Kont­ti­la

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 21:15–19

Bib­lia

Kuin he siis syö­neet oli­vat, sa­noi Jee­sus Si­mon Pie­ta­ril­le: Si­mon Jo­nan poi­ka! Ra­kas­tat­kos mi­nua enem­pi kuin nä­mät? Hän sa­noi: jaa, Her­ra, sinä tie­dät, et­tä minä si­nua ra­kas­tan. Hän sa­noi hä­nel­le: ruo­ki mi­nun ka­rit­soi­ta­ni. Ja sa­noi taas toi­sen ker­ran hä­nel­le: Si­mon Jo­nan poi­ka! ra­kas­tat­kos mi­nua? Hän vas­ta­si: jaa, Her­ra, sinä tie­dät, et­tä minä si­nua ra­kas­tan. Sa­noi hän hä­nel­le: kait­se mi­nun lam­pai­ta­ni. Hän sa­noi kol­man­nen ker­ran hä­nel­le: Si­mon Jo­nan poi­ka! ra­kas­tat­kos mi­nua? Pie­ta­ri tuli mur­heel­li­sek­si, et­tä hän kol­man­nen ker­ran sa­noi hä­nel­le: ra­kas­tat­kos mi­nua? Ja sa­noi hä­nel­le: Her­ra, sinä tie­dät kaik­ki: sinä tie­dät, et­tä minä ra­kas­tan si­nua. Je­sus sa­noi hä­nel­le: ruo­ki mi­nun lam­pai­ta­ni. To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: kuin sinä olit nuo­ri, niin sinä vyö­tit it­ses ja me­nit, ku­hun­kas tah­doit; mut­ta kuin van­he­net, niin sinä ojen­nat kä­tes, ja toi­nen vyöt­tää si­nun, ja vie, ku­hun­ka et sinä tah­do.

Mut­ta sen hän sa­noi, an­tain tie­tää, mil­lä kuo­le­mal­la hä­nen piti kun­ni­oit­ta­man Ju­ma­laa. Ja kuin hän sen sa­no­nut oli, sa­noi hän hä­nel­le: seu­raa mi­nua.

Raa­mat­tu 1992

Kun he oli­vat syö­neet, Jee­sus sa­noi Si­mon Pie­ta­ril­le: ”Si­mon, Jo­han­nek­sen poi­ka, ra­kas­tat­ko sinä mi­nua enem­män kuin nämä toi­set?” ”Ra­kas­tan, Her­ra”, Pie­ta­ri vas­ta­si, ”sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” Jee­sus sa­noi: ”Ruo­ki mi­nun ka­rit­soi­ta­ni.” Sit­ten hän ky­syi tois­ta­mi­seen: ”Si­mon, Jo­han­nek­sen poi­ka, ra­kas­tat­ko mi­nua?” ”Ra­kas­tan, Her­ra”, Pie­ta­ri vas­ta­si, ”sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” Jee­sus sa­noi: ”Kait­se mi­nun lam­pai­ta­ni.” Vie­lä kol­man­nen ker­ran Jee­sus ky­syi: ”Si­mon, Jo­han­nek­sen poi­ka, olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” Pie­ta­ri tuli su­rul­li­sek­si sii­tä, et­tä Jee­sus kol­man­nen ker­ran ky­syi hä­nel­tä: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?”, ja hän vas­ta­si: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” Jee­sus sa­noi: ”Ruo­ki mi­nun lam­pai­ta­ni. To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: Kun olit nuo­ri, sinä si­doit it­se vyö­si ja me­nit min­ne tah­doit. Mut­ta kun tu­let van­hak­si, sinä ojen­nat kä­te­si ja si­nut vyöt­tää toi­nen, joka vie si­nut min­ne et tah­do.”

Näin Jee­sus il­mai­si, mil­lai­sel­la kuo­le­mal­la Pie­ta­ri oli kir­kas­ta­va Ju­ma­laa. Sit­ten hän sa­noi: ”Seu­raa mi­nua.”

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys