JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus on lu­van­nut aut­taa

Sana sunnuntaiksi
5.9.2021 6.00

Juttua muokattu:

30.8. 14:23
2021083014233620210905060000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Mau­no Ku­run­lah­ti

Jee­sus on lu­van­nut kan­taa hä­neen lap­sen­mie­li­ses­ti us­ko­vien kuor­mia ja taak­ko­ja.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä on Mat­teuk­sen evan­ke­liu­miin tal­len­net­tu Jee­suk­sen puhe tar­kem­min mää­rit­te­le­mät­tö­mäl­le kuu­li­ja­kun­nal­le. Vas­taa­vat ylis­tys­sa­nat Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa (Luuk. 10:21–22) on lau­sut­tu ope­tus­lap­sil­le.

Täs­tä ly­hy­es­tä Jee­suk­sen pu­hees­ta voi­daan erot­taa kol­me pää­koh­taa: En­sim­mäi­se­nä on ylis­tys Ju­ma­lan te­ois­ta. Toi­se­na nä­kyy il­moi­tus sii­tä, et­tä Ju­ma­lan ar­mo­työ on sa­lai­suus, jon­ka voi kä­sit­tää vain Jee­suk­sen ava­tes­sa ym­mär­ryk­sen. Kol­man­te­na tu­lee loh­du­tuk­sen ja lu­pauk­sen sa­nat avus­ta, jon­ka Jee­sus omil­leen an­taa.

Us­ko on an­net­tu lap­sen­mie­li­sil­le

Teks­tin mu­kaan Jee­suk­sen puhe ajoit­tuu ta­pah­tu­maan, jos­sa Jo­han­nes lä­het­tää ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään Jee­suk­sel­ta, on­ko hän Mes­si­as vai pi­tää­kö hei­dän vie­lä odot­taa jo­ta­ku­ta tois­ta (Matt. 10:1–6). Sa­moi­hin ai­koi­hin Jee­sus myös moit­tii nii­den kau­pun­kien asuk­kai­ta, jot­ka oli­vat näh­neet hä­nen yli­luon­nol­li­set te­kon­sa, mut­ta ei­vät sii­tä huo­li­mat­ta us­ko­neet. Il­mas­sa oli siis muun mu­as­sa Jee­suk­sen syn­ty­pe­rän vuok­si (Luuk. 4:22) vah­vaa epä­us­koa, joka ai­heut­ti epäi­lyk­siä myös Jee­suk­sen seu­raa­jil­le.

Pu­hees­saan, joka al­kuo­sa on oi­ke­as­taan ää­neen lu­et­tu kii­tos­ru­kous Ju­ma­lal­le, Jee­sus opet­taa ope­tus­lap­sil­le, kuin­ka Tai­vaan Isäl­tä lah­jak­si saa­tu us­ko on an­net­tu vain lap­sen­mie­li­sil­le. Tätä us­koa ei voi kä­sit­tää jär­jen ei­kä opin avul­la, ei­kä sitä voi it­sel­leen omin voi­min hank­kia. Näis­sä sa­nois­sa ope­tus­lap­set saa­vat vies­tin, et­tä vaik­ka us­kon sa­lai­suus jää jär­jel­le kä­sit­tä­mät­tö­mäk­si, lap­sen­kal­tai­nen us­ko Ju­ma­lan sa­naan riit­tää. Lap­si us­koo, vaik­kei ym­mär­rä.

Täs­sä jär­keä ja omia voi­mia ko­ros­ta­vas­sa ajas­sa tu­le­vat nämä Jee­suk­sen ää­neen lau­su­mat ja kuu­li­joi­den muis­tiin kir­jaa­mat sa­nat hy­vin lä­hel­le. Yhä edel­leen tar­vi­taan lap­se­no­mais­ta ja lap­sel­lis­ta­kin us­koa Ju­ma­lan sa­naan ja Py­hän Hen­gen ope­tuk­seen.

Ar­ki on elä­mäs­sä läs­nä

Ope­tus­lap­set oli­vat jo ko­ke­neet, et­tei Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen vie­nyt pois ajal­li­sen elä­män mur­hei­ta. ”Ris­tin kan­ta­mi­nen” toi myös mu­ka­naan oman­lai­si­aan taak­ko­ja us­kon kil­voi­tuk­sen on­nis­tu­mi­seen ja tun­nus­ta­mi­seen liit­ty­en. Näi­tä sa­mo­ja tun­te­muk­sia ovat Ju­ma­lan lap­set saa­neet kaut­ta ai­ko­jen ko­kea – ja sa­mo­ja asi­oi­ta elä­vät myös tä­män päi­vän Ju­ma­lan lap­set to­dek­si.

Ar­ki on elä­mäs­sä vah­vas­ti läs­nä, ja va­li­tet­ta­van usein mo­nen­lais­ten mur­hei­den sä­vyt­tä­mä­nä. Sie­lun­vi­hol­li­sen hou­ku­tuk­set ja omas­sa it­ses­sä elä­vän pa­han vai­ku­tuk­set te­ke­vät us­kon mat­kas­ta vai­val­loi­sen.

Jee­suk­sen sa­nat an­toi­vat elä­män eri vai­heis­sa vä­sy­neil­le ja us­kos­saan kom­pas­te­le­vil­le ope­tus­lap­sil­le toi­voa ja voi­maa. Ja mikä iha­nin­ta: nämä lu­pauk­sen sa­nat ovat tot­ta myös tä­nään.

Jee­sus lu­paa le­von

Ope­tuk­sis­saan Va­pah­ta­ja lu­paa le­von. Mi­tä­hän Jee­sus tuol­la le­vol­la tar­koit­ti? Hän pu­hui us­kon pää­mää­rä­nä ole­vas­ta ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä, jos­sa ei ole mur­hei­ta ei­kä vä­sy­mys­tä (Luuk. 18:30; Joh. 5:24; Luuk. 16:25). Tämä lepo odot­taa Ju­ma­lan lap­sia ker­ran tai­vaas­sa.

Jee­sus tar­jo­si apun­sa myös ajal­li­sen elä­män ai­kai­siin mur­hei­siin ja kuor­miin: ”Tul­kaa mi­nun luok­se­ni, kaik­ki te työn ja kuor­mien uu­vut­ta­mat.” (Ks. myös Matt. 7:11; Matt. 19:29.) Eh­kä tä­män vies­tin kuu­li­vat myös lä­hel­lä ol­leet epä­us­koi­set kut­su­na Jee­suk­sen seu­raa­jak­si.

Jee­suk­sen lu­paus on voi­mas­sa myös tä­nään. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta Py­hän Hen­gen voi­mal­la saar­nat­tu evan­ke­liu­mi, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus, tuo le­von niin syn­te­jään ka­tu­val­le, Ju­ma­lan rau­haa elä­mään­sä kai­paa­val­le ih­mi­sel­le kuin omas­sa us­kon­kil­voi­tuk­ses­saan vä­sy­neel­le Ju­ma­lan lap­sel­le.

Myös ar­jen vai­keuk­sis­sa Jee­sus on lu­van­nut aut­taa. Ru­kouk­ses­sa saa lä­hes­tyä kuor­mien kans­sa Jee­sus­ta. Hän on lu­van­nut kuul­la ru­kouk­set ja aut­taa.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 11:25–30

Raa­mat­tu 1992: Tuo­hon ai­kaan Jee­sus ker­ran puh­ke­si pu­hu­maan ja sa­noi: ”Minä ylis­tän si­nua, Isä, tai­vaan ja maan Her­ra, sii­tä et­tä olet sa­lan­nut tä­män vii­sail­ta ja op­pi­neil­ta mut­ta il­moit­ta­nut sen lap­sen­mie­li­sil­le. Näin sinä, Isä, olet hy­väk­si näh­nyt. ”Kai­ken on Isä­ni an­ta­nut mi­nun hal­tuu­ni. Poi­kaa ei tun­ne ku­kaan muu kuin Isä ei­kä Isää ku­kaan muu kuin Poi­ka ja se, jol­le Poi­ka tah­too hä­net il­moit­taa. ”Tul­kaa mi­nun luok­se­ni, kaik­ki te työn ja kuor­mien uu­vut­ta­mat. Minä an­nan teil­le le­von. Ot­ta­kaa mi­nun ikee­ni har­teil­len­ne ja kat­so­kaa mi­nua: minä olen sy­dä­mel­tä­ni lem­peä ja nöy­rä. Näin tei­dän sie­lun­ne löy­tää le­von. Mi­nun ikee­ni on hyvä kan­taa ja mi­nun kuor­ma­ni on ke­vyt.”

Bib­lia: Sil­lä ajal­la vas­ta­si Jee­sus ja sa­noi: minä kii­tän si­nua, Isä, tai­vaan ja maan Her­ra, et­täs olet kät­ke­nyt nä­mät vii­sail­ta ja toi­mel­li­sil­ta, ja olet ne il­moit­ta­nut pie­nil­le. To­sin Isä, sil­lä niin oli si­nun hyvä tah­tos. Kaik­ki ovat mi­nul­le an­ne­tut mi­nun Isäl­tä­ni, ja ei ken­kään tun­ne Poi­kaa, mut­ta Isä; ei­kä Isää tun­ne yk­si­kään, mut­ta Poi­ka, ja ke­nel­le ikä­nä Poi­ka tah­too sen il­moit­taa. Tul­kaat mi­nun ty­kö­ni kaik­ki, jot­ka työ­tä teet­te ja olet­te ras­kau­te­tut, ja minä tah­don tei­tä vir­voit­taa. Ot­ta­kaat mi­nun ikee­ni tei­dän pääl­len­ne, ja op­pi­kaat mi­nus­ta, et­tä minä olen si­viä ja nöy­rä sy­dä­mes­tä: ja te löy­dät­te le­von tei­dän sie­luil­len­ne; sil­lä mi­nun ikee­ni on so­ve­li­as ja mi­nun kuor­ma­ni on ke­viä.

22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.