JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus on turva ja pelastus

Sana sunnuntaiksi
30.1.2022 6.45

Juttua muokattu:

28.1. 10:37
2022012810370220220130064500

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Mik­ko Y. Kin­nu­nen

Us­ko­vai­sen on tur­val­lis­ta ol­la asuk­kaa­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, jon­ka ku­nin­kaa­na Jee­sus hal­lit­see Py­hän Hen­gen kaut­ta.

Jee­sus ja ope­tus­lap­set oli­vat ve­nees­sä. He as­tui­vat ve­nee­seen Ka­per­nau­mis­ta, Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven poh­jois­ran­nal­ta. Ai­na­kin muu­ta­mil­le ope­tus­lap­sil­le ym­pä­ris­tö ja ti­lan­ne oli­vat hy­vin tut­tu­ja, oli­vat­han he ol­leet Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven am­mat­ti­ka­las­ta­jia.

Kol­me evan­ke­lis­taa ku­vaa­vat ta­pah­tu­mia lä­hes sa­moin sa­noin. Evan­ke­liu­mi­koh­das­sa ku­va­tun ti­lan­teen edel­lä Jee­sus oli ju­lis­ta­nut Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ilo­sa­no­maa, kut­su­nut ope­tus­lap­set, pa­ran­ta­nut sai­rai­ta ja an­ta­nut syn­te­jä an­teek­si. Ih­mi­siä oli liik­keel­lä san­koin jou­koin. Moni sai pa­ran­nuk­sen ar­mon, kä­sit­ti us­kon­lah­jan ja läh­ti seu­raa­maan Jee­sus­ta.

Ve­ne­kun­nan läh­det­tyä liik­keel­le Jee­sus nu­kah­ti. Yh­täk­kiä jär­vel­lä puh­ke­si an­ka­ra myrs­ky, niin kova, et­tä aal­lot löi­vät ve­neen yli. Sil­loin pel­ko val­ta­si ope­tus­lap­set. Var­mas­ti me kaik­ki pel­käi­sim­me tuol­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa. Pel­käi­sim­me jo pal­jon ma­ta­lam­mas­sa­kin aal­lo­kos­sa. Myrs­kys­tä huo­li­mat­ta Jee­sus nuk­kui.

Ju­ma­la huo­leh­tii hei­kois­ta

Tuos­sa pe­lot­ta­vas­sa ti­lan­tees­sa ope­tus­lap­set he­rät­ti­vät Jee­suk­sen ja tur­vau­tui­vat hä­neen: ”Her­ra, pe­las­ta mei­dät! Me hu­kum­me.” (Matt. 8:25.)He luot­ti­vat Her­raan­sa, mut­ta sil­ti pel­kä­si­vät.

Jee­suk­sen ky­sy­mys oli yl­lät­tä­vä: ”Mik­si te noin pel­käät­te, vä­hä­us­koi­set?” (Matt. 8:26). Myrs­kyn kes­kel­lä epäi­lyk­set pii­rit­ti­vät ope­tus­lap­set, us­ko kävi hei­kok­si ja pel­ko val­ta­si mie­let.

Jee­sus käyt­ti sa­man­lais­ta il­mai­sua muis­sa­kin yh­teyk­sis­sä. Pu­hu­es­saan vuo­ri­saar­nas­sa Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta Jee­sus va­kuut­ti: ”Kun Ju­ma­la näin pu­kee ke­don ruo­hon, joka tä­nään kas­vaa ja huo­men­na jou­tuu uu­niin, niin tot­ta­han hän teis­tä huo­leh­tii, te vä­hä­us­koi­set!” (Matt. 6:30).

Toi­ses­sa ti­lan­tees­sa Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­le: ”To­ti­ses­ti: jos teil­lä oli­si us­koa edes si­na­pin­sie­me­nen ver­ran, te voi­sit­te sa­noa täl­le vuo­rel­le: ’Siir­ry tääl­tä tuon­ne’, ja se siir­tyi­si. Mi­kään ei oli­si teil­le mah­do­ton­ta.” (Matt. 17:20.) Us­kon voi­ma on ih­meel­li­nen.

Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma

Jee­sus tyyn­nyt­ti Gen­ne­sa­re­tin­jär­vel­lä puh­jen­neen myrs­kyn. Evan­ke­lis­ta ker­too ih­mis­ten ol­leen häm­mäs­ty­nei­tä, kos­ka tuu­let ja aal­lot tot­te­li­vat Jee­sus­ta.

Näin se on vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä. Sii­o­nin lau­lus­sa ku­va­taan Ju­ma­lan lap­sen tur­val­lis­ta osaa: ”Kun saan oma Jee­suk­sen ol­la, niin kir­kas­tuu myrs­kyn­kin sää. Saan rie­mui­ten eteen­sä tul­la nyt Her­raa­ni ylis­tä­mään. Hän kuo­los­ta nos­ti ja toi elä­mään, ja syn­ti­ni pyyh­ki hän pois ve­rel­lään. Hän, Jee­sus, on Her­ra, ja Pai­men hän on ja lau­man­sa kes­kel­lä käy.” (SL 215:1.)

Elä­män myrs­kyis­sä ja ko­et­te­le­muk­sis­sa Jee­sus on yhä ai­noa tur­va ja voi­ma. Py­hän Hen­gen kaut­ta hän hal­lit­see val­ta­kun­tan­sa ku­nin­kaa­na. Jee­sus on lä­het­tä­nyt oman­sa ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mia, jos­ta apos­to­li Paa­va­li sa­noi: evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma ja se tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka sen us­ko­vat (Room. 1:16).

Ju­ma­lan on kau­pun­kin­sa kes­kel­lä

Psal­min lau­la­jan mu­kaan Ju­ma­lan kan­sa saa ol­la rau­hal­li­sel­la mie­lel­lä: ”Sen täh­den em­me pel­kää, vaik­ka maa järk­kyy, vaik­ka vuo­ret vai­pu­vat mer­ten sy­vyyk­siin. Me­ret pau­haa­vat ja kuo­hu­vat, vuo­ret va­pi­se­vat Ju­ma­lan suu­ruu­den edes­sä. Vir­ta ja kaik­ki sen haa­rat ilah­dut­ta­vat Ju­ma­lan kau­pun­kia, Kor­keim­man py­hiä asuin­si­jo­ja.

Ju­ma­la on kau­pun­kin­sa kes­kel­lä, kau­pun­ki ei jär­ky. Hän aut­taa sitä, kun aa­mu val­ke­nee. Kan­so­jen meri kuo­huu, val­ta­kun­nat hor­ju­vat, maa järk­kyy hä­nen ää­nes­tään. Her­ra Se­ba­ot on kans­sam­me, Jaa­ko­bin Ju­ma­la on tur­vam­me.” (Ps. 46:2–7.)

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys