JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus toteutti Jumalan tahdon

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
5.3.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:12
2020010111123120170305070000

Jee­sus ku­kis­ti ris­tin­kuo­le­mal­laan Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan val­lan, jot­ta ih­mi­sel­lä oli­si mah­dol­li­suus ian­kaik­ki­seen elä­mään.

En­sim­mäi­sen paas­to­na­jan sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­suk­sen ai­ka maan pääl­lä on päät­ty­mäs­sä. Hän läh­tee to­teut­ta­maan sitä, mis­tä jo pro­fee­tat oli­vat saar­nan­neet. Ju­ma­lan Poi­ka alen­tuu ris­tin tiel­le nous­tak­seen ylös kuo­le­man voit­ta­ja­na.

Ope­tus­lap­set oli­vat ai­em­min kes­kus­tel­leet sii­tä, kuka Jee­sus to­del­la oli. ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka,” oli Pie­ta­ri vas­tan­nut. Jee­sus pu­hut­te­li Pie­ta­ria au­tu­aak­si. ”Tätä ei si­nul­le ole il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa.” (Matt. 16:15–17.)

Sie­lun­vi­hol­li­nen ei tun­ne to­tuut­ta

Nyt Jee­sus pu­huu ope­tus­lap­sil­leen edes­sä ole­vas­ta suu­res­ta kär­si­myk­ses­tään ja vä­ki­val­tai­ses­ta kuo­le­mas­taan. Ope­tus­lap­sil­le Jee­suk­sen puhe on kä­sit­tä­mä­tön­tä kuul­ta­vaa. Sil­loin Pie­ta­ri ot­taa Jee­suk­sen nuh­del­ta­vak­seen: ”Sitä ei saa ta­pah­tua si­nul­le, Her­ra!” (Matt. 16:22.)

Pie­ta­rin sa­nois­sa on Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan pu­het­ta, niin kuin tuo vas­tus­ta­ja eli saa­ta­na ha­lu­si­kin. Jos Pie­ta­rin puhe oli­si to­teu­nut, sil­loin ei oli­si to­teu­tu­nut Ju­ma­lan tah­to. Kris­tuk­sen lu­nas­tus­työ oli­si jää­nyt te­ke­mät­tä, ei­kä yh­del­lä­kään ih­mi­sel­lä oli­si mah­dol­li­suut­ta ian­kaik­ki­seen elä­mään.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja on Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan mur­haa­ja, va­leh­te­li­ja ja val­heen isä. ”Hän on kau­ka­na to­tuu­des­ta, se on hä­nel­le vie­ras.” (Joh. 8:44.) Tuo ih­mis­sie­lu­jen vi­hol­li­nen et­sii jat­ku­vas­ti ti­lai­suut­ta hyök­käyk­sil­leen (1. Piet. 5:8).

Sie­lun­vi­hol­li­nen toi­mii syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa tur­mel­tu­neen osam­me kans­sa yh­des­sä (Room. 7:18, Jaak. 1:14–15). ”Syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa Ju­ma­lan kuva ih­mi­ses­sä tur­mel­tui. Ih­mi­nen miel­tyi pa­haan. Hä­nel­lä ei ole ha­lua ei­kä voi­maa hy­vään. Hän ei ra­kas­ta Ju­ma­laa, vaan it­se­ään ja maa­il­maa.” (KO 22.)

Jee­sus tor­juu sie­lun­vi­hol­li­sen hyök­käyk­set

Ju­ma­lan Poi­ka läh­tee ris­tin tiel­le ja täyt­tää pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set lop­puun saak­ka (Jes. 53:3–5). ”Kuu­li­ai­se­na Isän tah­dol­le Jee­sus jou­tui kär­si­myk­siin, kiu­sauk­siin ja kuo­le­man hä­tään” (KO 33). Kai­ken ta­ka­na on mit­taa­mat­to­man suu­ri Ju­ma­lan rak­kaus (Joh. 3:16).

Jee­sus kul­kee koh­ti Je­ru­sa­le­mia tie­toi­se­na sii­tä, mitä hän tu­lee siel­lä koh­taa­maan. Vii­mei­seen het­keen saak­ka hän to­teut­taa Isän tah­toa (Mark. 14:34–36). Hän tu­lee koh­taa­maan huu­dot (Mark. 15:32), joi­den nou­dat­ta­mi­nen mer­kit­si­si sa­maa, mitä Pie­ta­ri oli ym­mär­tä­mät­tö­myy­des­sään toi­vo­nut. Hän kui­ten­kin tor­juu kaik­ki sie­lun­vi­hol­li­sen hyök­käyk­set ja voit­taa kuo­le­man val­lan.

Evan­ke­liu­mi hoi­taa us­koa

Us­kon­kil­voi­tuk­sem­me on usein kiu­saus­ten pii­rit­tä­mää (1. Piet. 1:6–7). Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan va­li­koi­ma on laa­ja, ja se on tai­ta­va löy­tä­mään mei­dän hei­kot koh­tam­me. Saam­me pyy­tää kiu­saus­ten kes­kel­le tai­vaal­li­sen Isän var­je­lus­ta.

Maan pääl­lä on yk­si pyhä, yh­tei­nen seu­ra­kun­ta, jol­la on py­hien yh­teys (KO 48). Ar­mos­saan Ju­ma­la kut­suu ih­mis­tä sii­hen yh­tey­teen, ja hän hoi­taa us­ko­vai­si­aan elä­vi­nä vii­ni­puun ok­si­na (Joh. 15:1–5).

Ju­ma­lan lap­sil­la on puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, joka on hei­dän kans­saan ikui­ses­ti (Joh. 14:16). Us­ko­vai­nen on omal­ta puo­lel­taan heik­ko, mut­ta Ju­ma­la vah­vis­taa hän­tä. Ju­ma­la an­taa lap­sil­leen myös tais­te­lu­va­rus­tuk­sen pa­ho­lai­sen juo­nia vas­taan (Ef. 6:11–17).

Evan­ke­liu­min sa­nas­sa on yhä Ju­ma­lan voi­ma (Room. 1:16). Saam­me koh­da­ta sii­nä Va­pah­ta­jam­me, joka ym­mär­tää heik­kout­tam­me (Hepr. 4:15). ”As­tu­kaam­me sen täh­den roh­ke­as­ti ar­mon val­tais­tui­men eteen, jot­ta sai­sim­me ar­moa ja lau­peut­ta, löy­täi­sim­me avun sil­loin kun sitä tar­vit­sem­me” (Hepr. 4:16).

Aar­no Sas­si

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 1.3.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Heta Ve­sa­mä­ki

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 16:21–23

Bib­lia

Sii­tä ajas­ta ru­pe­si Je­sus ju­lis­ta­maan ope­tus­lap­sil­len­sa, et­tä hä­nen piti Je­ru­sa­le­miin me­ne­män, ja pal­jon van­him­mil­ta ja pap­pein pää­mie­hil­tä ja kir­ja­nop­pi­neil­ta kär­si­män, ja ta­pet­ta­man, ja kol­man­te­na päi­vä­nä ylös­nou­se­man. Ja Pie­ta­ri ot­ti hä­nen eri­nän­sä, ru­pe­si hän­tä nuh­te­le­maan, sa­no­en: ar­mah­da it­si­äs, Her­ra: äl­köön si­nul­le se ta­pah­tu­ko! Niin hän kään­si it­sen­sä ym­pä­ri ja sa­noi Pie­ta­ril­le: mene pois mi­nun ty­kö­ä­ni, saa­ta­na! Sinä olet mi­nul­le pa­hen­nuk­sek­si: et­tes ym­mär­rä nii­tä, jot­ka Ju­ma­lan ovat, mut­ta ne, jot­ka ih­mi­sen ovat.

Raa­mat­tu 1992

Täs­tä läh­tien Jee­sus al­koi pu­hua ope­tus­lap­sil­leen, et­tä hä­nen oli men­tä­vä Je­ru­sa­le­miin ja kär­sit­tä­vä pal­jon kan­san van­him­pien, yli­pap­pien ja lai­no­pet­ta­jien kä­sis­sä. Hä­net sur­mat­tai­siin, mut­ta kol­man­te­na päi­vä­nä hän nou­si­si kuol­leis­ta. Pie­ta­ri veti hä­net eril­leen ja al­koi nuh­del­la hän­tä: ”Ju­ma­la var­jel­koon! Sitä ei saa ta­pah­tua si­nul­le, Her­ra!” Mut­ta hän kään­tyi pois ja sa­noi Pie­ta­ril­le: ”Väis­ty tiel­tä­ni, Saa­ta­na! Sinä tah­dot saa­da mi­nut lan­ke­a­maan. Si­nun aja­tuk­se­si ei­vät ole Ju­ma­las­ta, vaan ih­mi­ses­tä!”

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys