JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus tun­tee omat lam­paan­sa

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
10.4.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:29
2020010123295420160410070000

KUVA: H.H.

KUVA: H.H.

Elä­män tär­kein asia on kris­ti­nop­pim­me mu­kaan Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen (KO 1).

Jee­sus ot­ti pu­heen­sa ai­heet usein ih­mis­ten ar­jes­ta ja muut­ti si­säl­lön ian­kaik­ki­suus­nä­kö­a­laan. Hy­vä­nä Pai­me­ne­na Jee­sus ko­ko­aa vie­lä nyt­kin lam­mas­lau­maan­sa ian­kaik­ki­suut­ta var­ten.

Ju­ma­lan lap­sek­si tul­laan ar­mon kaut­ta. Ih­mi­nen voi vas­taa­not­taa Va­pah­ta­jam­me so­vi­tus­työn omal­le sy­dä­mel­le vain us­kol­la (Room. 3:22). Näin us­ko­val­le tu­lee elä­män kal­leim­mak­si asi­ak­si Va­pah­ta­jan tun­te­mi­nen. Hä­nel­le tu­lee myös halu seu­ra­ta Her­raa Jee­sus­ta elä­mäs­sä, kär­si­mi­ses­sä ja opis­sa.

Oi­ke­an pai­me­nen tur­va

Lam­mas on lau­ma­e­läin. Olet­ko näh­nyt ja seu­ran­nut lam­mas­lau­man toi­min­taa? Vii­me ke­sä­nä sain näh­dä lam­mas­lau­man, jos­ta yk­si lam­mas oli ek­sy­nyt eril­leen ison ai­tauk­sen vuok­si. Yk­si­näi­nen lam­mas ään­te­li hä­tään­ty­nees­ti.

Vaik­ka toi­set lam­paat oli­vat kuu­lo­e­täi­syy­den pääs­sä, ei tuon yk­si­näi­sen lam­paan ol­lut mah­dol­lis­ta pääs­tä tois­ten luo, kos­ka mut­kit­te­le­va ai­ta erot­ti lam­paat toi­sis­taan. Ek­sy­neen lam­paan oli­si pi­tä­nyt kul­kea pit­kä yk­si­näi­nen mat­ka pääs­täk­seen ta­kai­sin lau­maan. Hä­tään­ty­neel­lä lam­paal­la ei ol­lut omaa ky­kyä pääs­tä ta­kai­sin lau­maan.

Pai­me­nen teh­tä­vä on pi­tää lam­paat koos­sa ja joh­dat­taa nii­tä yh­tei­sil­le ruo­ka­pai­koil­le. Omil­le teil­leen har­hau­tu­nei­ta lam­pai­ta pai­men et­sii ja tuo ta­kai­sin lau­maan. Kaik­kein hel­poi­ten ek­syy lau­mas­ta lam­mas, joka kul­kee etääl­lä pai­me­nes­ta. Jos­sa­kin vai­hees­sa pai­me­nen ään­tä ei enää kuu­lu.

Kaik­ki lam­paat ovat sa­mas­sa ase­mas­sa. Jee­sus opet­taa, et­tei Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ole kun­ni­a­paik­ko­ja, ei­kä ku­kaan ole toi­sen ylä­puo­lel­la (Mark. 10:43). Il­man pai­men­ta tai ai­taus­ta lam­paat har­hai­le­vat omil­le teil­leen. Palk­ka­pai­me­nen huos­taan us­ko­tut lam­paat ovat hen­gen­vaa­ras­sa, kos­ka tur­val­li­suus on vain nä­en­näis­tä. Vaa­ran uha­tes­sa palk­ka­pai­men hä­tään­tyy ja pa­ke­nee.

Oi­ke­an pai­me­nen tun­nis­taa sii­tä, et­tei hän jätä lam­pai­ta sil­loin, kun vaa­ra uh­kaa. Hän lait­taa oman hen­ken­sä alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Lam­pai­den on tun­nis­tet­ta­va oi­kea pai­men jo en­nen vaa­raa. Jos pai­me­nen teh­tä­vää hoi­taa palk­ka­pai­men, su­den käy­des­sä lau­man kimp­puun on jo lii­an myö­häis­tä. Lam­mas ei osaa puo­lus­taa it­se­ään, vaan on su­del­le help­po saa­lis. Susi myös ha­jot­taa lau­man.

Ar­mo suo­je­lee

Pää­si­äi­sen jäl­keen ope­tus­lap­set pel­kä­si­vät, vaik­ka kir­joi­tuk­set oli­vat täyt­ty­neet. He oli­vat il­man Jee­sus­ta, yk­sin. Mi­ten rie­mul­li­nen oli Va­pah­ta­jan jäl­leen­nä­ke­mi­nen! To­del­lis­ta tur­vaa ih­mi­nen ei löy­dä täs­sä ajas­sa­kaan, jos us­kon koh­de on hu­kas­sa. Elä­vän us­kon kan­nal­ta Jee­suk­sen läs­nä­o­lo on rat­kai­se­va asia.

Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan (KO 44). Py­hän Hen­gen pa­pit ju­lis­ta­vat puh­das­ta evan­ke­liu­mia, joka on Kris­tuk­sen ää­ni maa­il­mas­sa. Jee­suk­sel­la on syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen val­ta, jon­ka hän jät­ti kuo­le­man­sa jäl­keen Py­hän Hen­gen kaut­ta us­ko­vai­sil­le ih­mi­sil­le (Joh. 20:23). Val­taa ei voi ot­taa, vaan se an­ne­taan. An­teek­si­an­ta­muk­sen sana on kul­ke­nut ”us­kos­ta us­koon” (Room. 1:17).

Us­kon saar­na ei ole muut­tu­nut. Si­nua, ra­kas ys­tä­vä kut­su­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­teen. Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan au­tu­as ih­mi­nen on saa­nut syn­tin­sä an­teek­si maan pääl­lä (Ps. 32:1). Ju­ma­la joh­dat­taa et­si­vän ih­mi­sen ky­sy­mään ar­moa.

Ka­tu­val­le syn­ti­sel­le ju­lis­te­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ai­na kaik­ki syn­nit an­teek­si il­man eh­to­ja. Ar­moa ju­lis­te­taan ar­mon voi­min. Kun it­se saa pal­jon an­teek­si, ha­lu­aa myös an­taa an­teek­si ja ra­kas­taa. Ar­mo on lah­jaa, jos­ta lah­jan an­ta­ja tai­vaal­li­nen Ju­ma­la ot­taa kai­ken kun­ni­an. Ar­mo myös suo­je­lee pa­han maa­il­man kes­kel­lä ja sen tur­vin ih­mi­nen pää­see ker­ran ian­kaik­ki­seen elä­mään.

Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 6.4.2016.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 10:11–16

Bib­lia: Minä olen hyvä pai­men: hyvä pai­men an­taa hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä. Mut­ta pal­kol­li­nen, joka ei ole pai­men, ei­kä lam­paat ole hä­nen oman­sa: kuin hän nä­kee su­den tu­le­van, niin hän jät­tää lam­paat ja pa­ke­nee; ja susi raa­te­lee ja haas­kaa lam­paat. Mut­ta pal­kol­li­nen pa­ke­nee, sil­lä hän on pal­kol­li­nen, ei­kä tot­te­le lam­pais­ta. Minä olen hyvä pai­men, joka tun­nen oma­ni, ja minä tun­ne­taan myös omil­ta­ni, niin­kuin Isä mi­nun tun­tee, ja minä tun­nen Isän: ja pa­nen hen­ke­ni lam­mas­ten edes­tä. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, jot­ka ei ole täs­tä lam­mas­huo­nees­ta: ne pi­tää mi­nun myös tän­ne saat­ta­man: ja he saa­vat kuul­la mi­nun ää­ne­ni; ja pi­tää ole­man yk­si lam­mas­huo­ne ja yk­si pai­men.

Raa­mat­tu 1992: Minä olen hyvä pai­men, oi­kea pai­men, joka pa­nee hen­ken­sä alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Palk­ka­ren­ki ei ole oi­kea pai­men ei­vät­kä lam­paat hä­nen omi­aan, ja niin­pä hän näh­des­sään su­den tu­le­van jät­tää lau­man ja pa­ke­nee. Susi saa lam­paat saa­liik­seen ja ha­jot­taa lau­man, kos­ka palk­ka­pai­men ei vä­li­tä lam­pais­ta. Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja ne tun­te­vat mi­nut, niin kuin Isä tun­tee mi­nut ja minä Isän. Minä pa­nen hen­ke­ni alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole täs­tä tar­has­ta, ja nii­tä­kin mi­nun tu­lee pai­men­taa. Ne kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni, ja niin on ole­va yk­si lau­ma ja yk­si pai­men.

4.6.2020

Ku­kaan, joka pu­huu Ju­ma­lan Hen­gen val­taa­ma­na, ei voi sa­noa: "Jee­sus on ki­rot­tu." Ku­kaan ei myös­kään voi sa­noa: "Jee­sus on Her­ra", muu­ten kuin Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. 1 Kor. 12:3

Viikon kysymys