JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus voit­ti kiu­sauk­set

Sana sunnuntaiksi
10.3.2019 6.27

Kiu­sauk­set kuu­lu­vat Ju­ma­lan lap­sen osaan. Jee­sus­ta­kin ko­e­tel­tiin, mut­ta hän kes­ti kiu­sauk­set

Lap­suu­den seu­rois­ta on jää­nyt mie­lee­ni, kuin­ka pu­hu­jat saar­nois­saan ju­lis­ti­vat evan­ke­liu­mia ja sa­noi­vat, et­tä kiu­sauk­set­kin saa us­koa an­teek­si. Pie­nen seu­ra­vie­raan aja­tuk­sis­sa kiu­sauk­sen mer­ki­tys ei oi­kein avau­tu­nut. Lii­tin sen suo­raan kiu­saa­mi­seen.

Kuka mei­tä kiu­saa?

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min 4. lu­vun alus­sa ker­ro­taan ti­lan­tees­ta Jee­suk­sen jul­ki­sen toi­min­nan al­ku­puo­lel­ta. Jee­sus oli käy­nyt Jor­da­nil­la Jo­han­nek­sen kas­tet­ta­va­na, ja tuon ta­pah­tu­man yh­tey­des­sä Ju­ma­la oli va­kuut­ta­nut us­kol­li­suut­taan tai­vais­ta kuu­lu­van ää­nen kaut­ta: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt” (Matt. 3:13–17). Kas­te oli yk­si kään­ne­koh­ta Jee­suk­sen elä­mäs­sä, ja heti tä­män jäl­keen hän jou­tui au­ti­o­maa­han pa­ho­lai­sen kiu­sat­ta­vak­si.

Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa pyy­de­tään Ju­ma­lal­ta: ”älä­kä saa­ta mei­tä kiu­sauk­seen”. Vaik­ka tuo pyyn­tö koh­dis­tuu Ju­ma­lal­le, kiu­sauk­set ei­vät ole hä­nes­tä läh­töi­sin. Apos­to­li Jaa­ko­bin kir­jees­sä to­de­taan tä­hän liit­ty­en: ”äl­köön ku­kaan kiu­sauk­siin jou­dut­tu­aan aja­tel­ko, et­tä kiu­saus tu­lee Ju­ma­lal­ta. Ju­ma­la ei ole pa­han kiu­sat­ta­vis­sa, ei­kä hän it­se kiu­saa ke­tään” (Jaak. 1:13).

Ku­ten Jee­sus jou­tui ko­ke­maan, kiu­sauk­set ovat Ju­ma­lan vas­tus­ta­jas­ta, pa­ho­lai­ses­ta läh­töi­sin. Ja kun me ih­mi­si­nä olem­me osal­li­sia syn­tiin­lan­kee­muk­ses­ta, kiu­sauk­set ovat lä­hel­lä mei­tä jo­kais­ta.

Kiu­saa­ja ko­et­te­lee us­kon pe­rus­tus­ta

Al­ku­teks­tis­sä kiu­sat­ta­vak­si jou­tu­mis­ta tar­koit­ta­val­le ver­bil­le an­ne­taan kään­nös­vaih­to­eh­doik­si muun mu­as­sa seu­raa­vat mer­ki­tyk­set: ko­e­tel­la, ko­keil­la, kiu­sa­ta, ko­et­taa saa­da an­saan ja ko­et­taa saa­da lan­ke­a­maan syn­tiin. Pa­ho­lai­nen lä­hes­tyi Jee­sus­ta kah­del­la väit­teel­lä, jot­ka al­koi­vat sa­mal­la ta­val­la ky­see­na­lais­ta­en hä­nen ju­ma­luu­ten­sa. Hä­nen tar­koi­tuk­sen­sa oli saa­da Jee­sus luo­pu­maan teh­tä­väs­tään koko maa­il­man syn­tien so­vit­ta­ja­na.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja te­kee työ­tään yhä tääl­lä ajas­sa. Hän ko­et­te­lee, kiu­saa ja yrit­tää saa­da lan­ke­a­maan syn­tiin. En­nen kaik­kea hän ko­et­taa saa­da luo­pu­maan us­kos­ta. Pa­ho­lai­nen tuo mo­nil­la ta­voin sä­rö­jä kris­ti­tyn tur­val­li­seen luot­ta­muk­seen ja Ju­ma­la-suh­tee­seen. Kiu­saus­ten kes­kel­lä us­kon pe­rus­tei­ta pun­ni­taan, ja sik­si on tär­ke­ää, et­tä tu­keu­dum­me py­hien kir­joi­tus­ten ope­tuk­siin.

Jee­sus tor­jui pa­ho­lai­sen kiu­sauk­set ve­to­a­mal­la Raa­ma­tun kir­joi­tuk­siin. Pyhä Ju­ma­lan sana on kris­ti­tyn elä­män kor­kein oh­je. Raa­ma­tun lu­ke­mi­nen ja sa­nan saar­na vah­vis­ta­vat us­koa ja an­ta­vat voi­maa kiu­saus­ten kes­kel­le. Myös ru­kous, Her­ran eh­tool­li­nen ja kris­tit­ty­jen yh­teys on tar­koi­tet­tu mat­ka­e­väik­si py­sy­äk­sem­me ja vah­vis­tu­ak­sem­me us­kos­sa.

Yli­pap­pi ym­mär­tää mei­tä

Jee­sus py­syi vah­va­na ja kes­ti kiu­sauk­set. Lo­pul­ta pa­ho­lai­nen jät­ti hä­net rau­haan, ja en­ke­lit tu­li­vat pal­ve­le­maan hän­tä (Matt. 4:11). Me va­ja­vai­si­na ih­mi­si­nä ko­em­me kiu­saus­ten ja epäi­lys­ten kes­kel­lä oman heik­kou­tem­me. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi roh­kai­see kui­ten­kin us­ko­maan ja luot­ta­maan nii­hin lu­pauk­siin, jot­ka Raa­ma­tus­sa meil­le an­ne­taan. Hep­re­a­lais­kir­jeen ope­tuk­sen mu­kaan Jee­sus, suu­ri yli­pap­pim­me, kai­kes­sa ko­e­tel­tu, ym­mär­tää mei­dän va­ja­vai­suuk­si­am­me. Hän­tä ko­e­tel­tiin niin kuin mei­tä­kin, mut­ta hän ei lan­gen­nut syn­tiin (Hepr. 4:15).

Kiu­sauk­set kuu­lu­vat tääl­lä ajas­sa va­el­ta­van Ju­ma­lan lap­sen osaan, ih­mi­sen oma tur­mel­tu­nut luon­to, maa­il­ma ja pa­ho­lai­nen pi­tä­vät niis­tä huo­len. Ar­mon val­tais­tui­men ää­rel­tä löy­tyy kui­ten­kin apu ja voi­ma niin, et­tä kiu­sauk­set ei­vät saa us­ko­vai­ses­ta ih­mi­ses­tä lo­pul­lis­ta voit­toa. Pe­ril­lä tai­vaan ko­dis­sa ei enää ole kiu­sauk­sia.

Teks­ti: Timo Lii­ka­nen

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 6.3.2019

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 4:1–11

Raa­mat­tu 1992: Sit­ten Hen­ki vei Jee­suk­sen au­ti­o­maa­han Pa­ho­lai­sen kiu­sat­ta­vak­si. Kun Jee­sus oli paas­ton­nut nel­jä­kym­men­tä päi­vää ja nel­jä­kym­men­tä yö­tä, hä­nen vih­doin tuli näl­kä. Sil­loin kiu­saa­ja tuli hä­nen luok­seen ja sa­noi hä­nel­le: ”Jos ker­ran olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin käs­ke näi­den ki­vien muut­tua lei­vik­si.” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si: ”On kir­joi­tet­tu: ’Ei ih­mi­nen elä ai­no­as­taan lei­väs­tä, vaan jo­kai­ses­ta sa­nas­ta, joka läh­tee Ju­ma­lan suus­ta.’”

Sit­ten Pa­ho­lai­nen vei Jee­suk­sen py­hään kau­pun­kiin ja aset­ti hä­net temp­pe­li­muu­rin har­jal­le. Hän sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Jos ker­ran olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin heit­täy­dy alas. On­han kir­joi­tet­tu: ’Hän an­taa en­ke­leil­leen käs­kyn. He kan­ta­vat si­nua kä­sil­lään, et­tet louk­kaa jal­kaa­si ki­veen.’” Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”On myös kir­joi­tet­tu: ’älä kiu­saa Her­raa, Ju­ma­laa­si.’”

Vie­lä Pa­ho­lai­nen vei Jee­suk­sen hy­vin kor­ke­al­le vuo­rel­le, näyt­ti hä­nel­le maa­il­man kaik­ki val­ta­kun­nat ja nii­den lois­ton ja sa­noi: ”Kai­ken tä­män minä an­nan si­nul­le, jos pol­vis­tut etee­ni ja ku­mar­rat mi­nua.” Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Mene pois, Saa­ta­na! On kir­joi­tet­tu: ’Her­raa, Ju­ma­laa­si, si­nun tu­lee kun­ni­oit­taa ja ai­no­as­taan hän­tä pal­vel­la.’”

Sil­loin Pa­ho­lai­nen jät­ti Jee­suk­sen rau­haan, ja hä­nen luok­seen tuli en­ke­lei­tä, jot­ka pal­ve­li­vat hän­tä.

Bib­lia: Sil­loin vie­tiin Je­sus hen­gel­tä kor­peen kiu­sat­taa per­ke­leel­tä. Ja kuin hän oli paas­ton­nut nel­jä­kym­men­tä päi­vää ja nel­jä­kym­men­tä yö­tä, sit­te hän iso­si. Kiu­saa­ja tuli hä­nen ty­kön­sä ja sa­noi: jos sinä olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin sano, et­tä nä­mät ki­vet lei­vik­si tu­le­vat. Mut­ta hän vas­ta­si ja sa­noi: kir­joi­tet­tu on: ei ih­mi­nen elä ai­no­as­ti lei­väs­tä, mut­ta jo­kai­ses­ta sa­nas­ta, joka Ju­ma­lan suus­ta läh­tee.

Sil­loin ot­ti per­ke­le hä­nen kans­san­sa py­hään kau­pun­kiin, ja aset­ti hä­nen temp­lin har­jal­le, ja sa­noi hä­nel­le: jos sinä olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin las­ke si­nus alas­päin; sil­lä kir­joi­tet­tu on: hän an­taa käs­kyn en­ke­leil­len­sä si­nus­ta, ja he kä­sis­sä kan­ta­vat si­nun, et­tet jos­kus jal­kaas ki­veen louk­kaa. Niin Je­sus sa­noi hä­nel­le: taas on kir­joi­tet­tu: ei si­nun pidä kiu­saa­man Her­raa si­nun Ju­ma­laas.

Taas vei hä­nen per­ke­le san­gen kor­ki­al­le vuo­rel­le, ja osoit­ti hä­nel­le kaik­ki maa­il­man val­ta­kun­nat ja nii­den kun­ni­an, ja sa­noi hä­nel­le: nä­mät kaik­ki minä an­nan si­nul­le, jos sinä lan­ke­at maa­han ja ru­koi­let mi­nua. Niin sa­noi Je­sus hä­nel­le: mene pois, saa­ta­na! Sil­lä kir­joi­tet­tu on: Her­raa si­nun Ju­ma­laas pi­tää si­nun ku­mar­ta­man, ja hän­tä ai­no­aa pal­ve­le­man.

Sil­loin jät­ti hä­nen per­ke­le; ja kat­so, en­ke­lit tu­li­vat ja pal­ve­li­vat hän­tä.

27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys