JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­la val­mis­ti ih­mi­siä Jee­suk­sen tu­loon

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
17.6.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:14
2020010123144520150617000000

Lap­set­to­muus oli Is­ra­e­lis­sa ki­peä asia. Sitä pi­det­tiin Ju­ma­lan ran­gais­tuk­se­na. (Jes. 47:9; Jer. 18:21.) Lap­set­to­mat avi­o­pa­rit jou­tui­vat koh­taa­maan mo­nen­lai­sia kat­sei­ta. He sai­vat osak­seen hal­vek­sun­taa.

Juu­de­an vuo­ri­seu­dul­la Sa­ka­ri­as ja Eli­sa­bet ko­ki­vat lap­set­to­muu­den kuor­ma­na. He oli­vat usein ru­koil­leet Ju­ma­laa, et­tä hän siu­nai­si hei­tä ja an­tai­si heil­le lap­sen. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta Ju­ma­lan ai­ka ei näyt­tä­nyt koit­ta­van.

Erää­nä päi­vä­nä pap­pi Sa­ka­ri­as oli va­lit­tu uh­raa­maan suit­su­tu­suh­ria Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä. Het­ki oli ai­nut­ker­tai­nen, sil­lä tämä teh­tä­vä saat­toi tul­la pa­pin osak­si vain ker­ran elä­män ai­ka­na.

Kun Sa­ka­ri­as oli toi­mit­ta­mas­sa suit­su­tu­suh­ria, en­ke­li Gab­riel il­mes­tyi hä­nel­le. Tämä il­moit­ti, et­tä hei­dän ru­kouk­sen­sa oli kuul­tu ja Eli­sa­bet syn­nyt­täi­si po­jan. Lap­si oli­si Ju­ma­lan teh­tä­vään va­lit­se­ma mies. Gab­riel ker­toi lap­sen kul­ke­van Her­ran edel­lä ja val­mis­ta­van kan­saa Her­ran tu­loa var­ten. (Luuk. 1:15–17.)

Iloa ja häm­men­nys­tä

Eli­sa­bet tuli lu­pauk­sen mu­kai­ses­ti ras­kaak­si ja syn­nyt­ti po­jan. Tie­to lap­sen syn­ty­mäs­tä le­vi­si naa­pu­rei­den ja su­ku­lais­ten kes­kuu­teen. Ylen­kat­se ja hal­vek­sun­ta vaih­tui­vat ym­mär­tä­väi­syy­teen ja iloon. Her­ra oli osoit­ta­nut Eli­sa­be­til­le ja Sa­ka­ri­aal­le lau­peu­ten­sa.

Kos­ka Moo­sek­sen laki mää­rä­si, et­tä poi­ka­lap­si oli ym­pä­ri­lei­kat­ta­va kah­dek­san päi­vän ikäi­se­nä, van­hem­mat toi­mi­vat sen mu­kai­ses­ti. Pai­kal­le saa­pui su­ku­lai­sia ja naa­pu­rei­ta.

Ym­pä­ri­leik­kauk­sen yh­tey­teen liit­tyi myös ni­me­nan­to. Kaik­ki vie­raat oli­vat va­rau­tu­neet sii­hen, et­tä lap­si sai­si pe­rin­teen mu­kaan isän­sä tai jon­kun esi­van­hem­man ni­men. Vie­raat yl­lät­tyi­vät, kun äi­ti il­moit­ti lap­sen ni­mek­si Jo­han­nek­sen. Yl­lät­tä­vä ni­mi­va­lin­ta ha­lut­tiin var­mis­taa ajan ta­van mu­kaan myös isäl­tä, joka kir­joit­ti kir­joi­tus­tau­luun Jo­han­nek­sen ni­men.

Vie­raat häm­mäs­tyi­vät mut­ta ym­mär­si­vät, et­tä nyt oli ky­sy­mys Ju­ma­lan työs­tä. Ju­ma­la oli osoit­ta­nut val­ta­suu­ruu­ten­sa, min­kä vuok­si asi­as­ta ei voi­nut vai­e­ta. Tie­to ta­pah­tu­mien ku­lus­ta le­vi­si no­pe­as­ti lä­hi­seu­dul­la. Toi­saal­ta ih­mi­set oli­vat miet­te­li­äi­tä ja poh­ti­vat, mitä lap­ses­ta vie­lä tu­li­si, kos­ka Her­ran käsi oli hä­nen yl­lään.

Ju­ma­lan mah­dol­li­suu­det ovat mit­taa­mat­to­mat

Us­kon vas­ta­koh­ta ei ole jär­ki, vaan epä­us­ko. Jär­jes­tä kui­ten­kin nou­se­vat mo­nen­lai­set epäi­lyk­set. Oma ja vai­mon kor­kea ikä sai­vat Sa­ka­ri­aan epäi­le­mään en­ke­lin il­moi­tus­ta syn­ty­väs­tä lap­ses­ta. Hän unoh­ti, et­tä Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta.

Epäi­lyn­sä vuok­si Sa­ka­ri­as me­net­ti pu­he­ky­kyn­sä mel­kein vuo­dek­si. Pu­he­ky­ky kui­ten­kin pa­lau­tui syn­ty­neen lap­sen ym­pä­ri­leik­kauk­sen yh­tey­des­sä. Tuol­loin isä ryh­tyi ylis­tä­mään Ju­ma­lan hy­vyyt­tä.

Sa­ka­ri­as ja Eli­sa­bet oli­vat hurs­kai­ta ja Ju­ma­laan us­ko­via ih­mi­siä. He tun­si­vat pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set Mes­si­aan saa­pu­mi­ses­ta ja odot­ti­vat hä­nen tu­lo­aan. Nyt oli koit­ta­mas­sa pro­feet­to­jen lu­paus­ten täyt­ty­mi­sen ai­ka. Jee­sus, lu­nas­ta­ja, oli kas­va­nut Ma­ria-äi­dis­sä, tien­rai­vaa­ja Jo­han­nes oli jo syn­ty­nyt. Jo­han­nek­sen syn­ty­mää edel­tä­vil­lä ta­pah­tu­mil­la Ju­ma­la val­mis­ti ih­mi­siä Va­pah­ta­jam­me tu­lol­le.

Syn­nit saa us­koa an­teek­si

Jo­han­nek­sen nimi tar­koit­taa ”Ju­ma­la on ar­mol­li­nen”. Saa­man­sa ni­men mu­kai­ses­ti Jo­han­nes ju­lis­ti Ju­ma­lan ar­mol­lis­ta hy­vyyt­tä, pe­las­tus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Hän kul­ki Jee­suk­sen edel­lä ja rai­va­si täl­le tien. Tuon ajan ih­mi­set tar­vit­si­vat Jo­han­nek­sen kal­tai­sen voi­mak­kaan saar­naa­jan, joka sel­ke­äs­ti neu­voi kaik­kia, mitä piti teh­dä. Jo­han­nes nuh­te­li ih­mi­siä Jor­da­nin ran­nal­la hy­vin suo­raan syn­neis­tä ja ke­hot­ti te­ke­mään pa­ran­nuk­sen ja us­ko­maan evan­ke­liu­mi.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­na on muut­tu­ma­ton. Vaik­ka ai­ka muut­tuu, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan op­pi, us­kon­kä­si­tys ja evan­ke­liu­mi säi­ly­vät sa­moi­na. Vie­lä saar­na­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Täl­le saar­nal­le on tä­nä­kin ai­ka­na tar­vet­ta.

Han­nu Hei­nä­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Ju­han­nus­päi­vä: Ps. 92:2–6; Jes. 45:8–12; Ap. t. 19:1–6; Luuk. 1:57–66

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.6.2015.

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys