JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta en­sin

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
10.6.2018 6.26

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109275120180610062600

Maal­li­set teh­tä­vät ja ajan­vie­te voi­vat kieh­toa ih­mis­tä niin, et­tä hän kiel­täy­tyy nii­den vuok­si vas­taa­not­ta­mas­ta kut­sun Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Kut­su voi ol­la kui­ten­kin ih­mi­sel­le ai­nut­ker­tai­nen.

Jee­sus oli vii­meis­tä ker­taa mat­kal­la Je­ru­sa­le­miin. Siel­lä hän­tä odot­ti ris­tin­kuo­le­ma. Ih­mi­set, jot­ka koh­ta­si­vat hä­net tuol­la mat­kal­la, kuu­li­vat vii­mei­sen ker­ran hä­nen ope­tus­taan ja nä­ki­vät vii­mei­sen ker­ran hä­nen tun­nus­te­kon­sa.

Jee­suk­sen kut­su­ma­na näil­lä ih­mi­sil­lä oli ”tu­han­nen taa­lan paik­ka” tul­la si­säl­le hä­nen val­ta­kun­taan­sa, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Koh­ta tuo het­ki oli ohi, mah­dol­li­ses­ti kos­kaan enää pa­laa­mat­ta.

Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen

Muu­an mies il­mai­si Jee­suk­sel­le ha­lun­sa läh­teä hä­nen seu­raan­sa. Oli­vat­ko tä­män ha­lun syn­nyt­tä­neet Jee­suk­sen tun­nus­te­ot vai kuul­tu ope­tus? Sitä ei ker­ro­ta. Mie­hel­lä oli tul­lut sel­lai­nen aja­tus, et­tä Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen hä­nen val­ta­kun­tan­sa asuk­kaa­na on iha­na asia. Si­tä­hän se on.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on rau­han ja ilon val­ta­kun­ta. Sen asuk­kail­la on an­teek­si­an­ta­muk­sen seu­rauk­se­na sy­dä­mes­sään rau­ha ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo. Us­kon kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaat ovat van­hurs­kai­ta eli Ju­ma­lal­le kel­vol­li­sia. Se on suu­rin­ta, mitä ih­mi­nen voi omis­taa.

Jee­sus kui­ten­kin muis­tut­taa mies­tä, et­tä tä­män iha­nuu­den li­säk­si hä­nen seu­raa­mi­sen­sa mer­kit­see ko­dit­to­muut­ta maa­il­mas­sa. Ke­tuil­la on luo­lan­sa ja tai­vaan lin­nuil­la pe­sän­sä, mut­ta Ih­mi­sen Po­jal­la ei ole paik­kaa, mi­hin pään­sä kal­lis­tai­si. Maa­il­ma hyl­jek­si hän­tä ja niin se te­kee hä­nen seu­raa­jil­leen­kin. ”Jos he per­hee­ni­sän­tää ovat sa­no­neet Beel­se­bu­lik­si, kuin­ka pal­joa enem­män hä­nen per­he­vä­ke­ään!” (Matt. 10:25.) Us­kon tie on ris­tin ja kil­voit­te­lun tie.

Vii­vyt­te­ly on koh­ta­lo­kas­ta

Toi­sel­le mat­kal­la koh­taa­mal­leen Jee­sus esit­ti kut­sun: ”Seu­raa mi­nua.” Mies suh­tau­tui kut­suun suo­pe­as­ti. Hän lu­pa­si läh­teä seu­raa­maan Jee­sus­ta, kun­han oli­si en­sin hau­dan­nut isän­sä. Tämä oli ve­ru­ke kut­sun hyl­kää­mi­seen. Jos isä oli kuol­lut, mies oli­si ol­lut hau­ta­jai­sis­sa, kos­ka maan ta­van mu­kaan hau­ta­jai­set tuli pi­tää sa­man päi­vä­nä. Isä siis vie­lä eli, ken­ties kau­an­kin. Vas­ta isän kuol­tua mies oli­si ol­lut val­mis te­ke­mään pa­ran­nuk­sen.

Jee­suk­sen mu­kaan vii­vyt­te­ly on koh­ta­lo­kas­ta. Huo­mi­ses­ta ku­kaan ei tie­dä, ei­kä sii­tä­kään, esi­te­tään­kö kut­su vie­lä toi­sen ker­ran. Sil­loin, kun kut­su kuu­luu, on otol­li­nen het­ki sen vas­taa­not­ta­mi­seen. Asi­oi­den hoi­ta­mi­nen saa odot­taa tai ne saa suo­rit­taa joku muu: ”An­na kuol­lei­den hau­da­ta kuol­leen­sa. Läh­de sinä ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.”

Jee­suk­sen neu­vo oli, et­tä en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja sit­ten kaik­ki muu: ”Et­si­kää en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­tan­sa, niin myös kaik­ki tämä teil­le an­ne­taan” (Matt. 6:33).

Nä­ky­mä eteen­päin

Kol­mas­kin Jee­suk­sen koh­taa­mis­ta hen­ki­löis­tä oli val­mis liit­ty­mään Jee­suk­sen seu­raa­jiin, kun­han kä­vi­si en­sin hy­väs­te­le­mäs­sä ko­ti­vä­ken­sä. Ei­kö Jee­sus pi­tä­nyt tär­ke­ä­nä hy­viä suh­tei­ta omai­siin, kos­ka hän tor­juu mie­hen pyyn­nön? Ei sii­tä ol­lut ky­sy­mys. Hy­väs­te­ly­mat­kal­la mie­hen mie­li oli­si saat­ta­nut muut­tua. Ko­ti­vä­ki ei oli­si ken­ties tu­ke­nut hä­nen läh­tö­ään Jee­suk­sen seu­raan eli hy­väk­sy­nyt pa­ran­nuk­sen te­koa – he oli­si­vat eh­kä ha­lun­neet mie­hen muut­ta­van mie­len­sä.

Us­ko on ai­na hen­ki­lö­koh­tai­nen asia. Sen syn­nyt­tää Pyhä Hen­ki evan­ke­liu­min saar­nas­sa. Sil­loin kun sana on läs­nä, on oi­kea het­ki ot­taa se us­kol­la vas­taan.

Us­ko avaa nä­ky­mät eteen­päin. Au­ran kah­vois­ta pi­te­le­vä kyn­tö­mies kat­soo kiin­te­äs­ti eteen­sä, jot­ta py­syy oi­ke­as­sa suun­nas­sa. ”Vain tä­män voin sa­noa: jät­tä­en mie­les­tä­ni sen, mikä on ta­ka­na­päin, pon­nis­te­len sitä koh­ti, mikä on edes­sä. Juok­sen koh­ti maa­lia saa­vut­taak­se­ni voit­ta­jan pal­kin­non, pää­syn tai­vaa­seen.” (Fil. 3:13–14.)

Lu­paus täs­tä ja tu­le­vas­ta

Us­ko­vai­suus ei es­tä hoi­ta­mas­ta suh­tei­ta lä­hi­o­mai­siin ja kaik­kiin mui­hin­kin ih­mi­siin – päin­vas­toin. Us­ko­vai­se­na on eri­tyi­sen suu­ri halu säi­lyt­tää rak­kaus ja ys­tä­väl­li­set suh­teet niin lä­hi­o­mai­siin kuin mui­hin­kin ih­mi­siin. Sii­hen Ju­ma­lan ar­mo opet­taa ja an­taa voi­man.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on ian­kaik­ki­nen val­ta­kun­ta. Sen asuk­kaa­na us­ko­vai­sel­la on ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo. Jee­suk­sen seu­raa­mi­sel­la on sekä tä­män elä­män et­tä ian­kaik­ki­sen elä­män lu­paus.

Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 6.6.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Lu­ki­jan kuva / Ar­to Lohi

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 9:57–62

Raa­mat­tu 1992

Kun he te­ki­vät tai­val­ta, muu­an mies sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Minä seu­raan si­nua, min­ne iki­nä me­net­kin.” Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Ke­tuil­la on luo­lan­sa ja tai­vaan lin­nuil­la pe­sän­sä, mut­ta Ih­mi­sen Po­jal­la ei ole, mi­hin pään­sä kal­lis­tai­si.”

Erääl­le toi­sel­le Jee­sus sa­noi: ”Seu­raa mi­nua!” Tämä vas­ta­si: ”Her­ra, an­na mi­nun en­sin käy­dä hau­taa­mas­sa isä­ni.” Mut­ta Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”An­na kuol­lei­den hau­da­ta kuol­leen­sa. Läh­de sinä ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.”

Vie­lä eräs toi­nen sa­noi: ”Her­ra, minä seu­raan si­nua, mut­ta an­na mi­nun en­sin käy­dä hy­väs­te­le­mäs­sä ko­ti­vä­ke­ni.” Hä­nel­le Jee­sus vas­ta­si: ”Joka tart­tuu au­raan ja kat­soo taak­seen, ei ole so­pi­va Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.”

BIB­LIA

Ja ta­pah­tui hei­dän va­el­tais­san­sa, et­tä yk­si tiel­lä sa­noi: minä seu­raan si­nua, ku­hun­kas ikä­nä me­net, Her­ra. Ja Je­sus sa­noi hä­nel­le: ke­tuil­la ovat luo­lat ja tai­vaan lin­nuil­la pe­sät; mut­ta ei ih­mi­sen Po­jal­la ole, ku­hun­ka hän pään­sä kal­lis­taa.

Mut­ta hän sa­noi toi­sel­le: seu­raa mi­nua! niin se sa­noi: Her­ra, sal­li mi­nun en­sin men­nä hau­taa­maan isää­ni. Niin Je­sus sa­noi hä­nel­le: an­na kuol­leet hau­da­ta kuol­lei­tan­sa; mut­ta mene sinä ja ju­lis­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.

Ja toi­nen myös sa­noi: Her­ra, minä seu­raan si­nua, mut­ta sal­li mi­nun en­sin men­nä hy­väs­ti jät­tä­mään nii­tä, jot­ka ko­to­na­ni ovat. Mut­ta Je­sus sa­noi hä­nel­le: kuka ikä­nä kä­ten­sä au­raan las­kee ja taak­sen­sa kat­soo, ei se ole so­ve­li­as Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys