Kris­ti­nop­pim­me mu­kaan elä­mäm­me kal­lein asia on Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen. Jee­sus opet­ti, et­tä tär­kein­tä ih­mi­sel­le on et­siä Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan.

Tär­keys­jär­jes­tyk­sen li­säk­si en­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi osoit­taa, et­tä Ju­ma­lan lap­sen ei tar­vit­se kan­taa mur­het­ta kai­kis­ta mah­dol­li­sis­ta asi­ois­ta. Hän saa luot­taa tai­vaal­li­sen Isän huo­len­pi­toon. Ju­ma­la tah­too myös, et­tä ih­mi­set huo­leh­ti­si­vat lä­him­mäi­sis­tään ja te­ki­si­vät hy­vää toi­sil­leen.

Be­ta­ni­an ko­din aar­re

Mart­ta, Ma­ria ja hei­dän vel­jen­sä La­sa­rus oli­vat Jee­suk­sen lä­hei­siä ys­tä­viä. Si­sa­ruk­set asui­vat Be­ta­ni­as­sa, joka on pie­ni kylä öl­jy­mä­en itä­puo­lel­la pa­rin ki­lo­met­rin pääs­sä Je­ru­sa­le­mis­ta. Jee­sus vie­rai­li hei­dän ko­dis­saan usei­ta ker­to­ja. Mie­leen­pai­nu­vin ta­pah­tu­ma oli var­maan­kin se, kun Jee­sus he­rät­ti kuol­leen La­sa­ruk­sen ta­kai­sin elä­mään.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan myös, kuin­ka Jee­sus vie­rai­li si­sa­rus­ten luo­na vii­mei­sel­lä mat­kal­laan Je­ru­sa­le­miin kuu­si päi­vää en­nen pää­si­äis­tä. Sil­lä vie­rai­lul­la Ma­ria voi­te­li Jee­suk­sen ja­lat ja kui­va­si ne hiuk­sil­laan. Seu­raa­va­na päi­vä­nä Va­pah­ta­ja rat­sas­ti aa­sil­la Je­ru­sa­le­miin.

Si­sa­rus­ten toi­min­ta osoit­taa, kuin­ka he ra­kas­ti­vat ja pal­ve­li­vat vie­ras­taan ja epäi­le­mät­tä myös toi­si­aan. Tuos­sa per­hees­sä työ ja vas­tuu oli ja­et­tu per­heen­jä­sen­ten tai­pu­mus­ten ja hei­dän saa­mien­sa lah­jo­jen mu­kaan. Ko­din aar­tee­na oli elä­vä us­ko ja kuu­li­ai­suus Ju­ma­lan sa­nal­le. Jee­suk­sen pu­het­ta kuun­nel­tiin tar­kas­ti ja sa­nat jäi­vät kuu­li­joi­den sy­dä­miin.

Pal­ve­le­mi­nen on osa us­ko­am­me

Elä­mäm­me on pää­o­sin työ­tä ja vas­tuun­kan­ta­mis­ta. Us­ko­vai­se­na se on li­säk­si jat­ku­vaa kil­voit­te­lua syn­tiä vas­taan. Näis­sä asi­ois­sa per­heen­jä­se­net ovat tois­ten­sa kal­li­sar­voi­sia tu­ki­joi­ta. Ko­din kes­ki­näi­siin suh­tei­siin kuu­luu Raa­ma­tun ke­ho­tus kil­pail­la toi­nen toi­sen­sa kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa ja pal­ve­le­mi­ses­sa. Omat eri­va­pau­det ja toi­sen te­ke­mis­ten ra­joit­ta­mi­nen nii­den seu­rauk­se­na ei­vät ole oi­kein. Ai­toa tasa-ar­voa on se, et­tä työ ja vas­tuut ja­e­taan ti­lan­teen ja tar­pei­den mu­kaan.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi ko­ros­taa myös Raa­ma­tun ke­ho­tus­ta vie­raan­va­rai­suu­teen. Vie­raat saat­ta­vat osoit­tau­tua en­ke­leik­si (Hepr. 13:2). Vie­raan­va­rai­suut­ta osoit­ta­mal­la pal­vel­laan Ju­ma­laa ja Jee­sus­ta. Kris­tit­ty­jen ko­deis­sa kes­kus­tel­laan usein myös vie­rai­den kans­sa kaik­kein tär­keim­mis­tä asi­ois­ta. Näin ta­pah­tui Be­ta­ni­an ko­dis­sa­kin.

Tois­tem­me pal­ve­le­mi­nen on erot­ta­ma­ton osa us­ko­am­me. Vaik­ka pal­ve­le­mi­nen on tar­peel­lis­ta ja pal­ve­le­mi­sen halu on yk­si nä­ky­vä us­kon he­del­mä, pal­ve­le­mal­la ei kui­ten­kaan tul­la au­tu­aak­si. Raa­mat­tu opet­taa, et­tä us­ko syn­tyy Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta evan­ke­liu­min kuu­le­mi­sen vä­li­tyk­sel­lä. Jee­sus opet­ti oi­ke­an tär­keys­jär­jes­tyk­sen to­de­tes­saan Mar­tal­le: ”Mart­ta, Mart­ta, sinä huo­leh­dit ja hä­täi­let niin mo­nis­ta asi­ois­ta. Vain yk­si on tar­peen. Ma­ria on va­lin­nut hy­vän osan, ei­kä sitä ote­ta hä­nel­tä pois.” Ju­ma­lan ar­mo­lah­ja­na saa­tu us­ko on mei­dän­kin hyvä osam­me.

Sekä Ma­ri­an et­tä Mar­tan osat kuu­lu­vat elä­määm­me, ja mo­lem­pien teh­tä­vät ovat tar­peel­li­sia. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min kuu­los­sa opim­me ja saam­me voi­mia tois­tem­me pal­ve­li­joi­na. Kuu­li­jan pai­kal­ta läh­dem­me vuo­rol­lam­me mie­lel­läm­me myös Mar­tan teh­tä­viin.

Juha Heik­ki­lä

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

16. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 86:1, 3–7; 1. Kun. 17:1, 8–16; Fil. 4:10–14; Luuk. 10:38–42

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 24.9.2014.