JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­lan rak­kaus vai­kut­taa rak­kau­den lä­him­mäis­tä koh­taan

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
29.4.2018 7.00

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109272820180429070000

Jee­sus nos­taa esil­le Ju­ma­lan rak­kau­den ih­mis­tä koh­taan, mut­ta osoit­taa sa­nan­sa rak­kau­den vaa­li­mi­ses­ta eri­tyi­ses­ti omil­leen.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too, kuin­ka Jee­sus vii­me het­kil­lään kes­kit­tyi ope­tus­lap­siin­sa ja hei­dän roh­kai­se­mi­seen­sa, niin et­tä he säi­lyi­si­vät hä­nen omi­naan pit­kä­per­jan­tain ko­et­te­le­muk­sis­sa ja kai­kis­sa vai­heis­sa elä­män­sä lop­puun as­ti. Jee­sus vie­lä ker­ran muis­tut­ti, mitä tai­vaan kan­sa­lai­se­na maa­il­mas­sa elä­mi­nen on. Se on tais­te­lua, mut­ta en­nen kaik­kea tur­val­lis­ta iloa ja tai­vaal­li­sen rak­kau­den osal­li­suut­ta.

Kak­siu­lot­tei­nen rak­kaus

Ju­ma­lan rak­kaus on niin suur­ta, et­tä se koh­dis­tuu koko maa­il­maan. Jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lal­le ra­kas. Ju­ma­lan ja Jee­suk­sen muut­tu­ma­ton tah­to on, et­tei yk­si­kään ih­mi­nen jou­tui­si ka­do­tuk­seen vaan pe­ri­si ian­kaik­ki­sen elä­män (Joh. 3:16).

Täs­tä tah­to­ti­las­ta huo­li­mat­ta Je­sa­jan ko­ke­mus oli tut­tu myös Jee­suk­sel­le niin kuin se on tä­män ajan us­ko­vil­le: ”Kuka us­koo mei­dän sa­no­mam­me?” (Jes. 53:1). Pie­ni on ai­na ol­lut us­ko­vien jouk­ko, mut­ta Ju­ma­lal­le kor­vaa­mat­to­man ra­kas. Tä­män jou­kon jä­se­net on yh­dis­tet­ty yh­teen rak­kau­den si­teel­lä, joka on vuo­da­tet­tu sy­dä­miin Py­hän Hen­gen kaut­ta (Room. 5:5).

Rak­kau­des­sa on kak­si ulot­tu­vuut­ta. Sen en­sim­mäi­nen ulot­tu­vuus on yl­hääl­tä alas: Ju­ma­lan rak­kaus Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa hä­nen omiin­sa. Jee­sus ke­hot­taa omi­aan py­sy­mään hä­nen rak­kau­des­saan niin kuin hän py­syy Isän rak­kau­des­sa.

Rak­kau­den toi­nen ulot­tu­vuus py­syt­te­lee maa­ja­las­sa; Jee­sus ke­hot­taa ope­tus­lap­si­aan ra­kas­ta­maan toi­si­aan. Mer­ki­tyk­sel­lis­tä lie­nee se, et­tä jo pel­käs­tään ly­hy­es­sä jää­hy­väis­pu­heen kat­kel­mas­sa tuo ke­ho­tus tois­tuu kah­teen ker­taan ja li­säk­si use­aan ot­tee­seen sa­man pu­heen muis­sa yh­teyk­sis­sä.

Jo­han­nes pa­laa Jee­suk­sen ope­tuk­seen epis­to­las­saan ja muis­tut­taa rak­kau­den läh­tö­koh­das­ta ja sen vai­ku­tuk­ses­ta:

”Sii­nä on rak­kaus – ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si. Rak­kaat ys­tä­vät! Kun Ju­ma­la on mei­tä näin ra­kas­ta­nut, tu­lee mei­dän­kin ra­kas­taa toi­si­am­me.” (1. Joh. 4:10–11.)

Us­ko­vien vä­li­nen rak­kaus on myös tun­to­merk­ki – ai­van kuin me­ren pi­mey­des­sä lois­ta­va ma­ja­kan valo, jota koh­ti tur­vaa et­si­vä voi maa­il­man myrs­ky­tes­sä suun­nis­taa. En­nen muu­ta rak­kaus on side, joka yh­dis­tää jo­kai­sen us­ko­van toi­nen toi­seen­sa Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta­ruu­miis­sa. Toi­saal­ta rak­kau­den säi­lyt­tä­mi­nen on myös jo­ka­päi­väis­tä kil­voit­te­lua it­ses­säm­me ole­via syn­nin vai­ku­tuk­sia vas­taan.

Iloa ja ys­tä­vyyt­tä

Jee­suk­seen seu­raa­jien mat­ka­va­rus­tee­na on ilo, jon­ka Jee­sus an­taa. Suu­rin ilon läh­de on pa­ras ys­tä­vä, Jee­sus, ja se, et­tä nimi on elä­män kir­jas­sa (Luuk. 10:20).

Myös ys­tä­vät ovat ilon läh­de. Sel­lai­sia he ovat tur­mel­tu­nei­na ih­mi­si­nä­kin. Kuin­ka pal­jon suu­rem­pi ilon läh­de on­kaan Jee­sus, joka va­rauk­set­ta ja eh­doit­ta ot­taa mei­dät ys­tä­vik­seen ja uh­raa kaik­ken­sa mei­dän edes­täm­me. ”Suu­rem­paa rak­kaut­ta ei ku­kaan voi osoit­taa, kuin et­tä an­taa hen­ken­sä ys­tä­vien­sä puo­les­ta” (Joh. 15:13).

Ys­tä­vyy­teen kuu­luu luot­ta­mus. Hy­väl­le ys­tä­väl­le voi us­koa suu­ren­kin sa­lai­suu­den. Jee­suk­sen ys­tä­vyys on niin sy­vää, et­tä hän us­koo omil­leen kai­ken sen, mitä hän on Isäl­tään kuul­lut (Joh. 15:15). Myös hä­neen, Va­pah­ta­jaan, saa hä­nen oman­sa luot­taa täy­sin ja ja­kaa kaik­ki asi­at ja kuor­mat­kin hä­nen kans­saan (Matt. 11:28).

Liik­keel­le Jee­suk­sen ni­men tur­vin

Jee­sus on kut­su­nut oman­sa val­ta­kun­tan­sa lä­het­ti­läik­si. Hän muis­tut­taa: ”Et­te te va­lin­neet mi­nua, vaan minä va­lit­sin tei­dät” (Joh. 15:16). Tä­män ar­mon osal­li­suus on myös kuu­li­ai­suut­ta kut­su­jal­le. Se saa Jee­suk­sen omat läh­te­mään liik­keel­le ja kan­ta­maan hy­viä he­del­miä: rak­kaut­ta, iloa, ys­tä­väl­li­syyt­tä.

Jee­suk­sen seu­raa­jil­la yh­te­nä tär­ke­ä­nä mat­ka­va­rus­tuk­se­na on ru­kouk­sen lah­ja ja Jee­suk­sen an­ta­ma lu­paus: ”Isä an­taa teil­le kai­ken, mitä mi­nun ni­mes­sä­ni hä­nel­tä pyy­dät­te” (Joh. 15:16). Pal­jon lu­vat­tu, mut­ta tot­ta! Jee­sus tur­vaa omien­sa mat­kaa myös ru­kouk­sen vä­li­tyk­sel­lä. Hä­nen ni­meen­sä ru­koil­les­saan ih­mi­nen tun­nus­taa oman va­ja­vai­suu­ten­sa ja val­tuut­taa Jee­suk­sen huo­leh­ti­maan sil­loin­kin, kun pyyn­töi­hin liit­tyy tai­vas­mat­kaa vaa­ran­ta­via asi­oi­ta. Ru­kouk­siin saa liit­tää mu­kaan Jee­suk­sen an­ta­man esi­mer­kin ja ope­tuk­sen: ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si (Matt. 26:39, Matt. 6:10).

Sep­po Jo­ke­lai­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.4.2018

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

31.5.2020

Jee­sus sa­noi: "Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki." Joh. 14:15-17

Viikon kysymys