JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kaa­nan häis­sä­kin luo­tet­tiin Kor­keim­man voi­maan

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
20.1.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302441520190120070000

Kaa­nan häät on yk­si tun­ne­tuim­pia Raa­ma­tun ker­to­muk­sia. Eri­tyi­ses­ti muis­te­taan tun­nus­te­ko, jos­sa Jee­sus muut­taa ve­den vii­nik­si.

Suo­ma­lai­ses­ta al­ko­ho­li­kult­tuu­ris­ta joh­tu­en sii­hen vii­ta­taan usein kes­kus­tel­ta­es­sa kris­til­lis­ten ar­vo­jen ja päih­tei­den käy­tön suh­tees­ta. Ker­to­mus Ga­li­le­an Kaa­nas­sa vie­te­tyis­tä häis­tä ei ole kui­ten­kaan Uu­den tes­ta­men­tin al­ko­ho­li­po­liit­ti­nen kan­na­not­to ei­kä vit­si, vaan sen polt­to­pis­te ja sa­no­ma ovat ai­van muu­al­la.

Jee­suk­sen äi­din us­ko

Hää­juh­las­sa ol­laan ai­na uu­den edes­sä. Iloi­nen ja tun­tei­kas juh­la liit­tyy avi­o­lii­ton al­kuun. On muo­dos­tu­mas­sa uu­si yh­teis­kun­nan pe­rus­so­lu: avi­o­pa­ri – per­he. Het­ki muut­taa mo­nen ih­mi­sen elä­män täy­sin.

Kaa­nan häi­den ta­pah­tu­mis­sa ol­tiin uu­den edes­sä sy­vem­min kuin pai­kal­la­o­li­jat saat­toi­vat aa­vis­taa­kaan. Oli tiis­tai­päi­vä ja Jo­han­nek­sen mu­kaan nuo­ren pa­rin on­nea juh­li­vien jou­kos­sa oli­vat myös Jee­sus, hä­nen äi­tin­sä sekä jouk­ko Jee­suk­sen op­pi­lai­ta.

Her­ran äi­ti Ma­ri­as­sa on meil­lä pal­jon op­pi­mis­ta. Uu­den Tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­set, jot­ka kä­sit­te­le­vät Jee­suk­sen äi­tiä, ovat kos­ket­ta­vaa ker­ron­taa luot­ta­muk­ses­ta ja nöy­ryy­des­tä. Myös Kaa­naan häis­sä hä­nen toi­min­taan­sa ja ole­mis­taan kan­nat­taa seu­ra­ta.

Juu­ta­lai­sen hää­ri­tu­aa­lin ja -juh­lan kes­kei­nen ele­ment­ti oli ry­pä­leis­tä pu­ris­tet­tu vii­ni. Tie­to vii­nin lop­pu­mi­ses­ta oli juh­lan jär­jes­tä­jäl­le to­del­li­nen on­gel­ma. Hää­pa­rin hä­pe­äs­tä ei koi­tui­si hy­vää al­kua yh­tei­sel­le mat­kal­le. Jee­suk­sen äi­ti kuu­lee täs­tä ja toi­mii us­kon­sa mu­kai­ses­ti.

Huo­let Jee­suk­sen huo­maan

Ar­ki­sis­sa­kin huo­lis­sa, so­si­aa­li­sen pai­neen tai vaa­ti­mus­ten kes­kel­lä Ma­ria oh­jaa häi­den jär­jes­tä­jät Jee­suk­sen luo. Huo­mat­ta­vaa on, et­tä Ma­ria ei edes pyy­dä ei­kä ane­le Jee­suk­sel­ta mi­tään, vaan jät­tää juh­la­kan­san yh­tei­sen huo­len Jee­suk­sel­le.

Ma­ria esit­tää asi­an­sa le­vol­li­ses­sa luot­ta­muk­ses­sa, hel­lit­tä­mät­tä, vaik­ka vas­taus tun­tuu aluk­si tor­ju­val­ta. Huol­ten al­la kul­kee vah­va poh­ja­vi­re, joka on luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä Kor­kein tie­tää las­ten­sa tar­peet. Ju­ma­laa ei tar­vit­se oh­jeis­taa, mut­ta huo­let ja vai­vat saa us­kon luot­ta­muk­ses­sa tuo­da hä­nen eteen­sä.

Jo­han­nes on kir­joit­ta­nut ylös vii­mei­set sa­nat, jot­ka Jee­suk­sen äi­ti Uu­des­sa Tes­ta­men­tis­sa lau­suu: ”Mitä hän teil­le sa­noo­kin, teh­kää se” (Joh. 2:5). Nämä Ma­ri­an sa­nat pal­ve­li­joil­le ovat kuin hä­nen tes­ta­ment­tin­sa meil­le kai­kil­le.

Kaik­kien ih­mis­ten apu on ai­na ra­jal­lis­ta, niin oli Ma­ri­an­kin. Sik­si Her­ran äi­ti vii­mei­si­nä sa­noi­naan osoit­taa meil­le Kris­tus­ta. Hä­nen sa­nan­sa kuu­li­joi­na ja te­ki­jöi­nä me olem­me to­del­li­sen avun läh­teel­lä.

Ul­koi­nen puh­taus ei rii­tä

Jo­han­nes ker­too, et­tä hää­ta­los­sa oli kuu­si ki­vis­tä as­ti­aa. Evan­ke­lis­ta ko­ros­taa vie­lä, et­tä nuo as­ti­at oli­vat suu­ria ja nii­tä käy­tet­tiin juu­ta­lai­sen us­kon mu­kai­seen ri­tu­aa­li­seen puh­dis­tau­tu­mi­seen.

Ve­si­as­ti­at edus­ta­vat täs­sä evan­ke­liu­min koh­das­sa Van­haa liit­toa. Kris­tuk­sen per­soo­nan ja hä­nen työn­sä kaut­ta van­ha sai vaih­tua uu­teen. Puh­dis­tu­sas­ti­oi­den vesi muut­tui vii­nik­si.

Toi­saal­ta tun­nus­te­ko il­mai­si Jee­suk­sen ju­ma­lal­li­sen voi­man, sen et­tei­vät to­den­nä­köi­syyk­sien ja luon­non ko­vat lait kah­leh­di Kaik­ki­val­ti­as­ta. Toi­saal­ta juu­ri täs­sä het­kes­sä Jee­suk­sen seu­raa­jat sai­vat näh­dä, mi­ten uu­den lii­ton aa­mu al­koi sa­ras­taa. Lain vaa­ti­muk­sien mer­kit Ju­ma­la it­se täyt­ti Poi­kan­sa kaut­ta ”reu­no­ja myö­ten”.

Puh­taus ja kel­vol­li­suus Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä ei ole­kaan ta­vois­sa ja pe­rin­teis­sä. Raa­ma­tun kie­les­sä vii­ni on vah­va kuva syn­ti­sen ih­mi­sen puh­tau­den kor­ke­as­ta hin­nas­ta – Kris­tuk­sen ve­res­tä. ”Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus, rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to” (Ef. 1:7).

Teks­ti: Al­bert Ha­lo­nen

Ku­vi­tus­ku­va: Juha Hu­ma­la­jo­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.1.2019

Evan­ke­liu­mi­teks­ti, Joh. 2:1—11

Raa­mat­tu 1992: Vii­kon kol­man­te­na päi­vä­nä vie­tet­tiin Ga­li­le­an Kaa­nas­sa häi­tä. Jee­suk­sen äi­ti oli siel­lä, ja myös Jee­sus ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa kut­sut­tiin häi­hin. Vii­ni lop­pui kes­ken, ja äi­ti sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Heil­lä ei ole vii­niä.” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si: ”An­na mi­nun ol­la, nai­nen. Mi­nun ai­ka­ni ei ole vie­lä tul­lut.” Hä­nen äi­tin­sä sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Mitä hän teil­le sa­noo­kin, teh­kää se.”

Siel­lä oli kuu­si ki­vis­tä ve­si­as­ti­aa juu­ta­lais­ten ta­po­jen mu­kai­sia pe­su­ja var­ten; ne oli­vat pa­rin kol­men mi­tan ve­toi­sia. Jee­sus sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Täyt­tä­kää as­ti­at ve­del­lä”, ja he täyt­ti­vät ne reu­no­ja myö­ten. Sit­ten hän sa­noi: ”Ot­ta­kaa nyt sii­tä ja vie­kää pi­to­jen val­vo­jal­le”, ja he vei­vät. Val­vo­ja mais­toi vet­tä: se oli muut­tu­nut vii­nik­si. Toi­sin kuin pal­ve­li­jat, jot­ka oli­vat ve­den as­ti­as­ta ot­ta­neet, hän ei tien­nyt, mis­tä vii­ni oli pe­räi­sin. Hän kut­sui sul­ha­sen luok­seen ja sa­noi: ”Kaik­ki tar­jo­a­vat en­sik­si hy­vän vii­nin ja sit­ten, kun vie­raat al­ka­vat juo­pua, huo­nom­paa. Mut­ta sinä olet sääs­tä­nyt hy­vän vii­nin tä­hän as­ti.”

Tämä oli Jee­suk­sen tun­nus­te­ois­ta en­sim­mäi­nen, ja hän teki sen Ga­li­le­an Kaa­nas­sa. Hän il­mai­si sil­lä kirk­kau­ten­sa, ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa us­koi­vat hä­neen.

Bib­lia: Kol­man­te­na päi­vä­nä oli­vat häät Ga­li­le­an Kaa­nas­sa, ja Je­suk­sen äi­ti oli siel­lä. Je­sus ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa kut­sut­tiin myös häi­hin. Ja kun vii­na puut­tui, sa­noi Je­suk­sen äi­ti hä­nel­le: ei heil­lä ole vii­naa. Je­sus sa­noi hä­nel­le: vai­mo! mitä mi­nun on si­nun kans­sas? ei mi­nun ai­ka­ni ole vie­lä tul­lut. Hä­nen äi­tin­sä sa­noi pal­ve­li­joil­le: mitä hän teil­le sa­noo, se teh­käät.

Siel­lä oli kuu­si ki­vis­tä vesi-as­ti­aa pan­tu­na Juu­da­lais­ten puh­dis­ta­mi­sen ta­van jäl­keen, ja ku­kin veti kak­si eli kol­me mit­taa. Je­sus sa­noi heil­le: täyt­tä­käät vesi-as­ti­at ve­del­lä. He täyt­ti­vät ne ylen täy­teen. Hän sa­noi heil­le: pan­kaat nyt si­säl­le ja vie­käät edes­käy­väl­le. Ja he vei­vät. Mut­ta kuin edes­käy­pä mais­ti sitä vet­tä, joka vii­nak­si tul­lut oli, (ei­kä tie­tä­nyt, kus­ta se tuli, mut­ta pal­ve­li­at tie­si­vät, jot­ka ve­den am­men­si­vat,) kut­sui edes­käy­pä yl­jän, ja sa­noi hä­nel­le: jo­kai­nen an­taa en­sis­ti hy­vää vii­naa, ja kuin juo­vu­taan, niin sit­te huo­nom­paa: sinä kät­kit hy­vän vii­nan tä­hän as­ti.

Tämä on en­si­mäi­nen tun­nus­täh­ti, jon­ka Je­sus teki Ga­li­le­an Kaa­nas­sa, ja il­moit­ti kun­ni­an­sa. Hä­nen ope­tus­lap­sen­sa us­koi­vat hä­nen pääl­len­sä.

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys