JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kaik­ki on tai­vaas­ta an­net­tua

Sana sunnuntaiksi
13.12.2020 7.05

Juttua muokattu:

8.12. 15:43
2020120815432620201213070500

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Al­bert Ha­lo­nen

Jo­han­nes Kas­ta­ja opet­taa seu­raa­ji­aan luo­pu­maan ih­mi­syl­pey­des­tä ja kiin­nit­tä­mään kat­seen Jee­suk­seen, jou­lun suu­reen ih­mee­seen.

Kol­man­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain evan­ke­liu­mien kes­kus­hen­ki­lö on Jo­han­nes Kas­ta­ja. Raa­mat­tu ker­too, et­tä myös hä­nel­lä oli us­kol­li­sia seu­raa­jia, joi­ta kut­sut­tiin hä­nen ope­tus­lap­sik­seen. Jo­han­nek­sen omin­ta­kei­nen ole­mus ja raju ju­lis­tus ke­rä­si­vät suu­ren ylei­sön huo­mi­on. Moni kiin­nos­tui hä­nen pu­heis­taan, ope­tuk­ses­taan ja vä­ke­väs­tä pa­ran­nus­saar­nas­taan.

Evan­ke­liu­meis­ta vä­lit­tyy toi­saal­ta myös kuva sii­tä, kuin­ka use­at ih­mi­set tu­li­vat vain kat­se­le­maan tuo­ta erä­mai­den ka­rua pro­feet­taa, ”huu­ta­vaa ään­tä”. Hän oli it­ses­sään jo nä­ke­mi­sen ar­voi­nen.

Jee­sus vei ih­mis­ten huo­mi­on

Päi­vän evan­ke­liu­mi al­kaa Jo­han­nek­sen op­pi­lai­den ha­vain­nos­ta, jos­sa on kuul­ta­vis­sa huo­les­tu­nut sävy: ”Nyt on ru­ven­nut kas­ta­maan myös se mies, joka oli kans­sa­si Jor­da­nin toi­sel­la puo­len ja jos­ta an­noit hy­vän to­dis­tuk­sen. Kaik­ki me­ne­vät hä­nen luok­seen.”

Jo­han­nek­sen seu­raa­jat ko­ki­vat, et­tä jo­tain uut­ta oli al­ka­nut vä­reil­lä kan­san kes­kuu­des­sa. Ih­mis­ten pu­hee­nai­heet al­koi­vat ol­la yhä enem­män jos­sain muu­al­la kuin Jo­han­nek­ses­sa. Jo­han­nek­sen ope­tus­lap­set ha­lu­si­vat ym­mär­ret­tä­väs­ti kuul­la opet­ta­jan­sa mie­li­pi­teen muut­tu­nees­ta asi­oi­den ti­las­ta.

Näyt­ti sil­tä, et­tä joku muu vei nyt ih­mis­ten huo­mi­on. Vä­ki­jou­kot Jo­han­nek­sen ym­pä­ril­lä har­ve­ni­vat, ja kas­teel­le tu­le­via oli koko ajan vä­hem­män. Sen si­jaan ih­mi­set oli­vat al­ka­neet par­veil­la Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­sen seu­ras­sa.

Jo­han­nek­sen op­pi­lai­den ti­lan­ne­se­los­tus vaa­ti Jo­han­nek­sel­ta se­li­tys­tä ja kan­na­not­toa. Mitä täs­tä Jee­suk­ses­ta pi­täi­si aja­tel­la? Mik­si mei­dän sa­no­mam­me ja toi­min­tam­me ei ol­lut riit­tä­vää?

Ke­nen sa­no­ma miel­lyt­tää?

Jo­han­nek­sen ope­tus­las­ten aja­tuk­sen­kul­ku ei ole mi­ten­kään ou­toa. Ih­mis­ten huo­mi­on ja kan­san­suo­si­on ta­voit­te­lu tuot­taa ny­ky­ään­kin mo­nel­le pään­vai­vaa. No­pe­a­tem­poi­sen ja re­aa­li­ai­kai­sen me­di­an ai­ka­na ih­mis­ten huo­mi­os­ta ja ajan­viet­to­ta­vois­ta käy­dään kii­vas­ta kamp­pai­lua.

Myös hen­gel­li­nen et­sin­tä on ajau­tu­nut täl­le sa­mal­le kil­pa­ra­dal­le. Ih­mi­sen si­sim­piin ky­sy­myk­siin on tar­jol­la mo­nen­lai­sia kes­ke­nään huo­mi­os­ta kil­pai­le­via vas­tauk­sia. Mikä vaih­to­eh­to miel­lyt­tää eni­ten? Ke­nen sa­no­ma käy kau­pak­si?

Kan­san­suo­si­on et­si­mi­ses­sä on vaa­ran­sa. Kris­ti­tyt ajau­tu­vat har­ha­teil­le, mi­kä­li us­kon si­säl­töä läh­de­tään ar­vi­oi­maan tai jopa muok­kaa­maan sen huo­mi­oar­von pe­rus­teel­la. Kris­tuk­sen seu­ra­kun­taa pi­tää koos­sa ja elä­vä­nä to­tuu­den sana ei­vät­kä me­di­a­huo­mio ja so­si­aa­li­nen mark­ki­na-ar­vo.

Me­nes­ty­mi­nen on siu­nauk­sen va­ras­sa

Jo­han­nes Kas­ta­jan vas­tauk­ses­sa op­pi­lail­leen on op­pi­mis­ta myös meil­le. Jo­han­nes sa­noo: ”Ku­kaan ei voi ot­taa mi­tään, el­lei sitä an­ne­ta hä­nel­le tai­vaas­ta.” Tä­hän yk­sin­ker­tai­seen vas­tauk­seen si­säl­tyy syvä vii­saus. Täl­lä lau­seel­la Jo­han­nes Kas­ta­ja aset­taa asi­at ja il­mi­öt oi­kei­siin mit­ta­suh­tei­siin­sa ja rii­suu niin seu­raa­jan­sa kuin mei­dät­kin ih­mi­syl­pey­des­tä.

Kaik­ki on kui­ten­kin lo­pul­ta Ju­ma­lan kä­des­sä. Min­kä ta­han­sa asi­an me­nes­ty­mi­nen on ol­lut ja on Ju­ma­lan sal­li­muk­sen ja siu­nauk­sen va­ras­sa. Oma älyk­kyy­tem­me tai omat li­hak­sem­me ei­vät tuo­ta tu­los­ta, jol­lei Ju­ma­la sitä sal­li.

Apos­to­li Jaa­kob pu­huu täs­tä sa­mas­ta kir­joit­ta­es­saan seu­raa­vas­ti: ”Jo­kai­nen hyvä an­ti ja jo­kai­nen täy­del­li­nen lah­ja tu­lee yl­hääl­tä, tai­vaan täh­tien Isäl­tä, jon­ka luo­na ei mi­kään muu­tu, ei valo vaih­du var­jok­si” (Jaak. 1:17).

Olen­nais­ta on jou­lun ih­me

Jo­han­nek­sen ja Jaa­ko­bin asen­ne oh­jaa mei­tä oi­ke­an­lai­seen nöy­ryy­teen Jee­suk­sen seu­raa­ji­na, niin yk­si­löi­nä kuin yh­tei­sö­nä­kin. Kris­til­li­sel­lä ju­lis­tuk­sel­la on toi­si­naan vaa­ra kään­tyä ih­mis­kes­kei­syy­teen: seu­ra­kun­nan ja sen jä­sen­ten me­nes­tyk­sen tar­kas­te­luun. Ne ei­vät kui­ten­kaan kos­kaan saa ol­la huo­mi­on kes­ki­pis­tee­nä.

Us­kon ja huo­mi­on koh­de on jo­tain, mitä ku­kaan ih­mi­nen ei ole voi­nut ot­taa, vaan se on tai­vaas­ta an­net­tua. Jo­han­nes pai­not­taa tätä ja sa­noo Jee­suk­seen vii­ta­ten: ”Hä­nen on tul­ta­va suu­rem­mak­si, mi­nun pie­nem­mäk­si.”

Edel­leen kai­ken kes­ki­ös­sä on Ju­ma­la, joka jou­lun suu­re­na ih­mee­nä tu­lee mei­dän luok­sem­me Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Hä­nen per­soo­nas­saan ja sa­nas­saan avau­tui maa­il­mal­le se, mikä to­del­la on olen­nais­ta.

26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys