JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kir­joi­tuk­set täyt­tyi­vät

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
14.5.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:53
2020010123532220150514000000

”Et­te­kö te rak­kaat ope­tus­lap­se­ni, jot­ka minä it­se va­lit­sin, ym­mär­rä? Näin­hän kai­ken piti ta­pah­tua. Kaik­ki oli en­nal­ta pää­tet­ty ja kir­joi­tet­tu.” Täl­lä ta­paa Her­ram­me Jee­sus pu­hut­te­li ope­tus­lap­si­aan en­nen ja jäl­keen kuo­le­man­sa hau­dal­la, Em­mauk­seen me­ne­väl­lä tiel­lä, je­ru­sa­le­mi­lai­sen ta­lon ylä­ker­ras­sa lu­kit­tu­jen ovien ta­ka­na, Ti­be­ri­aan jär­ven ran­nal­la ja muu­al­la­kin.

Ylös­nous­sut Kris­tus il­mes­tyi omil­leen, vain omil­leen. Näil­le epäi­le­vil­le ope­tus­lap­sil­leen, si­sa­ril­leen ja vel­jil­leen, Her­ra näyt­täy­tyi ja roh­kai­si hei­tä us­ko­maan. Näin pi­ti­kin käy­dä. Kaik­ki on nyt hy­vin, Ju­ma­lan tar­koit­ta­mal­la ta­val­la.

Vie­kää hy­vää sa­no­maa

Teks­tim­me vah­vis­taa mui­den­kin evan­ke­liu­mien vies­tin, Jee­suk­sen sa­nat omil­leen: Men­kää ja saar­nat­kaa pa­ran­nus­ta, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. To­dis­ta­kaa mi­nus­ta ja py­sy­kää mi­nus­sa. Pyhä Hen­ki va­rus­taa tei­dät työ­hön ja Ju­ma­lan tah­don mu­kai­seen elä­mään ja kil­voit­te­luun. Py­sy­kää täs­sä kau­pun­gis­sa, Je­ru­sa­le­mis­sa.

Voi­nem­me tut­kia tätä myös pro­feet­ta Je­sa­jan pu­heen va­los­sa. Sen mu­kaan Je­ru­sa­lem on myös Her­ran Sii­o­nin ver­taus­ku­va: ”Me tah­dom­me kul­kea hä­nen pol­ku­jaan, sil­lä Sii­o­nis­ta tu­lee Her­ran sana ja Je­ru­sa­le­mis­ta kai­kuu Ju­ma­lan puhe” (Jes. 2:3).

On siis syy­tä py­syä siel­lä, mis­sä hyvä sa­no­ma tur­val­li­ses­ti ja puh­taas­ti ju­lis­te­taan. Siel­lä olem­me saa­neet kuul­la Jee­suk­sen käs­kys­tä hä­nen ni­mes­sään ju­lis­te­tun syn­nin­pääs­tön sa­nan: ”Poi­ka­ni, ole hy­väs­sä tur­vas­sa, si­nun syn­ti­si an­ne­taan si­nul­le an­teek­si” (Matt. 9:2).

Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat

Syn­tiin lan­ke­a­vil­le, hei­kos­ti kil­voit­te­le­vil­le ope­tus­lap­sil­le an­net­tiin mer­kit­tä­vä teh­tä­vä: Saar­nat­kaa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta ja to­dis­ta­kaa Py­hän Hen­gen voi­mas­ta. Ju­ma­la it­se va­rus­taa tei­dät, saat­te voi­man kor­keu­des­ta. Ker­to­kaa täs­tä ih­meel­li­ses­tä us­kon­lah­jas­ta us­kos­ta osat­to­mil­le tai us­kos­saan hor­ju­vil­le.

Paa­va­li­kin sai loh­tua to­dis­ta­mi­sen teh­tä­vään ar­mos­ta. ”Tyy­dy mi­nun ar­moo­ni, sil­lä mi­nun voi­ma­ni on hei­kois­sa vä­ke­vä” (2. Kor. 12:9). Heik­ko to­dis­ta­ja to­dis­taa Ju­ma­lan voi­maa, ei omaan­sa. Ajat­te­li­sin, et­tä eri­tyi­ses­ti sa­nan­pal­ve­li­joi­den, pap­pien ja maal­li­koi­den, tu­li­si tämä muis­taa. Jo­kai­nen Ju­ma­lan lap­si, us­kon­lah­jan saa­nut ja sen ar­mos­ta pi­tä­nyt, on Her­ran to­dis­ta­ja: ”Sen täh­den, et­tä meil­lä sen­kal­tai­nen vir­ka on, sen jäl­keen kuin ar­mo mei­dän koh­taam­me ta­pah­tu­nut on” (2. Kor. 4:1).

Jee­sus ote­taan tai­vaa­seen

Jee­suk­sen teh­tä­vä maan pääl­lä oli päät­ty­nyt. Hän er­ka­ni ope­tus­las­ten luo­ta siu­na­ten. Tämä on hy­vin kau­nis ja esi­mer­kin si­säl­tä­vä tapa er­kaan­tua. Jee­suk­sen siu­naa­mat ope­tus­lap­set tun­si­vat rie­mua ja nöy­rää kun­ni­oi­tus­ta. He ku­mar­si­vat Her­raa maa­han saak­ka. Tätä rie­mua myös jat­kui Jee­suk­sen pois­tu­mi­ses­ta huo­li­mat­ta. Ope­tus­lap­set, us­ko­vai­set, pi­ti­vät temp­pe­lis­sä ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta ylis­tä­en ja kiit­tä­en.

Tä­hän Luuk­kaan evan­ke­liu­mi päät­tyy. Kir­joit­ta­ja jat­kaa ta­pah­tu­mien ku­vaus­ta Apos­to­lien te­ois­sa. Siel­lä ker­ro­taan vai­non, su­run, epäi­lys­ten, mut­ta myös ilon, rau­han, an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta syn­ty­vän rie­mun päi­viä. Ope­tus­las­ten ar­ki- ja py­hä­päi­vän voi­ma oli evan­ke­liu­mi, siu­naus ja luot­ta­mus.

Pen­na Par­vi­ai­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­ja­tuu:

He­la­tors­tai: Ps. 47:6–9; Jes. 33:5–6; Ap. t. 1:1–11 tai Room. 8:31–39; Luuk. 24:46–53

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.5.2015.

5.6.2020

Ar­mo­lah­jo­ja on mo­nen­lai­sia, mut­ta Hen­ki on sama. Myös pal­ve­lu­teh­tä­viä on mo­nen­lai­sia, mut­ta Her­ra on sama. 1 Kor. 12:4-5

Viikon kysymys