JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kom­pu­roi­vat tar­vit­si­vat roh­kai­sua

Sana sunnuntaiksi
26.7.2020 6.30

Juttua muokattu:

24.7. 15:22
2020072415225320200726063000

H.H.

H.H.

Mau­no Ku­run­lah­ti

Ju­ma­la voi an­taa kir­kas­tus­vuo­ren ko­ke­muk­sik­si sa­not­tu­ja het­kiä, jol­loin us­ko tun­tuu hel­pol­ta, kiu­sauk­set ja epäi­lyk­set hä­vi­ä­vät ja us­kon pää­mää­rä nä­kyy kirk­kaa­na.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus oli kut­su­nut kol­me ope­tus­las­ta eril­leen muis­ta. Kut­sun ai­heut­ta­ma eh­kä lie­vä häm­mäs­tys muut­tui täs­sä ti­lai­suu­des­sa vah­vak­si häm­men­nyk­sek­si, jopa pe­lok­si. Ta­pah­tui niin ou­to­ja asi­oi­ta, et­tei­vät ope­tus­lap­set oi­kein tien­neet, mitä teh­dä tai mitä sa­noa.

Häm­mäs­tyt­tä­vis­tä ja yl­lät­tä­vis­tä ta­pah­tu­mis­ta huo­li­mat­ta ope­tus­lap­sil­la oli siel­lä hyvä ol­la. Ti­lai­suu­den lo­puk­si kuu­lui­vat sa­nat, jot­ka jäi­vät soi­maan ope­tus­las­ten ta­jun­taan py­sy­väs­ti. (2. Piet. 1:16–18.)

Tätä use­as­sa evan­ke­liu­mi­kir­jas­sa ker­rot­tu ta­pah­tu­ma näyt­täy­tyy nyt eri pers­pek­tii­vis­tä kuin ope­tus­lap­sil­le tuol­loin. Raa­ma­tun pe­las­tus­his­to­ria, jo­hon tä­tä­kin ta­pah­tu­maa voi ver­ra­ta, oli ope­tus­lap­sil­le vai­ke­as­ti ym­mär­ret­tä­vää tu­le­vai­suut­ta, kun se on tä­män ajan Ju­ma­lan lap­sil­le to­teu­tu­nut­ta Ju­ma­lan sa­naa.

Ope­tus­lap­set vah­vis­tui­vat

Ta­pah­tu­mas­sa on usei­ta py­säh­dyt­tä­viä ja aja­tuk­sia he­rät­tä­viä koh­tia. En­sim­mäi­sek­si mie­leen nou­see ky­sy­mys, mik­si Jee­sus kut­sui vain nämä kol­me ope­tus­las­ta mu­kaan­sa. Oli­ko ky­sees­sä pal­kin­to­mat­ka on­nis­tu­nees­ta us­kon­mat­kas­ta? Mitä Raa­mat­tu ker­too Pie­ta­ris­ta, Jaa­ko­bis­ta ja Jo­han­nek­ses­ta?

Hiu­kan en­nen näi­tä ta­pah­tu­mia Jee­sus oli ker­to­nut ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­väs­tään, kär­si­myk­ses­tään, kuo­le­mas­taan ja ylös­nou­se­muk­ses­taan. Pie­ta­ri oli in­hi­mil­li­sen sää­lin tun­teel­la es­tel­lyt ja moit­ti­nut täs­tä Jee­sus­ta (Matt. 16:21–23). Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­ta (10:35–37) voi myös lu­kea, kuin­ka Jaa­kob ja Jo­han­nes pyy­si­vät eri­tyi­sa­se­maa Jee­suk­sen vie­rel­lä.

Ei näi­den ope­tus­las­ten va­el­lus Jee­suk­sen seu­raa­ja­na siis suin­kaan su­ju­nut il­man kom­pu­roin­tia. He tar­vit­si­vat roh­kai­sua – eh­kä eri­tyi­ses­ti juu­ri sil­lä het­kel­lä.

Raa­ma­tus­ta voi lu­kea, et­tä ta­pah­tu­ma vah­vis­ti Jee­suk­sen mu­ka­na ol­lei­ta mie­hiä (2. Piet. 1:19). Sa­mal­la ta­val­la Jee­sus Hen­ken­sä kaut­ta edel­leen vah­vis­taa seu­ra­kun­nas­saan evan­ke­liu­mil­la us­kon tiel­lä epäi­le­viä ja kom­pas­te­le­via lap­si­aan.

Ju­ma­la kir­kas­taa tah­ton­sa

Seu­raa­va­na saat­taa mie­leen tul­la ky­sy­mys Jee­suk­sen kes­kus­te­lu­kump­pa­neis­ta vuo­rel­la. Kir­kas­tus­vuo­rel­la ope­tus­lap­set nä­ki­vät Jee­suk­sen kes­kus­te­le­van Moo­sek­sen ja Eli­aan kans­sa: Moo­ses lain edus­ta­ja­na, Elia so­vi­tuk­ses­ta ker­to­van pro­fe­ti­an edus­ta­ja­na ja Jee­sus kir­kas­te­tus­sa olo­muo­dos­sa so­vit­ta­ja­na. He kes­kus­te­li­vat Jee­suk­sen edes­sä ole­vas­ta ta­pah­tu­mas­ta (Luuk. 9:31).

Saat­toi ol­la, et­tä myös Jee­sus tar­vit­si roh­kai­sua tu­le­vaan teh­tä­vään­sä. Ope­tus­lap­set ei­vät sil­lä het­kel­lä kä­sit­tä­neet ta­pah­tu­maa, ei­vät Jee­suk­sen olo­muo­don muu­tos­ta, ei­vät Jee­suk­sen kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­den ole­mas­sa­o­loa ei­vät­kä tai­vaas­ta kuu­lu­nut­ta ään­tä. Sitä voi jär­jel­lä kä­sit­tää vie­lä­kään. Us­kon kaut­ta he kui­ten­kin tun­si­vat, et­tä sii­nä hei­dän on hyvä ol­la. Pie­ta­rin eh­do­tus kol­mes­ta ma­jas­ta ku­va­si ih­mi­sen ha­lua löy­tää maa­il­mas­sa py­sy­vä on­nen olo­ti­la.

Ope­tus­lap­set sai­vat tun­tea, kuin­ka Ju­ma­la ir­rot­ti hei­dän aja­tuk­sen­sa ajal­li­sis­ta asi­ois­ta ja tun­te­mi­sis­ta tuo­mal­la heil­le tai­vaal­li­sen nä­kö­a­lan kaut­ta us­koa vah­vis­ta­van yli­luon­nol­li­sen ko­ke­muk­sen. Us­kon kaut­ta he myös myö­hem­min ym­mär­si­vät, et­tä tuos­sa kes­kus­te­lus­sa van­han lii­ton ja uu­den lii­ton ai­ka koh­ta­si­vat. Moo­ses ja Elia ikään kuin saat­te­li­vat Jee­suk­sen teh­tä­vän­sä vii­mei­seen vai­hee­seen: näi­den kes­kus­te­lu­kump­pa­nien hä­vi­tes­sä vain Jee­sus jäi jäl­jel­le tie­nä ian­kaik­ki­seen elä­mään. Mie­leen jäi muis­tu­tus Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­sen tär­key­des­tä.

Evan­ke­liu­mi vah­vis­taa

Ju­ma­la saat­taa an­taa näi­tä kir­kas­tus­vuo­ren ko­ke­muk­sik­si sa­not­tu­ja het­kiä. Sil­loin us­ko tun­tuu hel­pol­ta, kiu­sauk­set ja epäi­lyk­set hä­vi­ä­vät ja us­kon pää­mää­rä nä­kyy kirk­kaa­na.

Näis­sä ko­ke­muk­sis­sa Kris­tuk­sen kas­vot nä­ky­vät kirk­kai­na – Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi puh­dis­taa vel­jen tai si­sa­ren kaut­ta mat­kan viat, lan­kee­muk­set ja vir­heet an­teek­si. Sen voi ko­kea myös sil­loin, kun Ju­ma­lan val­ta­kun­nan rau­haa kai­paa­va sie­lu saa kuul­la ja us­koa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­man omal­le koh­dal­leen.


Evan­ke­liu­mi­teks­ti Mark. 9:2–8

Raa­mat­tu 1992: Kuu­den päi­vän ku­lut­tua Jee­sus ot­ti mu­kaan­sa Pie­ta­rin, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen ja vei hei­dät kor­ke­al­le vuo­rel­le yk­si­näi­syy­teen, pois tois­ten luo­ta. Siel­lä hä­nen ul­ko­muo­ton­sa muut­tui hei­dän näh­ten­sä ja hä­nen vaat­teen­sa al­koi­vat hoh­taa niin kirk­kaan val­koi­si­na, et­tei ku­kaan vaat­teen­val­kai­si­ja maan pääl­lä voi sel­lais­ta saa­da ai­kaan.

Sit­ten heil­le il­mes­tyi Elia ja hä­nen kans­saan Moo­ses, ja nämä kes­kus­te­li­vat Jee­suk­sen kans­sa. Pie­ta­ri puut­tui pu­hee­seen ja sa­noi Jee­suk­sel­le: "Rab­bi, on hyvä, et­tä me olem­me tääl­lä. Me teem­me kol­me ma­jaa: si­nul­le ja Moo­sek­sel­le ja Eli­al­le." Hän ei näet tien­nyt mitä sa­noa, sil­lä he oli­vat ko­vin pe­lois­saan.

Sa­mas­sa tuli pil­vi, joka peit­ti hei­dät var­joon­sa, ja pil­ves­tä kuu­lui ää­ni: "Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, kuul­kaa hän­tä!" Ja yh­täk­kiä, kun he kat­sah­ti­vat ym­pä­ril­leen, he ei­vät enää näh­neet siel­lä ke­tään muu­ta kuin Jee­suk­sen yk­sin.

Bib­lia: Ja kuu­den päi­vän pe­räs­tä, ot­ti Je­sus ty­kön­sä Pie­ta­rin ja Ja­ko­bin ja Jo­han­nek­sen, ja vei hei­dät eri­nän­sä kor­ki­al­le vuo­rel­le yk­si­nän­sä: ja hän kir­kas­tet­tiin hei­dän edes­sän­sä. Ja hä­nen vaat­teen­sa tu­li­vat kiil­tä­väk­si ja san­gen val­ki­ak­si niin­kuin lumi, et­tei yk­si­kään vaat­teen pai­na­ja tai­da niin val­ki­ak­si pai­naa maan pääl­lä.

Ja heil­le il­mes­tyi Eli­as Mo­sek­sen kans­sa, jot­ka pu­hui­vat Je­suk­sen kans­sa. Ja Pie­ta­ri vas­ta­ten sa­noi Je­suk­sel­le: Rab­bi, hyvä on mei­dän täs­sä ol­la: teh­kääm­me siis tä­hän kol­me ma­jaa, si­nul­le yh­den, Mo­sek­sel­le yh­den ja Eli­aal­le yh­den. Vaan ei hän tie­tä­nyt, mitä hän pu­hui; sil­lä he oli­vat häm­mäs­ty­neet.

Ja pil­vi tuli, joka ym­pä­ri var­jo­si hei­dät, ja ää­ni tuli pil­ves­tä, sa­no­en: tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, kuul­kaat hän­tä. Ja koh­ta kuin he ym­pä­ri kat­sah­ti­vat, ei he enään ke­tään näh­neet, vaan Je­suk­sen yk­sin hei­dän kans­san­sa.

4.8.2020

Kar­me­lin­vuo­rel­la Elia kään­tyi kan­san puo­leen ja sa­noi: "Kuin­ka kau­an te hor­jut­te puo­lel­ta toi­sel­le? Jos Her­ra on Ju­ma­la, seu­rat­kaa hän­tä, jos taas Baal, seu­rat­kaa sit­ten hän­tä!" 1 Kun. 18:21

Viikon kysymys