Kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mis­sa ki­tey­tyy koko Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma.

Jee­suk­sen teh­tä­vä oli täyt­ty­mäs­sä. Vä­hän ai­kai­sem­min hän oli pu­hu­nut ope­tus­lap­sil­leen en­sim­mäi­sen ker­ran kuo­le­mas­taan ja ylös­nou­se­mi­ses­taan. Jee­sus pu­hui myös seu­raa­mi­ses­taan: ”Jos joku tah­too kul­kea mi­nun jäl­jes­sä­ni, hän kiel­tä­köön it­sen­sä, ot­ta­koon ris­tin­sä ja seu­rat­koon mi­nua” (Matt. 16:24).

Nyt Jee­sus ot­ti mu­kaan­sa Pie­ta­rin, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen. He me­ni­vät vuo­rel­le yk­si­näi­syy­teen. Jee­sus meni vuo­rel­le, kun hän ha­lu­si ol­la rau­has­sa ja ru­koil­la.

Mie­his­tä lois­ti tai­vaan kirk­kaus

Täl­lä ker­taa ope­tus­lap­set sai­vat to­dis­taa ih­meel­lis­tä ta­pah­tu­maa. Jee­suk­sen ul­ko­muo­to muut­tui. Hä­nen kas­von­sa lois­ti­vat kuin au­rin­ko ja hä­nen vaat­teen­sa tu­li­vat val­keik­si kuin valo.

Sa­mas­sa ope­tus­lap­set nä­ki­vät Jee­suk­sen seu­ras­sa kak­si mies­tä. He tun­nis­ti­vat hei­dät Moo­sek­sek­si ja Eli­ak­si. Moo­sek­sen teh­tä­vä oli ol­lut joh­dat­taa Ju­ma­lan omai­suus­kan­san Egyp­tis­tä lu­vat­tuun maa­han. Ju­ma­la an­toi täl­lä mat­kal­la lain tau­lut Moo­sek­sel­le.

Moo­ses joh­dat­ti­kin Ju­ma­lan omai­suus­kan­san lu­va­tun maan ra­jal­le. Sa­mal­la ta­val­la laki edel­leen­kin oh­jaa ih­mis­tä et­si­mään Kris­tus­ta ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Elia oli pro­feet­ta ja tais­te­li Baa­lin pro­feet­to­ja vas­taan.

Moo­ses ja Elia oli­vat van­han lii­ton edus­ta­ji­na kat­so­mas­sa yh­des­sä ope­tus­las­ten kans­sa Kris­tuk­sen ih­meel­lis­tä kirk­kaut­ta. Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, et­tä Jee­sus kes­kus­te­li Moo­sek­sen ja Eli­an kans­sa pois­me­nos­taan, joka oli ta­pah­tu­va Je­ru­sa­le­mis­sa (Luuk. 9:31).

Nuo kol­me mies­tä sä­tei­li­vät tai­vaan kirk­kaut­ta ja voi­maa. Ope­tus­lap­set seu­ra­si­vat mies­ten kes­kus­te­lua, heil­lä oli siel­lä hyvä ol­la. Pie­ta­ri toi­min­nan mie­he­nä eh­dot­ti: jää­dään tän­ne, ra­ken­ne­taan kol­me ma­jaa: yk­si Jee­suk­sel­le, yk­si Moo­sek­sel­le ja yk­si Eli­al­le. Tämä ei ol­lut kui­ten­kaan Ju­ma­lan tah­to. Jee­suk­sen teh­tä­vä ei voi­nut jää­dä kes­ken.

Nä­kö­a­la ian­kaik­ki­seen elä­mään

Pie­ta­rin vie­lä pu­hu­es­sa pil­vi peit­ti hei­dät ja pil­ves­tä kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt. Kuul­kaa hän­tä!” (Matt. 17:5.) Tämä on kir­kas­tus­sun­nun­tain tär­kein sa­no­ma. Tämä sa­no­ma an­taa nä­kö­a­lan ian­kaik­ki­seen elä­mään ja sen kirk­kau­teen.

Kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mis­sa ja pil­ves­tä kuu­lu­nees­sa Ju­ma­lan il­moi­tuk­ses­sa ki­tey­tyy koko pe­las­tus­suun­ni­tel­ma. Jee­sus tuli tän­ne maan pääl­le ja täyt­ti lain, joka oli Moo­sek­sel­le an­net­tu ja lu­pauk­sen, jo­hon pro­fee­tat oli­vat roh­kais­seet us­ko­maan. Kir­kas­tus­vuo­rel­la Ju­ma­la tah­toi osoit­taa Jee­sus­ta. Jee­sus täyt­ti Ju­ma­lan tah­don.

Ju­ma­lan tah­to on, et­tä ih­mi­nen pe­las­tui­si. Ih­mi­nen pe­las­tuu vain us­kon kaut­ta Jee­suk­sen an­si­on täh­den. Sitä on Jee­suk­sen kuu­le­mi­nen.

Evan­ke­liu­mi tuo rau­han

Kun ope­tus­lap­set kuu­li­vat ää­nen, he heit­täy­tyi­vät maa­han pe­lon val­las­sa. Vaik­ka heil­lä oli juu­ri ol­lut hyvä ol­la, Ju­ma­lan ää­nen kuul­les­saan he tun­si­vat oman syn­ti­syy­ten­sä. Jee­sus tuli hei­dän luok­seen ja sa­noi: ”Nous­kaa, äl­kää pel­jät­kö.” Kun ope­tus­lap­set nos­ti­vat kat­seen­sa, Moo­ses ja Elia oli­vat pois­sa, he nä­ki­vät vain Jee­suk­sen.

Kris­tuk­sen kirk­kaut­ta saa yhä ko­kea evan­ke­liu­mis­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta. Pyhä Hen­ki kir­kas­taa Kris­tus­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Her­ran siu­nauk­sen toi­ses­sa osas­sa pyy­däm­me: ”Her­ra kir­kas­ta­koon kas­von­sa meil­le ja ol­koon meil­le ar­mol­li­nen.”

Evan­ke­liu­mi on kut­su­va sa­no­ma pa­ran­nuk­seen ja seu­raa­maan Jee­sus­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Her­ran siu­nauk­sen kol­man­nes­sa osas­sa me pyy­däm­me: ”Her­ra kään­tä­köön kas­von­sa mei­dän puo­leem­me ja an­ta­koon meil­le rau­han.”

Saam­me elää tääl­lä ar­mo­hoi­dos­sa sa­mal­la ta­voin kuin ope­tus­lap­set­kin eli­vät. Jee­sus tuli hei­dän luok­seen, kos­ket­ti hei­tä ja sa­noi: ”Nous­kaa, äl­kää­kä pel­jät­kö” (Matt. 17:7). Sun­nun­tain teks­ti avaa nä­kö­a­lat koh­ti tai­vas­ta. Kun Jee­sus kir­kas­taa meil­le kas­von­sa evan­ke­liu­mis­sa, saam­me ko­kea sa­man­lais­ta rau­haa ja iloa kuin ope­tus­lap­set ko­ki­vat kir­kas­tus­vuo­rel­la.

Kir­kas­tus­sun­nun­tai / Kir­kas­tet­tu Kris­tus

Teks­ti: Teri Hil­tu­nen

Ku­vi­tus­ku­va: Art­tu Ala­saa­re­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 31.7.2019