JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kris­tuk­sen kirk­kaus lois­taa evan­ke­liu­mis­sa

Sana sunnuntaiksi
4.8.2019 6.36

Kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mis­sa ki­tey­tyy koko Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma.

Jee­suk­sen teh­tä­vä oli täyt­ty­mäs­sä. Vä­hän ai­kai­sem­min hän oli pu­hu­nut ope­tus­lap­sil­leen en­sim­mäi­sen ker­ran kuo­le­mas­taan ja ylös­nou­se­mi­ses­taan. Jee­sus pu­hui myös seu­raa­mi­ses­taan: ”Jos joku tah­too kul­kea mi­nun jäl­jes­sä­ni, hän kiel­tä­köön it­sen­sä, ot­ta­koon ris­tin­sä ja seu­rat­koon mi­nua” (Matt. 16:24).

Nyt Jee­sus ot­ti mu­kaan­sa Pie­ta­rin, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen. He me­ni­vät vuo­rel­le yk­si­näi­syy­teen. Jee­sus meni vuo­rel­le, kun hän ha­lu­si ol­la rau­has­sa ja ru­koil­la.

Mie­his­tä lois­ti tai­vaan kirk­kaus

Täl­lä ker­taa ope­tus­lap­set sai­vat to­dis­taa ih­meel­lis­tä ta­pah­tu­maa. Jee­suk­sen ul­ko­muo­to muut­tui. Hä­nen kas­von­sa lois­ti­vat kuin au­rin­ko ja hä­nen vaat­teen­sa tu­li­vat val­keik­si kuin valo.

Sa­mas­sa ope­tus­lap­set nä­ki­vät Jee­suk­sen seu­ras­sa kak­si mies­tä. He tun­nis­ti­vat hei­dät Moo­sek­sek­si ja Eli­ak­si. Moo­sek­sen teh­tä­vä oli ol­lut joh­dat­taa Ju­ma­lan omai­suus­kan­san Egyp­tis­tä lu­vat­tuun maa­han. Ju­ma­la an­toi täl­lä mat­kal­la lain tau­lut Moo­sek­sel­le.

Moo­ses joh­dat­ti­kin Ju­ma­lan omai­suus­kan­san lu­va­tun maan ra­jal­le. Sa­mal­la ta­val­la laki edel­leen­kin oh­jaa ih­mis­tä et­si­mään Kris­tus­ta ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Elia oli pro­feet­ta ja tais­te­li Baa­lin pro­feet­to­ja vas­taan.

Moo­ses ja Elia oli­vat van­han lii­ton edus­ta­ji­na kat­so­mas­sa yh­des­sä ope­tus­las­ten kans­sa Kris­tuk­sen ih­meel­lis­tä kirk­kaut­ta. Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, et­tä Jee­sus kes­kus­te­li Moo­sek­sen ja Eli­an kans­sa pois­me­nos­taan, joka oli ta­pah­tu­va Je­ru­sa­le­mis­sa (Luuk. 9:31).

Nuo kol­me mies­tä sä­tei­li­vät tai­vaan kirk­kaut­ta ja voi­maa. Ope­tus­lap­set seu­ra­si­vat mies­ten kes­kus­te­lua, heil­lä oli siel­lä hyvä ol­la. Pie­ta­ri toi­min­nan mie­he­nä eh­dot­ti: jää­dään tän­ne, ra­ken­ne­taan kol­me ma­jaa: yk­si Jee­suk­sel­le, yk­si Moo­sek­sel­le ja yk­si Eli­al­le. Tämä ei ol­lut kui­ten­kaan Ju­ma­lan tah­to. Jee­suk­sen teh­tä­vä ei voi­nut jää­dä kes­ken.

Nä­kö­a­la ian­kaik­ki­seen elä­mään

Pie­ta­rin vie­lä pu­hu­es­sa pil­vi peit­ti hei­dät ja pil­ves­tä kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt. Kuul­kaa hän­tä!” (Matt. 17:5.) Tämä on kir­kas­tus­sun­nun­tain tär­kein sa­no­ma. Tämä sa­no­ma an­taa nä­kö­a­lan ian­kaik­ki­seen elä­mään ja sen kirk­kau­teen.

Kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mis­sa ja pil­ves­tä kuu­lu­nees­sa Ju­ma­lan il­moi­tuk­ses­sa ki­tey­tyy koko pe­las­tus­suun­ni­tel­ma. Jee­sus tuli tän­ne maan pääl­le ja täyt­ti lain, joka oli Moo­sek­sel­le an­net­tu ja lu­pauk­sen, jo­hon pro­fee­tat oli­vat roh­kais­seet us­ko­maan. Kir­kas­tus­vuo­rel­la Ju­ma­la tah­toi osoit­taa Jee­sus­ta. Jee­sus täyt­ti Ju­ma­lan tah­don.

Ju­ma­lan tah­to on, et­tä ih­mi­nen pe­las­tui­si. Ih­mi­nen pe­las­tuu vain us­kon kaut­ta Jee­suk­sen an­si­on täh­den. Sitä on Jee­suk­sen kuu­le­mi­nen.

Evan­ke­liu­mi tuo rau­han

Kun ope­tus­lap­set kuu­li­vat ää­nen, he heit­täy­tyi­vät maa­han pe­lon val­las­sa. Vaik­ka heil­lä oli juu­ri ol­lut hyvä ol­la, Ju­ma­lan ää­nen kuul­les­saan he tun­si­vat oman syn­ti­syy­ten­sä. Jee­sus tuli hei­dän luok­seen ja sa­noi: ”Nous­kaa, äl­kää pel­jät­kö.” Kun ope­tus­lap­set nos­ti­vat kat­seen­sa, Moo­ses ja Elia oli­vat pois­sa, he nä­ki­vät vain Jee­suk­sen.

Kris­tuk­sen kirk­kaut­ta saa yhä ko­kea evan­ke­liu­mis­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta. Pyhä Hen­ki kir­kas­taa Kris­tus­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Her­ran siu­nauk­sen toi­ses­sa osas­sa pyy­däm­me: ”Her­ra kir­kas­ta­koon kas­von­sa meil­le ja ol­koon meil­le ar­mol­li­nen.”

Evan­ke­liu­mi on kut­su­va sa­no­ma pa­ran­nuk­seen ja seu­raa­maan Jee­sus­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Her­ran siu­nauk­sen kol­man­nes­sa osas­sa me pyy­däm­me: ”Her­ra kään­tä­köön kas­von­sa mei­dän puo­leem­me ja an­ta­koon meil­le rau­han.”

Saam­me elää tääl­lä ar­mo­hoi­dos­sa sa­mal­la ta­voin kuin ope­tus­lap­set­kin eli­vät. Jee­sus tuli hei­dän luok­seen, kos­ket­ti hei­tä ja sa­noi: ”Nous­kaa, äl­kää­kä pel­jät­kö” (Matt. 17:7). Sun­nun­tain teks­ti avaa nä­kö­a­lat koh­ti tai­vas­ta. Kun Jee­sus kir­kas­taa meil­le kas­von­sa evan­ke­liu­mis­sa, saam­me ko­kea sa­man­lais­ta rau­haa ja iloa kuin ope­tus­lap­set ko­ki­vat kir­kas­tus­vuo­rel­la.

Kir­kas­tus­sun­nun­tai / Kir­kas­tet­tu Kris­tus

Teks­ti: Teri Hil­tu­nen

Ku­vi­tus­ku­va: Art­tu Ala­saa­re­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 31.7.2019