JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kris­tus ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa

Sana sunnuntaiksi
10.5.2020 6.20

Juttua muokattu:

7.5. 16:23
2020050716233120200510062000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Juha Heik­ki­lä

Ope­tus­lap­sil­leen pi­tä­män­sä pit­kän jää­hy­väis­pu­heen jäl­keen Jee­sus aloit­ti ru­kouk­sen. Hän to­te­si het­ken­sä koit­ta­neen ja pyy­si, et­tä Isä kir­kas­tai­si Poi­kan­sa, jot­ta Poi­ka voi­si kir­kas­taa Isään­sä. Evan­ke­liu­mi­teks­tin kes­kei­nen sa­no­ma on Isän ja Po­jan yh­teys, Kris­tuk­sen ja hä­nen seu­raa­jien­sa yh­teys.

Teks­tin mu­kaan Ju­ma­la an­taa ih­mi­set Kris­tuk­sel­le. Raa­ma­tun mu­kai­nen pe­las­ta­va us­ko on täy­del­li­ses­ti Ju­ma­lan lah­ja (Joh. 1:12–13). Rat­kai­se­vaa ei ole ih­mi­sen ym­mär­rys, tah­to tai ky­vyt, vaan se, et­tä Ju­ma­la ar­mah­taa (Room. 9:16). Us­kon lah­ja saa­daan Ju­ma­lal­ta ja se säi­lyy Ju­ma­lan voi­mal­la. Kol­man­nen us­kon­kap­pa­leen se­li­tyk­sen mu­kaan Pyhä Hen­ki kut­suu Ju­ma­lan yh­tey­teen evan­ke­liu­min vä­li­tyk­sel­lä, an­taa evan­ke­liu­mis­sa syn­nit an­teek­si, syn­nyt­tää us­kon sekä py­hit­tää ja var­je­lee oi­ke­as­sa us­kos­sa. Pyhä Hen­ki myös he­rät­tää ker­ran kaik­ki kuol­leis­ta ja an­taa us­ko­vai­sil­le ian­kaik­ki­sen elä­män. Jee­sus sa­noi seu­raa­jil­leen: ”Et­te te va­lin­neet mi­nua, vaan minä va­lit­sin tei­dät” (Joh. 15:16).

Ju­ma­lan sa­nat

Raa­ma­tun mu­kaan us­ko tu­lee evan­ke­liu­min kuu­le­mi­ses­ta (Room. 10:17). Sen us­ko­mi­sen myö­tä us­kon lah­jan me­net­tä­nyt uu­des­ti­syn­tyy Ju­ma­lan lap­sek­si. Us­ko­va saa lah­jak­seen Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den. Ope­tus­lap­set sekä kuu­li­vat Jee­suk­sen sa­nat et­tä ot­ti­vat ne vas­taan. Toi­sin sa­no­en he us­koi­vat, et­tä Jee­sus oli to­ti­nen Ju­ma­lan Poi­ka, joka tuli ih­mi­sek­si Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, so­vit­ti maa­il­man syn­nit, voit­ti kuo­le­man ja pe­las­taa näin hei­dät­kin ian­kaik­ki­seen elä­mään. Tätä sa­no­maa Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa vie­mään maa­il­mal­le. Sa­no­man kes­kei­sin si­säl­tö on an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi, jos­sa Ju­ma­lan van­hurs­kaus il­mes­tyy (Room. 1:16–17).

Ju­ma­lan sana si­säl­tää lu­pauk­sen ja pe­las­tuk­sen sa­nan, mut­ta sa­mal­la se on myös ase us­kon­kil­voi­tuk­ses­sa, ni­mit­täin Hen­gen miek­ka, joka so­pii tais­te­luun Pa­ho­lai­sen juo­nia vas­taan (Ef. 6:17).

Kris­tus on kir­kas­tet­tu val­ta­kun­nas­saan

Jee­sus ru­koi­li omien­sa puo­les­ta: ”Py­hi­tä hei­tä to­tuu­del­la­si. Si­nun sa­na­si on to­tuus. Niin­kuin sinä lä­he­tit mi­nut, niin olen mi­nä­kin lä­het­tä­nyt hei­dät”. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min mu­kaan Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ju­lis­ta­maan Py­hän Hen­gen voi­mal­la an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia (Joh. 20:21–23). Pyhä Hen­ki avaa oven Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, Hy­vän Pai­me­nen lam­mas­huo­nee­seen. Evan­ke­liu­mi syn­nyt­tää us­kon, ja us­ko omis­taa Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den ja sen mu­ka­na ian­kaik­ki­sen elä­män.

Maa­il­mas­sa Kris­tus on löy­det­tä­vis­sä hä­nen seu­ra­kun­nas­taan. Kris­tus ja hä­nen seu­ra­kun­tan­sa ovat erot­ta­mat­to­mat. Seu­ra­kun­ta on Kris­tuk­sen nä­ky­vä ruu­mis maa­il­mas­sa (1. Kor. 12:27; Ef. 5:29–30). Jee­suk­sen seu­raa­mi­sek­si on vält­tä­mä­tön­tä seu­ra­kun­nan yh­tey­teen pää­se­mi­nen ja sii­nä py­sy­mi­nen. Kun ih­mi­nen py­syy täs­sä yh­tey­des­sä, myös Kris­tuk­sen sana py­syy ih­mi­ses­sä. Joka tuos­ta yh­tey­des­tä läh­tee, hä­nel­le käy kuin vii­ni­puus­ta ir­ron­neel­le ok­sal­le: se vis­ka­taan tu­leen ja pa­laa po­rok­si (Joh. 15:5–7). Ajan­koh­tai­nen on Jee­suk­sen ke­ho­tus: Et­si­kää en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa!

Kris­tus kir­kas­tuu sii­nä sa­nas­sa, jota hä­nen val­ta­kun­nas­saan ju­lis­te­taan. Sa­no­man ydin on an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi.

Kir­joi­tus on jul­kais­tu kir­jas­sa Evan­ke­liu­mi­pos­til­la 2, Toi­nen vuo­si­ker­ta, SRK 2010.


Evan­ke­liu­mi Joh. 17:6–10

Raa­mat­tu 1992: ”Minä olen il­moit­ta­nut si­nun ni­me­si niil­le ih­mi­sil­le, jot­ka va­lit­sit maa­il­mas­ta ja an­noit mi­nul­le. He oli­vat si­nun, ja sinä us­koit hei­dät mi­nul­le. He ovat ot­ta­neet omak­seen si­nun sa­na­si ja tie­tä­vät nyt, et­tä kaik­ki, min­kä olet mi­nul­le an­ta­nut, on tul­lut si­nul­ta. Kai­ken sen, min­kä olet pu­hut­ta­vak­se­ni an­ta­nut, minä olen pu­hu­nut heil­le, ja he ovat ot­ta­neet pu­hee­ni vas­taan. Nyt he tie­tä­vät, et­tä minä olen tul­lut si­nun luo­ta­si, ja us­ko­vat, et­tä sinä olet mi­nut lä­het­tä­nyt. ”Minä ru­koi­len hei­dän puo­les­taan. Maa­il­man puo­les­ta minä en ru­koi­le, vaan nii­den, jot­ka sinä olet mi­nul­le an­ta­nut, kos­ka he kuu­lu­vat si­nul­le. Kaik­ki, mikä on mi­nun, on si­nun, ja mikä on si­nun, on mi­nun, ja mi­nun kirk­kau­te­ni on tul­lut jul­ki heis­sä.

Bib­lia: Minä il­moi­tin si­nun ni­mes ih­mi­sil­le, jot­kas mi­nul­le maa­il­mas­ta an­noit: he oli­vat si­nun, ja mi­nul­le sinä ne an­noit, ja si­nun sa­nas he kät­ki­vät. He tie­si­vät nyt kaik­ki ole­van si­nus­ta, mit­kä sinä mi­nul­le an­noit. Sil­lä ne sa­nat, jot­ka sinä mi­nul­le an­noit, an­noin minä heil­le; ja he ne ot­ti­vat vas­taan, ja to­ti­ses­ti tun­si­vat mi­nun si­nus­ta läh­te­neen, ja us­koi­vat, et­tä sinä mi­nun lä­he­tit. Minä ru­koi­len hei­dän edes­tän­sä: en minä maa­il­man edes­tä ru­koi­le, vaan nii­den edes­tä, jot­ka sinä mi­nul­le an­noit, et­tä he ovat si­nun omas. Ja kaik­ki mi­nun oma­ni ovat si­nun, ja si­nun omas ovat mi­nun: ja minä olen kir­kas­tet­tu heis­sä.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys