Tu­han­net ih­mi­set nä­ki­vät ai­koi­naan Jee­suk­sen ja kuu­li­vat ja kuun­te­li­vat hä­nen ju­lis­tus­taan. Pie­ni jouk­ko us­koi hä­nen sa­no­maan­sa, mut­ta suu­rim­mal­le osal­le kan­saa hän jäi tun­te­mat­to­mak­si ja etäi­sek­si.

Jee­sus vie­rai­li ih­mis­ten ko­deis­sa, pu­hui suu­ril­le kan­sain­jou­koil­le vuo­rel­la ja ve­nees­tä Ge­ne­sa­re­tin­jär­ven ran­nal­la. Mar­tan, Ma­ri­an ja La­sa­ruk­sen ko­dis­sa Jee­sus oli tut­tu vie­ras. Hän kävi myös kah­den­kes­ki­siä kes­kus­te­lu­ja.

Fa­ri­seuk­sen ko­to­na hän pu­hut­te­li kut­su­jen isän­tää, Si­mo­nia. Ni­ko­de­mos tuli hä­nen luok­seen yöl­lä. Jee­sus sai hä­nel­tä tun­nus­tuk­sen: ”Rab­bi, me tie­däm­me, et­tä sinä olet Ju­ma­lan lä­het­tä­mä opet­ta­ja, ei ku­kaan pys­ty te­ke­mään sel­lai­sia tun­nus­te­ko­ja kuin sinä, el­lei Ju­ma­la ole hä­nen kans­saan” (Joh. 3:2).

Tun­nus­tuk­ses­taan huo­li­mat­ta Ni­ko­de­mos ei ym­mär­tä­nyt Jee­suk­sen pu­het­ta ei­kä ky­en­nyt nä­ke­mään hä­nes­sä Ju­ma­lan Poi­kaa, maa­il­man ja hä­nen­kin syn­tien­sä so­vit­ta­jaa. Pu­het­ta kuun­nel­tu­aan hän ky­syi: ”Mi­ten tämä kaik­ki on mah­dol­lis­ta?” (Joh. 3:1–9.)

Elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka

Apos­to­lien päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus kes­kus­te­lee lä­heis­ten ope­tus­las­ten­sa kans­sa. ”Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?” (Matt. 16:13–19.) Ope­tus­lap­set oli­vat kuul­leet kan­san kes­kuu­des­sa liik­ku­es­saan ar­ve­lu­ja ja ih­met­te­lyä, kuka Jee­sus mah­taa ol­la. Näi­tä vas­tauk­sia he nyt ker­toi­vat.

Jot­kut oli­vat kuul­leet, et­tä hän oli­si joku pro­fee­tois­ta: Elia, Je­re­mia tai eh­kä Jo­han­nes Kas­ta­ja. Kes­kus­te­lu jat­kui, ja Jee­sus esit­ti ly­hy­en ja yti­mek­kään ky­sy­myk­sen ope­tus­lap­sil­leen: ”En­tä te, kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?”

Pie­ta­ri oli usein no­pea liik­keis­sään ja pu­heis­saan. Hän vas­ta­si en­sim­mäi­se­nä. ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka.” Jee­sus ei sano Pie­ta­rin ole­van vas­tauk­ses­saan ai­no­as­taan oi­ke­as­sa, vaan an­taa tun­nus­tuk­sen Pie­ta­ril­le. ”Au­tu­as olet sinä, Si­mon, Joo­nan poi­ka. Tätä ei ole si­nul­le il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa.” (Matt. 16:16–17.)

Täs­sä tu­lee esil­le ero Pie­ta­rin ja Ni­ko­de­mok­sen tun­nus­tuk­sen vä­lil­lä. Ni­ko­de­mok­sel­la ei ol­lut Isän Hen­keä, joka oli­si ky­en­nyt nä­ke­mään Jee­suk­ses­sa Mes­si­aan, Va­pah­ta­jan, Ju­ma­lan Po­jan. Pie­ta­rin Jee­suk­ses­ta an­ta­ma tun­nus­tus on kuin kal­lio, niin vah­va, et­tä ”sen pääl­le minä ra­ken­nan seu­ra­kun­ta­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta.” (Matt. 16:18.)

Sa­nan al­ku, pe­rus­ta

Mo­nis­sa kir­kois­sa on vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä veis­tok­se­na avain­nip­pua kä­des­sään pi­tä­vä mies. Sil­lä ha­lu­taan muis­tut­taa, et­tä Jee­sus jät­ti val­ta­kun­tan­sa avai­met seu­raa­jil­leen maan pääl­le. Kris­tus lu­pa­si ol­la, asua ja va­el­taa omien­sa kans­sa ”kaik­ki­na päi­vi­nä maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

”Ope­tus­lap­set läh­ti­vät mat­kaan ja saar­na­si­vat kaik­ki­al­la. Her­ra toi­mi hei­dän kans­saan ja vah­vis­ti sa­nan tun­nus­mer­keil­lä” (Mark. 16:20). Apos­to­lien teh­tä­vä­nä oli ju­lis­taa ikui­nen evan­ke­liu­mi maan asuk­kail­le. Työ jat­kuu vie­lä­kin, ja sa­no­ma tu­lee ju­lis­taa kai­kil­le kan­soil­le, hei­moil­le, kie­lil­le ja mail­le. (Ilm. 14:6, Mark.13:10.)

Näis­tä ta­pah­tu­mis­ta on ku­lu­nut lä­hes kak­si vuo­si­tu­hat­ta. Us­kom­me, et­tä lu­pauk­sen­sa mu­kai­ses­ti Ju­ma­lan Poi­ka asuu edel­leen val­ta­kun­nas­saan, omien­sa kes­kel­lä. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on vah­va, ”sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta” (Matt. 16:18).

J.L. Ru­ne­berg kir­joit­taa kau­niis­ti tä­män val­ta­kun­nan sa­no­man voi­mas­ta: ”Pol­ves­ta pol­veen mat­kal­laan se sa­maa voi­maa kan­taa. Ei rau­ke­ne se mil­loin­kaan, vaan ai­na rau­haa an­taa. Ei sii­tä mi­tään ka­toa muun kai­ken ha­jo­tes­sa. On sa­nan al­ku, pe­rus­ta Luo­jas­sa ikui­ses­sa” (Vk. 183:3).

Jou­ni Le­so­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.7.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Ma­ti­as Haa­ra­nie­mi. Suur­poi­ka­lei­ri vuon­na 2013.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 16:13–19

Bib­lia

Mut­ta kuin Je­sus tuli Ke­sa­re­an maan ää­riin, joka kut­su­taan Phi­lip­puk­sen, ky­syi hän ope­tus­lap­sil­tan­sa ja sa­noi: ke­nen­kä sa­no­vat ih­mi­set mi­nun, Ih­mi­sen Po­jan, ole­van? Niin he sa­noi­vat: mo­ni­kah­dat Jo­han­nes Kas­ta­jan; mut­ta muu­ta­mat Eli­aan; muu­ta­mat taas Je­re­mi­aan, taik­ka jon­kun prop­he­tais­ta. Sa­noi hän heil­le: mut­ta ke­nen­kä te sa­not­te mi­nun ole­van? Vas­ta­si Si­mon Pie­ta­ri ja sa­noi: sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka.

Ja Je­sus vas­ta­ten sa­noi hä­nel­le: au­tu­as olet sinä, Si­mon Jo­nan poi­ka! sil­lä ei liha ei­kä veri il­moit­ta­nut sitä si­nul­le, vaan Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Mut­ta minä myös sa­non si­nul­le: sinä olet Pie­ta­ri, ja tä­män kal­li­on pääl­le tah­don minä ra­ken­taa mi­nun seu­ra­kun­ta­ni, ja hel­ve­tin por­tit ei pidä hän­tä voit­ta­man. Ja minä an­nan si­nul­le tai­vaan val­ta­kun­nan avai­met: ja mitä sinä maan pääl­lä si­dot, pi­tää si­do­tun ole­man tai­vais­sa, ja mitä sinä pääs­tät maan pääl­lä, sen pi­tää ole­man pääs­te­tyn tai­vais­sa.

Raa­mat­tu 1992

Kun Jee­sus oli tul­lut Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­an seu­dul­le, hän ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: "Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?" He vas­ta­si­vat: "Tois­ten mie­les­tä hän on Jo­han­nes Kas­ta­ja, tois­ten mie­les­tä Elia, joi­den­kin mie­les­tä Je­re­mia tai joku muu pro­fee­tois­ta." "En­tä te?" ky­syi Jee­sus. "Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?" Si­mon Pie­ta­ri vas­ta­si: "Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka."

Jee­sus sa­noi hä­nel­le: "Au­tu­as olet sinä, Si­mon, Joo­nan poi­ka. Tätä ei si­nul­le ole il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Ja minä sa­non si­nul­le: Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu."