JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kuka on ih­mi­sen Poi­ka?

Sana sunnuntaiksi
16.7.2017 6.00

Tu­han­net ih­mi­set nä­ki­vät ai­koi­naan Jee­suk­sen ja kuu­li­vat ja kuun­te­li­vat hä­nen ju­lis­tus­taan. Pie­ni jouk­ko us­koi hä­nen sa­no­maan­sa, mut­ta suu­rim­mal­le osal­le kan­saa hän jäi tun­te­mat­to­mak­si ja etäi­sek­si.

Jee­sus vie­rai­li ih­mis­ten ko­deis­sa, pu­hui suu­ril­le kan­sain­jou­koil­le vuo­rel­la ja ve­nees­tä Ge­ne­sa­re­tin­jär­ven ran­nal­la. Mar­tan, Ma­ri­an ja La­sa­ruk­sen ko­dis­sa Jee­sus oli tut­tu vie­ras. Hän kävi myös kah­den­kes­ki­siä kes­kus­te­lu­ja.

Fa­ri­seuk­sen ko­to­na hän pu­hut­te­li kut­su­jen isän­tää, Si­mo­nia. Ni­ko­de­mos tuli hä­nen luok­seen yöl­lä. Jee­sus sai hä­nel­tä tun­nus­tuk­sen: ”Rab­bi, me tie­däm­me, et­tä sinä olet Ju­ma­lan lä­het­tä­mä opet­ta­ja, ei ku­kaan pys­ty te­ke­mään sel­lai­sia tun­nus­te­ko­ja kuin sinä, el­lei Ju­ma­la ole hä­nen kans­saan” (Joh. 3:2).

Tun­nus­tuk­ses­taan huo­li­mat­ta Ni­ko­de­mos ei ym­mär­tä­nyt Jee­suk­sen pu­het­ta ei­kä ky­en­nyt nä­ke­mään hä­nes­sä Ju­ma­lan Poi­kaa, maa­il­man ja hä­nen­kin syn­tien­sä so­vit­ta­jaa. Pu­het­ta kuun­nel­tu­aan hän ky­syi: ”Mi­ten tämä kaik­ki on mah­dol­lis­ta?” (Joh. 3:1–9.)

Elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka

Apos­to­lien päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus kes­kus­te­lee lä­heis­ten ope­tus­las­ten­sa kans­sa. ”Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?” (Matt. 16:13–19.) Ope­tus­lap­set oli­vat kuul­leet kan­san kes­kuu­des­sa liik­ku­es­saan ar­ve­lu­ja ja ih­met­te­lyä, kuka Jee­sus mah­taa ol­la. Näi­tä vas­tauk­sia he nyt ker­toi­vat.

Jot­kut oli­vat kuul­leet, et­tä hän oli­si joku pro­fee­tois­ta: Elia, Je­re­mia tai eh­kä Jo­han­nes Kas­ta­ja. Kes­kus­te­lu jat­kui, ja Jee­sus esit­ti ly­hy­en ja yti­mek­kään ky­sy­myk­sen ope­tus­lap­sil­leen: ”En­tä te, kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?”

Pie­ta­ri oli usein no­pea liik­keis­sään ja pu­heis­saan. Hän vas­ta­si en­sim­mäi­se­nä. ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka.” Jee­sus ei sano Pie­ta­rin ole­van vas­tauk­ses­saan ai­no­as­taan oi­ke­as­sa, vaan an­taa tun­nus­tuk­sen Pie­ta­ril­le. ”Au­tu­as olet sinä, Si­mon, Joo­nan poi­ka. Tätä ei ole si­nul­le il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa.” (Matt. 16:16–17.)

Täs­sä tu­lee esil­le ero Pie­ta­rin ja Ni­ko­de­mok­sen tun­nus­tuk­sen vä­lil­lä. Ni­ko­de­mok­sel­la ei ol­lut Isän Hen­keä, joka oli­si ky­en­nyt nä­ke­mään Jee­suk­ses­sa Mes­si­aan, Va­pah­ta­jan, Ju­ma­lan Po­jan. Pie­ta­rin Jee­suk­ses­ta an­ta­ma tun­nus­tus on kuin kal­lio, niin vah­va, et­tä ”sen pääl­le minä ra­ken­nan seu­ra­kun­ta­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta.” (Matt. 16:18.)

Sa­nan al­ku, pe­rus­ta

Mo­nis­sa kir­kois­sa on vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä veis­tok­se­na avain­nip­pua kä­des­sään pi­tä­vä mies. Sil­lä ha­lu­taan muis­tut­taa, et­tä Jee­sus jät­ti val­ta­kun­tan­sa avai­met seu­raa­jil­leen maan pääl­le. Kris­tus lu­pa­si ol­la, asua ja va­el­taa omien­sa kans­sa ”kaik­ki­na päi­vi­nä maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

”Ope­tus­lap­set läh­ti­vät mat­kaan ja saar­na­si­vat kaik­ki­al­la. Her­ra toi­mi hei­dän kans­saan ja vah­vis­ti sa­nan tun­nus­mer­keil­lä” (Mark. 16:20). Apos­to­lien teh­tä­vä­nä oli ju­lis­taa ikui­nen evan­ke­liu­mi maan asuk­kail­le. Työ jat­kuu vie­lä­kin, ja sa­no­ma tu­lee ju­lis­taa kai­kil­le kan­soil­le, hei­moil­le, kie­lil­le ja mail­le. (Ilm. 14:6, Mark.13:10.)

Näis­tä ta­pah­tu­mis­ta on ku­lu­nut lä­hes kak­si vuo­si­tu­hat­ta. Us­kom­me, et­tä lu­pauk­sen­sa mu­kai­ses­ti Ju­ma­lan Poi­ka asuu edel­leen val­ta­kun­nas­saan, omien­sa kes­kel­lä. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on vah­va, ”sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta” (Matt. 16:18).

J.L. Ru­ne­berg kir­joit­taa kau­niis­ti tä­män val­ta­kun­nan sa­no­man voi­mas­ta: ”Pol­ves­ta pol­veen mat­kal­laan se sa­maa voi­maa kan­taa. Ei rau­ke­ne se mil­loin­kaan, vaan ai­na rau­haa an­taa. Ei sii­tä mi­tään ka­toa muun kai­ken ha­jo­tes­sa. On sa­nan al­ku, pe­rus­ta Luo­jas­sa ikui­ses­sa” (Vk. 183:3).

Jou­ni Le­so­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.7.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Ma­ti­as Haa­ra­nie­mi. Suur­poi­ka­lei­ri vuon­na 2013.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 16:13–19

Bib­lia

Mut­ta kuin Je­sus tuli Ke­sa­re­an maan ää­riin, joka kut­su­taan Phi­lip­puk­sen, ky­syi hän ope­tus­lap­sil­tan­sa ja sa­noi: ke­nen­kä sa­no­vat ih­mi­set mi­nun, Ih­mi­sen Po­jan, ole­van? Niin he sa­noi­vat: mo­ni­kah­dat Jo­han­nes Kas­ta­jan; mut­ta muu­ta­mat Eli­aan; muu­ta­mat taas Je­re­mi­aan, taik­ka jon­kun prop­he­tais­ta. Sa­noi hän heil­le: mut­ta ke­nen­kä te sa­not­te mi­nun ole­van? Vas­ta­si Si­mon Pie­ta­ri ja sa­noi: sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka.

Ja Je­sus vas­ta­ten sa­noi hä­nel­le: au­tu­as olet sinä, Si­mon Jo­nan poi­ka! sil­lä ei liha ei­kä veri il­moit­ta­nut sitä si­nul­le, vaan Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Mut­ta minä myös sa­non si­nul­le: sinä olet Pie­ta­ri, ja tä­män kal­li­on pääl­le tah­don minä ra­ken­taa mi­nun seu­ra­kun­ta­ni, ja hel­ve­tin por­tit ei pidä hän­tä voit­ta­man. Ja minä an­nan si­nul­le tai­vaan val­ta­kun­nan avai­met: ja mitä sinä maan pääl­lä si­dot, pi­tää si­do­tun ole­man tai­vais­sa, ja mitä sinä pääs­tät maan pääl­lä, sen pi­tää ole­man pääs­te­tyn tai­vais­sa.

Raa­mat­tu 1992

Kun Jee­sus oli tul­lut Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­an seu­dul­le, hän ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: "Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?" He vas­ta­si­vat: "Tois­ten mie­les­tä hän on Jo­han­nes Kas­ta­ja, tois­ten mie­les­tä Elia, joi­den­kin mie­les­tä Je­re­mia tai joku muu pro­fee­tois­ta." "En­tä te?" ky­syi Jee­sus. "Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?" Si­mon Pie­ta­ri vas­ta­si: "Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka."

Jee­sus sa­noi hä­nel­le: "Au­tu­as olet sinä, Si­mon, Joo­nan poi­ka. Tätä ei si­nul­le ole il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Ja minä sa­non si­nul­le: Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu."