JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kuka on Ih­mi­sen Poi­ka?

Sana sunnuntaiksi
5.7.2020 6.00

Juttua muokattu:

3.7. 11:42
2020070311424120200705060000

Lukijan kuva/Pauli Junttila

Lukijan kuva/Pauli Junttila

Teri Hil­tu­nen

Jee­sus sel­vit­ti ky­sy­mys­ten avul­la ope­tus­lap­sil­taan, oli­ko heil­lä elä­vä us­ko oma­naan.

Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten kes­kus­te­lus­ta piir­tyy kuva apos­to­lin teh­tä­väs­tä. Jee­sus oli kut­su­nut jo­kai­sen ope­tus­lap­sis­taan hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti seu­raa­maan hän­tä. Hän an­toi ope­tus­lap­sil­leen myös teh­tä­vän lä­het­tä­es­sään hei­dät sa­nan­saat­ta­jik­seen. Tär­kein­tä apos­to­lin teh­tä­väs­sä on oma­koh­tai­nen us­ko.

Jee­sus oli ope­tus­las­ten­sa kans­sa Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­as­sa, poh­joi­ses­sa kau­ka­na Je­ru­sa­le­mis­ta. Jee­suk­sen toi­min­ta oli kään­ne­pis­tees­sä. Pa­luu­mat­ka koh­ti Je­ru­sa­le­mia oli al­ka­mas­sa.

Jee­sus lä­he­tys­työs­sä

Jee­sus oli to­teut­ta­mas­sa Ju­ma­lan lu­paus­ta, mis­tä Van­han Tes­ta­men­tin pro­fee­tat oli­vat en­nus­ta­neet. Ker­ran Jo­han­nes Kas­ta­jan ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta: ”Olet­ko sinä se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö mei­dän odot­taa tois­ta?” Jee­sus vas­ta­si: ”So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma.” (Matt. 11:2–5.)

Jee­sus oli pu­hu­tel­lut ih­mi­siä ja ke­hot­ta­nut hei­tä pa­ran­nuk­seen: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le. Kään­ty­kää ja us­ko­kaa hyvä sa­no­ma.” (Mark. 1:15.) Jee­suk­sen rak­kaus ih­mi­siä koh­taan nä­kyi myös mon­ta ker­taa, kun hän aut­toi sai­rai­ta.

Mon­ta ih­met­tä­kin oli Jee­suk­sen te­ois­sa näh­ty. Hä­nen toi­min­tan­sa ta­voi­te oli, et­tä mah­dol­li­sim­man moni us­koi­si: Juu­ri nyt ovat lu­pauk­set täyt­ty­neet. Nyt on maan pääl­le tul­lut Va­pah­ta­ja.

Kuka on Ih­mi­sen Poi­ka?

Jee­sus esit­ti ope­tus­lap­sil­le kes­kus­te­lun avauk­sek­si ky­sy­myk­sen: ”Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?”

On­ko Jee­suk­sen vies­ti men­nyt pe­ril­le? Mitä ih­mi­set ajat­te­le­vat hä­nes­tä? Ope­tus­las­ten vas­taus ku­va­si ih­mis­ten aja­tuk­sia: Ylei­ses­ti aja­tel­tiin, et­tä Jee­sus oli pro­feet­ta: Elia, Je­sa­ja tai Je­re­mia. Ih­mi­set kat­soi­vat, et­tä nämä pro­fee­tat oli kuo­le­man jäl­keen otet­tu suo­raan tai­vaa­seen ja he voi­vat pa­la­ta ta­kai­sin maan pääl­le.

Ih­mi­set nä­ki­vät työt, joi­ta Jee­sus oli teh­nyt, ja kuu­li­vat myös hä­nen ope­tuk­sen­sa. Mut­ta il­man us­koa Ih­mi­sen Poi­ka jäi vain mah­dol­li­ses­ti pro­fee­tak­si, joka on pa­lan­nut maan pääl­le. Vain elä­vä us­ko osoit­taa Jee­suk­sen elä­vän Ju­ma­lan po­jak­si.

Pie­ta­rin us­kon­tun­nus­tus

Jee­suk­sen jat­ko­ky­sy­mys oli osoi­tet­tu ope­tus­lap­sil­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti: ”En­tä te? Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?”

Pie­ta­ri vas­ta­si Jee­suk­sel­le: ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka.” Pie­ta­rin vas­taus si­säl­si jopa enem­män kuin Jee­sus ky­syi. Vas­tauk­ses­saan Pie­ta­ri tun­nus­ti Jee­suk­sen ole­van pro­feet­to­jen en­nus­ta­ma Mes­si­as, Va­pah­ta­ja, joka täyt­tää Ju­ma­lan an­ta­man lu­pauk­sen.

Pie­ta­rin us­ko ei tu­keu­tu­nut sii­hen, mitä ih­mi­set ajat­te­le­vat Jee­suk­ses­ta. Hä­nen vas­tauk­sen­sa oli ai­to us­kon tun­nus­tus, joka pe­rus­tui Ju­ma­lan il­moi­tuk­seen. ”Tätä ei si­nul­le ole il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa.”

Jee­sus lau­sui tun­nus­tuk­sen Pie­ta­rin us­kos­ta: ”Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni.” Jee­sus ra­ken­taa it­se seu­ra­kun­tan­sa. Seu­ra­kun­ta ra­ken­tuu elä­vis­tä ki­vis­tä, Pie­ta­rin kans­sa sa­mal­la ta­val­la us­ko­vis­ta ih­mi­sis­tä.

Jee­sus on sen ra­ken­nuk­sen kul­ma­ki­vi, luja pe­rus­ta. Paa­va­li kir­joit­ti efe­so­lai­sil­le: ”Te olet­te ki­viä sii­nä ra­ken­nuk­ses­sa, jon­ka pe­rus­tuk­se­na ovat apos­to­lit ja pro­fee­tat ja jon­ka kul­ma­ki­ve­nä on it­se Kris­tus Jee­sus” (Ef. 2:20).

Tai­vaan val­ta­kun­nan avai­met

Lo­puk­si Jee­sus pu­huu Pie­ta­ril­le tai­vaan val­ta­kun­nan avai­mis­ta: ”Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vaan val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vaas­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.”

Jee­sus pu­hui ope­tus­lap­sil­leen myö­hem­min sa­mas­ta asi­as­ta: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.” Jee­suk­sen työ jat­kuu hä­nen seu­ra­kun­nas­saan Py­hän Hen­gen työ­nä.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 8:2–11

Raa­mat­tu 1992: Var­hain aa­mul­la Jee­sus tuli taas temp­pe­liin. Hä­nen luok­seen ke­rään­tyi ih­mi­siä suu­rin jou­koin, ja hän is­tuu­tui ja opet­ti hei­tä.

Kes­ken kai­ken toi­vat lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set pai­kal­le nai­sen, joka oli jou­tu­nut kiin­ni avi­o­ri­kok­ses­ta. He aset­ti­vat hä­net Jee­suk­sen eteen ja sa­noi­vat: ”Opet­ta­ja, tämä nai­nen on avi­on­rik­ko­ja, hä­net ta­vat­tiin it­se te­os­sa. Moo­ses on lais­sa an­ta­nut meil­le mää­räyk­sen, et­tä täl­lai­set on ki­vi­tet­tä­vä. Mitä sinä sa­not?” He pu­hui­vat näin pan­nak­seen Jee­suk­sen ko­e­tuk­sel­le ja saa­dak­seen sit­ten ai­heen syyt­tää hän­tä.

Mut­ta Jee­sus ku­mar­tui ja kir­joit­ti sor­mel­laan maa­han. Kun he tiuk­ka­si­vat hä­nel­tä vas­taus­ta, hän suo­ris­tau­tui ja sa­noi: ”Se teis­tä, joka ei ole teh­nyt syn­tiä, heit­tä­köön en­sim­mäi­sen ki­ven.” Hän ku­mar­tui taas ja kir­joit­ti maa­han. Jee­suk­sen sa­nat kuul­tu­aan he läh­ti­vät pois yk­si toi­sen­sa jäl­keen, van­him­mat en­sim­mäi­si­nä. Kan­san kes­kel­le jäi vain Jee­sus ja nai­nen. Jee­sus ko­hot­ti pään­sä ja ky­syi: ”Nai­nen, mis­sä ne kaik­ki ovat? Ei­kö ku­kaan tuo­min­nut si­nua?” ”Ei, her­ra”, nai­nen vas­ta­si. Jee­sus sa­noi: ”En tuo­mit­se mi­nä­kään. Mene, älä­kä enää tee syn­tiä.”

Bib­lia: Ja tuli var­hain huo­me­nel­tain jäl­leen temp­liin ja kaik­ki kan­sa tuli hä­nen ty­kön­sä, ja hän is­tui ja opet­ti hei­tä. Mut­ta kir­ja­nop­pi­neet ja Pha­ri­se­a­lai­set toi­vat vai­mon hä­nen ty­kön­sä huo­ruu­des­ta ote­tun kiin­ni. Ja kuin he oli­vat sen hä­nen eteen­sä aset­ta­neet, Sa­noi­vat he hä­nel­le: Mes­ta­ri, tämä vai­mo on läy­det­ty it­se työs­sä, kuin hän teki huo­rin. Mut­ta Mo­ses on lais­sa mei­tä käs­ke­nyt, et­tä sen­kal­tai­set ki­vil­lä sur­mat­tai­siin. Mi­täs sinä sa­not? Mut­ta sen he sa­noi­vat, kiu­sa­ten hän­tä, kan­taak­sen­sa hä­nen pääl­len­sä. Mut­ta Je­sus ku­mar­si ja kir­joit­ti sor­mel­lan­sa maa­han.

Mut­ta kuin he sei­soi­vat ky­sy­myk­sen­sä pääl­le, ojen­si hän it­sen­sä ja sa­noi heil­le: joka teis­tä on syn­ni­tön, se heit­tä­kään en­sin hän­tä ki­vel­lä. Ja hän ku­mar­si taas ja kir­joit­ti maa­han. Kuin he tä­män kuu­li­vat ja oli­vat omal­ta­tun­nol­tan­sa voi­te­tut, läk­si­vät he ulos yk­sit­täin, ru­ve­ten van­him­mis­ta, vii­mei­siin as­ti; ja Je­sus jäi yk­si­nän­sä, ja vai­mo sei­soi sii­nä.

Mut­ta kuin Je­sus ojen­si it­sen­sä, ja ei näh­nyt ke­tään pait­si vai­moa, sa­noi hän hä­nel­le: vai­mo, kus­sa ovat si­nun pääl­le­kan­ta­jas? On­ko si­nua ken­kään tuo­min­nut? Hän sa­noi: Her­ra, ei ken­kään. Niin Je­sus sa­noi: en minä myös si­nua tuo­mit­se: mene, ja älä sil­leen syn­tiä tee.

4.8.2020

Kar­me­lin­vuo­rel­la Elia kään­tyi kan­san puo­leen ja sa­noi: "Kuin­ka kau­an te hor­jut­te puo­lel­ta toi­sel­le? Jos Her­ra on Ju­ma­la, seu­rat­kaa hän­tä, jos taas Baal, seu­rat­kaa sit­ten hän­tä!" 1 Kun. 18:21

Viikon kysymys