JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kut­su­va ää­ni erä­maas­ta

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
10.12.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:49
2020010123490820141210000000

Evan­ke­liu­mi­teks­tin ja koko py­hä­päi­vän kes­kus­hen­ki­lö on Jo­han­nes Kas­ta­ja. Hä­nen sa­no­man­sa pa­ran­nuk­ses­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta kos­ket­taa myös ny­ky­ään. Hän rai­va­si tie­tä Va­pah­ta­jal­lem­me. Tä­män py­hä­päi­vän ai­he kut­suu mei­tä eri­tyi­sel­lä ta­val­la py­säh­ty­mään ja rai­vaa­maan tiel­tä es­teet, jot­ka es­tä­vät va­paa­ta us­ko­mis­ta ja jou­lu­mie­len syn­ty­mis­tä.

Evan­ke­liu­mi­teks­tin edel­lä Jo­han­nes kir­joit­taa laa­jas­ti ja sy­väl­li­sel­lä ta­val­la Ju­ma­lan Po­jan ole­muk­ses­ta ja teh­tä­väs­tä, jois­ta Jo­han­nes Kas­ta­ja to­dis­ti. Hän rai­va­si Jee­suk­sel­le tie­tä ja ju­lis­ti: ”Hän on se, jos­ta sa­noin: ’Mi­nun jäl­kee­ni tu­le­va kul­kee edel­lä­ni, sil­lä hän on ol­lut en­nen mi­nua.’” (Joh. 1:15.) Tämä to­dis­tus on poh­ja­na sil­le ku­vauk­sel­le, jos­ta Jo­han­nes kir­joit­taa evan­ke­liu­mi­teks­tin alus­sa.

Tie­to ei au­ta us­ko­maan

Jo­han­nes Kas­ta­jan toi­min­ta ja ju­lis­tus he­rät­ti laa­jaa kiin­nos­tus­ta juu­ta­lai­sis­sa. Hän ei kul­ke­nut vä­ki­jouk­ko­jen pe­räs­sä, ei­kä hä­nen sa­no­man­sa ol­lut hel­pos­ti saa­ta­vil­la. Hä­nen ää­nen­sä ”kai­kui erä­maas­sa”. Ju­lis­tus kui­ten­kin ta­voit­ti ih­mi­siä, ja sa­no­ma Jo­han­nes Kas­ta­jan toi­min­nas­ta le­vi­si laa­jal­le.

Juu­ta­lai­set oli­vat kiin­nos­tu­nei­ta, kuka tämä erä­maan ju­lis­ta­ja to­del­li­suu­des­sa oli. Pa­pit ja pap­pien apu­lai­set te­ki­vät lä­he­tet­tyi­nä tie­dus­te­lu­teh­tä­vän. He esit­ti­vät pal­jon ky­sy­myk­siä ja lo­pul­ta he ky­syi­vät: ”Mitä sa­not it­ses­tä­si?” Jo­han­nes Kas­ta­jan vas­taus ei näyt­tä­nyt tuo­van ym­mär­tä­mys­tä miel­tä vai­van­nee­seen ky­sy­myk­seen.

Epä­us­kos­sa elä­vät ih­mi­set ei­vät näe Ju­ma­lan suun­ni­tel­mia ei­vät­kä us­ko Raa­ma­tun il­moi­tuk­sia to­dek­si. Pap­pien op­pi­nei­suus tai fa­ri­seus­ten tark­ka lain­täyt­tä­mi­sen pyr­ki­mys ei avan­nut Je­sa­jan kir­jan en­nus­tus­ta elä­väk­si ja to­dek­si. Jo­han­nes Kas­ta­jan ve­to­a­mi­nen Je­sa­jaan ei näyt­tä­nyt ai­heut­ta­van op­pi­neis­sa pa­peis­sa mi­tään re­ak­ti­o­ta.

Fa­ri­seus­ten­kin sil­mät oli­vat sok­eat, sil­lä he tark­kai­li­vat vain mui­den ih­mis­ten mah­dol­li­sia epä­koh­tia. Hei­dän ky­sy­myk­sen­sä pal­jas­taa hei­dän ta­voit­teen­sa ja us­ko­mi­sen laa­dun: ”Mik­si sit­ten kas­tat ih­mi­siä, jos et ole Mes­si­as, et Elia et­kä se pro­feet­ta?” (Joh. 1:25.)

Ky­sy­myk­sis­tä us­ko­mi­seen

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä on huo­mi­o­nar­vois­ta, et­tä pa­pit, lee­vi­läi­set ja fa­ri­seuk­set vain ky­se­le­vät. He ei­vät jää us­ko­maan. Sekä op­pi­neil­le et­tä op­pi­mat­to­mil­le voi käy­dä niin. Ky­sy­mys­ten vir­ta saat­taa ol­la lo­pu­ton. Ky­sy­mys­ten esit­tä­mi­nen on hyvä ja tar­peel­li­nen asia, mut­ta us­kon ky­sy­myk­set ovat lo­pul­ta vain us­kon sil­min näh­tä­vis­sä ja us­kot­ta­vis­sa.

Kaik­ki us­ko­mi­sen sa­lai­suu­det ovat Ju­ma­lan avat­ta­vis­sa. Ju­ma­la täyt­tää Py­hän Hen­gen kaut­ta us­ko­nym­mär­ryk­sen oman tah­ton­sa mu­kaan. Tä­män vuok­si ih­mi­sen osa on toi­mia Py­hän Hen­gen vii­sau­den ja ”an­teek­si­an­ta­muk­sen ker­jä­läi­se­nä”. Täl­löin yk­si ky­sy­mys on ai­na tar­peen: ”Saan­ko minä us­koa syn­ti­ni an­teek­si?”

Jo­han­nes Kas­ta­ja an­toi vas­tauk­sia. Vas­tauk­set ei­vät kel­van­neet ky­sy­jil­le. Hän jou­tui­kin to­te­a­maan: ”Minä kas­tan ve­del­lä, mut­ta tei­dän kes­kel­län­ne on jo toi­nen, vaik­ka te et­te hän­tä tun­ne.” (Joh. 1:26.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­maa koh­taan on ai­na ol­lut kiin­nos­tus­ta. Se on saa­nut läh­te­mään liik­keel­le, mut­ta toi­si­naan ilo­sa­no­mal­le ol­laan täy­sin vä­lin­pi­tä­mät­tö­miä. Ju­ma­la val­ta­kun­ta on maan pääl­lä, kes­kel­läm­me. Se lä­hes­tyy Sa­nan kaut­ta kut­su­en yh­tey­teen­sä.

Syn­nit saa to­del­la us­koa ar­mos­ta an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Ky­se­le­vän mie­li rau­hoit­tuu Ju­ma­lan ar­mo­lu­pauk­sis­ta. Us­kon sil­min saa yh­tyä Jo­han­nes Kas­ta­jan saar­naan ja iloon: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin!” (Joh. 1:29.)

Juk­ka Jo­en­suu

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

3. ad­vent­ti­sun­nun­tai: Ps. 85:9–14; 5. Moos. 18:15–19; Room. 16:25–27; Joh. 1:19–27 tai Joh. 3:26–30

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 10.12.2014.

29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys