Evankeliumitekstin ja koko pyhäpäivän keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen sanomansa parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta koskettaa myös nykyään. Hän raivasi tietä Vapahtajallemme. Tämän pyhäpäivän aihe kutsuu meitä erityisellä tavalla pysähtymään ja raivaamaan tieltä esteet, jotka estävät vapaata uskomista ja joulumielen syntymistä.
Evankeliumitekstin edellä Johannes kirjoittaa laajasti ja syvällisellä tavalla Jumalan Pojan olemuksesta ja tehtävästä, joista Johannes Kastaja todisti. Hän raivasi Jeesukselle tietä ja julisti: ”Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’” (Joh. 1:15.) Tämä todistus on pohjana sille kuvaukselle, josta Johannes kirjoittaa evankeliumitekstin alussa.
Tieto ei auta uskomaan
Johannes Kastajan toiminta ja julistus herätti laajaa kiinnostusta juutalaisissa. Hän ei kulkenut väkijoukkojen perässä, eikä hänen sanomansa ollut helposti saatavilla. Hänen äänensä ”kaikui erämaassa”. Julistus kuitenkin tavoitti ihmisiä, ja sanoma Johannes Kastajan toiminnasta levisi laajalle.
Juutalaiset olivat kiinnostuneita, kuka tämä erämaan julistaja todellisuudessa oli. Papit ja pappien apulaiset tekivät lähetettyinä tiedustelutehtävän. He esittivät paljon kysymyksiä ja lopulta he kysyivät: ”Mitä sanot itsestäsi?” Johannes Kastajan vastaus ei näyttänyt tuovan ymmärtämystä mieltä vaivanneeseen kysymykseen.
Epäuskossa elävät ihmiset eivät näe Jumalan suunnitelmia eivätkä usko Raamatun ilmoituksia todeksi. Pappien oppineisuus tai fariseusten tarkka laintäyttämisen pyrkimys ei avannut Jesajan kirjan ennustusta eläväksi ja todeksi. Johannes Kastajan vetoaminen Jesajaan ei näyttänyt aiheuttavan oppineissa papeissa mitään reaktiota.
Fariseustenkin silmät olivat sokeat, sillä he tarkkailivat vain muiden ihmisten mahdollisia epäkohtia. Heidän kysymyksensä paljastaa heidän tavoitteensa ja uskomisen laadun: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” (Joh. 1:25.)
Kysymyksistä uskomiseen
Evankeliumitekstissä on huomionarvoista, että papit, leeviläiset ja fariseukset vain kyselevät. He eivät jää uskomaan. Sekä oppineille että oppimattomille voi käydä niin. Kysymysten virta saattaa olla loputon. Kysymysten esittäminen on hyvä ja tarpeellinen asia, mutta uskon kysymykset ovat lopulta vain uskon silmin nähtävissä ja uskottavissa.
Kaikki uskomisen salaisuudet ovat Jumalan avattavissa. Jumala täyttää Pyhän Hengen kautta uskonymmärryksen oman tahtonsa mukaan. Tämän vuoksi ihmisen osa on toimia Pyhän Hengen viisauden ja ”anteeksiantamuksen kerjäläisenä”. Tällöin yksi kysymys on aina tarpeen: ”Saanko minä uskoa syntini anteeksi?”
Johannes Kastaja antoi vastauksia. Vastaukset eivät kelvanneet kysyjille. Hän joutuikin toteamaan: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne.” (Joh. 1:26.)
Jumalan valtakunnan sanomaa kohtaan on aina ollut kiinnostusta. Se on saanut lähtemään liikkeelle, mutta toisinaan ilosanomalle ollaan täysin välinpitämättömiä. Jumala valtakunta on maan päällä, keskellämme. Se lähestyy Sanan kautta kutsuen yhteyteensä.
Synnit saa todella uskoa armosta anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Kyselevän mieli rauhoittuu Jumalan armolupauksista. Uskon silmin saa yhtyä Johannes Kastajan saarnaan ja iloon: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29.)
Jukka Joensuu
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
3. adventtisunnuntai: Ps. 85:9–14; 5. Moos. 18:15–19; Room. 16:25–27; Joh. 1:19–27 tai Joh. 3:26–30
Julkaistu Päivämiehessä 10.12.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys