Evan­ke­liu­mi­teks­tin ja koko py­hä­päi­vän kes­kus­hen­ki­lö on Jo­han­nes Kas­ta­ja. Hä­nen sa­no­man­sa pa­ran­nuk­ses­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta kos­ket­taa myös ny­ky­ään. Hän rai­va­si tie­tä Va­pah­ta­jal­lem­me. Tä­män py­hä­päi­vän ai­he kut­suu mei­tä eri­tyi­sel­lä ta­val­la py­säh­ty­mään ja rai­vaa­maan tiel­tä es­teet, jot­ka es­tä­vät va­paa­ta us­ko­mis­ta ja jou­lu­mie­len syn­ty­mis­tä.

Evan­ke­liu­mi­teks­tin edel­lä Jo­han­nes kir­joit­taa laa­jas­ti ja sy­väl­li­sel­lä ta­val­la Ju­ma­lan Po­jan ole­muk­ses­ta ja teh­tä­väs­tä, jois­ta Jo­han­nes Kas­ta­ja to­dis­ti. Hän rai­va­si Jee­suk­sel­le tie­tä ja ju­lis­ti: ”Hän on se, jos­ta sa­noin: ’Mi­nun jäl­kee­ni tu­le­va kul­kee edel­lä­ni, sil­lä hän on ol­lut en­nen mi­nua.’” (Joh. 1:15.) Tämä to­dis­tus on poh­ja­na sil­le ku­vauk­sel­le, jos­ta Jo­han­nes kir­joit­taa evan­ke­liu­mi­teks­tin alus­sa.

Tie­to ei au­ta us­ko­maan

Jo­han­nes Kas­ta­jan toi­min­ta ja ju­lis­tus he­rät­ti laa­jaa kiin­nos­tus­ta juu­ta­lai­sis­sa. Hän ei kul­ke­nut vä­ki­jouk­ko­jen pe­räs­sä, ei­kä hä­nen sa­no­man­sa ol­lut hel­pos­ti saa­ta­vil­la. Hä­nen ää­nen­sä ”kai­kui erä­maas­sa”. Ju­lis­tus kui­ten­kin ta­voit­ti ih­mi­siä, ja sa­no­ma Jo­han­nes Kas­ta­jan toi­min­nas­ta le­vi­si laa­jal­le.

Juu­ta­lai­set oli­vat kiin­nos­tu­nei­ta, kuka tämä erä­maan ju­lis­ta­ja to­del­li­suu­des­sa oli. Pa­pit ja pap­pien apu­lai­set te­ki­vät lä­he­tet­tyi­nä tie­dus­te­lu­teh­tä­vän. He esit­ti­vät pal­jon ky­sy­myk­siä ja lo­pul­ta he ky­syi­vät: ”Mitä sa­not it­ses­tä­si?” Jo­han­nes Kas­ta­jan vas­taus ei näyt­tä­nyt tuo­van ym­mär­tä­mys­tä miel­tä vai­van­nee­seen ky­sy­myk­seen.

Epä­us­kos­sa elä­vät ih­mi­set ei­vät näe Ju­ma­lan suun­ni­tel­mia ei­vät­kä us­ko Raa­ma­tun il­moi­tuk­sia to­dek­si. Pap­pien op­pi­nei­suus tai fa­ri­seus­ten tark­ka lain­täyt­tä­mi­sen pyr­ki­mys ei avan­nut Je­sa­jan kir­jan en­nus­tus­ta elä­väk­si ja to­dek­si. Jo­han­nes Kas­ta­jan ve­to­a­mi­nen Je­sa­jaan ei näyt­tä­nyt ai­heut­ta­van op­pi­neis­sa pa­peis­sa mi­tään re­ak­ti­o­ta.

Fa­ri­seus­ten­kin sil­mät oli­vat sok­eat, sil­lä he tark­kai­li­vat vain mui­den ih­mis­ten mah­dol­li­sia epä­koh­tia. Hei­dän ky­sy­myk­sen­sä pal­jas­taa hei­dän ta­voit­teen­sa ja us­ko­mi­sen laa­dun: ”Mik­si sit­ten kas­tat ih­mi­siä, jos et ole Mes­si­as, et Elia et­kä se pro­feet­ta?” (Joh. 1:25.)

Ky­sy­myk­sis­tä us­ko­mi­seen

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä on huo­mi­o­nar­vois­ta, et­tä pa­pit, lee­vi­läi­set ja fa­ri­seuk­set vain ky­se­le­vät. He ei­vät jää us­ko­maan. Sekä op­pi­neil­le et­tä op­pi­mat­to­mil­le voi käy­dä niin. Ky­sy­mys­ten vir­ta saat­taa ol­la lo­pu­ton. Ky­sy­mys­ten esit­tä­mi­nen on hyvä ja tar­peel­li­nen asia, mut­ta us­kon ky­sy­myk­set ovat lo­pul­ta vain us­kon sil­min näh­tä­vis­sä ja us­kot­ta­vis­sa.

Kaik­ki us­ko­mi­sen sa­lai­suu­det ovat Ju­ma­lan avat­ta­vis­sa. Ju­ma­la täyt­tää Py­hän Hen­gen kaut­ta us­ko­nym­mär­ryk­sen oman tah­ton­sa mu­kaan. Tä­män vuok­si ih­mi­sen osa on toi­mia Py­hän Hen­gen vii­sau­den ja ”an­teek­si­an­ta­muk­sen ker­jä­läi­se­nä”. Täl­löin yk­si ky­sy­mys on ai­na tar­peen: ”Saan­ko minä us­koa syn­ti­ni an­teek­si?”

Jo­han­nes Kas­ta­ja an­toi vas­tauk­sia. Vas­tauk­set ei­vät kel­van­neet ky­sy­jil­le. Hän jou­tui­kin to­te­a­maan: ”Minä kas­tan ve­del­lä, mut­ta tei­dän kes­kel­län­ne on jo toi­nen, vaik­ka te et­te hän­tä tun­ne.” (Joh. 1:26.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­maa koh­taan on ai­na ol­lut kiin­nos­tus­ta. Se on saa­nut läh­te­mään liik­keel­le, mut­ta toi­si­naan ilo­sa­no­mal­le ol­laan täy­sin vä­lin­pi­tä­mät­tö­miä. Ju­ma­la val­ta­kun­ta on maan pääl­lä, kes­kel­läm­me. Se lä­hes­tyy Sa­nan kaut­ta kut­su­en yh­tey­teen­sä.

Syn­nit saa to­del­la us­koa ar­mos­ta an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Ky­se­le­vän mie­li rau­hoit­tuu Ju­ma­lan ar­mo­lu­pauk­sis­ta. Us­kon sil­min saa yh­tyä Jo­han­nes Kas­ta­jan saar­naan ja iloon: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin!” (Joh. 1:29.)

Juk­ka Jo­en­suu

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

3. ad­vent­ti­sun­nun­tai: Ps. 85:9–14; 5. Moos. 18:15–19; Room. 16:25–27; Joh. 1:19–27 tai Joh. 3:26–30

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 10.12.2014.