JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Luottamus Jumalaan antaa onnellisuutta

Sana sunnuntaiksi
31.10.2020 6.15

Juttua muokattu:

26.10. 14:56
2020102614565620201031061500

Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Py­häin­päi­vä­nä pois­nuk­ku­nei­den py­hien muis­to roh­kai­see ole­maan on­nel­li­nen ja iloit­se­maan us­kos­ta, jon­ka pää­mää­rä­nä on ikui­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Jee­sus aloit­ti vuo­ri­saar­nan opet­ta­mal­la oi­ke­as­ta au­tuu­des­ta eli on­nel­li­suu­des­ta. Hä­nen ope­tuk­sen­sa poik­ke­si suu­res­ti in­hi­mil­li­ses­tä on­nen ym­mär­ryk­ses­tä. Ih­mis­mie­les­sä aja­tus on­nel­li­suu­des­ta on hy­vin usein ajal­li­seen elä­mään liit­ty­vä me­nes­ty­mi­nen ja hy­vän ko­ke­mi­nen.

Va­pah­ta­ja ei ker­to­nut pu­hees­saan ajal­li­sis­ta asi­ois­ta. Ope­tuk­sen ydin oli hen­gel­li­sis­sä ja ian­kaik­ki­sis­sa asi­ois­sa.

Ih­mi­sel­lä on nä­ky­vä ruu­miil­li­nen osa ja nä­ky­mä­tön hen­gel­li­nen osa, joka on ian­kaik­ki­nen. Hen­gel­li­seen kuu­luu Ju­ma­lan lah­joit­ta­ma us­ko, jol­la omis­te­taan Jee­suk­sen val­mis­ta­ma van­hurs­kaus.

Sy­dä­men us­ko an­taa rau­han

Jee­sus sa­noi on­nel­lis­ten ole­van muun mu­as­sa vai­vai­sia, mur­heel­li­sia, kär­si­väl­li­siä, näl­käi­siä ja ja­noi­sia. Hän ku­va­si näil­lä tun­to­mer­keil­lä us­ko­ne­lä­män kil­voi­tus­ta, jos­sa ko­e­taan mo­nes­ti näi­tä kuor­mia ja mur­hei­ta.

Us­ko­vai­nen on yh­tä ai­kaa Ju­ma­lan ar­mos­ta van­hurs­kas ja it­ses­sään syn­ti­nen. Näi­den kah­den osan vä­lil­lä on tais­te­lu. Tuon tais­te­lun seu­rauk­se­na us­ko­vai­nen tun­tee omas­sa us­ko­ne­lä­mäs­sään Va­pah­ta­jan ker­to­mia tun­to­merk­ke­jä.

Jee­sus ei kui­ten­kaan tar­koit­ta­nut seu­raa­jien­sa ole­van on­nel­li­sia lu­et­te­le­mien­sa vai­vo­jen vuok­si. Hän sa­noi hei­tä on­nel­li­sik­si sen lu­pauk­sen vuok­si, joka tä­män­kal­tai­sil­le on an­net­tu.

Jee­sus ker­toi jo­kai­sen ko­et­te­le­muk­sen ja vas­toin­käy­mi­sen koh­dal­la myös avun saa­mi­ses­ta: au­tu­aat saa­vat loh­du­tuk­sen ja pe­ri­vät maan, hei­dät ra­vi­taan, he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan ja hei­dän on tai­vaan val­ta­kun­ta.

Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa to­del­li­nen kes­tä­vä on­nel­li­suus on sy­dä­mes­sä ole­va us­ko, joka tuo Ju­ma­lan rau­han si­sim­pään. Ih­mi­sen au­tuus on elää Ju­ma­lan yh­tey­des­sä. Ih­mis­sy­dän saa rau­han vain Ju­ma­las­sa. (KO1.)

Kaik­ki on Ju­ma­lan kä­des­sä

Ju­ma­lal­la on tie­dos­saan jo­kai­sen ih­mi­sen koko elä­mä alus­ta lop­puun as­ti. ”Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut.” (Ps. 139:16.)

Hä­nel­tä tu­lee kaik­ki ajal­li­sen elä­män siu­naus lah­ja­na (Jaak. 1:17). Elä­mäs­sä ko­et­tu me­nes­ty­mi­nen ja hy­vin­voin­ti tuo­vat on­nel­lis­ta ja kii­tol­lis­ta miel­tä. Us­kon pää­mää­rä ei kui­ten­kaan ole tä­män ny­kyi­sen elä­män siu­nauk­ses­sa, vaan us­ko on sitä var­ten, et­tä sil­lä saa­vu­te­taan ikui­nen elä­mä tai­vaas­sa Ju­ma­lan yh­tey­des­sä.

Ju­ma­la hoi­taa ja kan­taa val­ta­kun­nas­saan us­kos­saan heik­ko­ja, näl­käi­siä ja ja­noi­sia lap­si­an­sa. Hä­nen sa­nan­sa roh­kai­see us­ko­maan. Kuo­le­ma­ton sie­lu elää Ju­ma­lan sa­nas­ta.

Syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­mi puh­dis­taa oman­tun­non kai­kes­ta syn­nis­tä ja an­taa ian­kaik­ki­sen elä­män toi­von nä­kö­a­lan. Vaik­ka jo­kai­nen jou­tuu elä­mäs­sään ko­et­te­le­muk­siin ja vas­toin­käy­mi­siin, on us­ko­vai­sel­la loh­tu­naan us­kon tuo­ma luot­ta­mus Ju­ma­laan.

Us­kon pää­mää­rä­nä
tai­vas

Py­häin­päi­vää vie­te­tään Ju­ma­lan py­hit­tä­mien ih­mis­ten päi­vä­nä. Se ei ole vai­na­jien päi­vä ei­kä pel­käs­tään us­kos­sa nuk­ku­nei­den muis­to­päi­vä, vaan kaik­kien py­hien päi­vä. Se on sekä us­kos­sa nuk­ku­nei­den et­tä vie­lä täs­sä ajas­sa elä­vien py­hi­tet­ty­jen päi­vä. Py­häin­päi­vä ja sen ai­he suun­taa­vat kat­seen ian­kaik­ki­suu­teen, ajan ra­jan taak­se.

Jee­sus muis­tut­ti pro­fee­tois­ta, jo elä­män­sä päät­tä­neis­tä us­ko­vai­sis­ta, joi­ta oli vai­not­tu ja jopa ta­pet­tu hei­dän us­kon­sa täh­den. He ei­vät luo­pu­neet us­kos­taan vai­keuk­sis­sa ja vai­nois­sa, vaan pi­ti­vät sen elä­män­sä lop­puun saak­ka ja voit­ti­vat si­ten ikui­sen elä­män tai­vaas­sa. Hei­dän esi­mer­kil­lään Jee­sus roh­kai­si ai­ka­lai­si­aan ja kaik­kien ai­ko­jen us­ko­vai­sia iloit­se­maan ja rie­muit­se­maan us­kos­ta.

Ju­ma­lan sana ke­hot­taa muis­ta­maan en­ti­siä py­hiä ja sitä, mil­lai­nen on­nel­li­nen lop­pu oli hei­dän us­kol­laan. Hei­dän palk­kan­sa on suu­ri tai­vaas­sa.

Ol­koon nyt­kin py­häin­päi­vä­nä en­tis­ten pois­nuk­ku­nei­den py­hien muis­to roh­kai­se­mas­sa kil­voit­te­le­maan. He tun­nus­ti­vat ole­van­sa vie­rai­ta ja muu­ka­lai­sia maan pääl­lä ja et­si­vät pa­rem­paa, tai­vaal­lis­ta iloa. He voit­ti­vat us­kon kaut­ta tur­vau­tu­es­saan Ju­ma­laan ja hä­nen ar­moon­sa. (Hepr. 11:13.)

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys