JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Luot­ta­mus Py­hän Hen­gen joh­da­tuk­seen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
3.2.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302441720190203070000

Van­ha Si­me­on odot­ti Mes­si­as­ta. Lo­pul­ta Ju­ma­la pal­kit­si kuu­li­ai­sen mie­hen odo­tuk­sen.

Kynt­ti­län­päi­vä-ni­mi­tys juon­tuu kes­ki­ai­kai­ses­ta ta­vas­ta vih­kiä tuo­na sun­nun­tai­na kaik­ki vuo­den ai­ka­na kir­kos­sa käy­tet­tä­vät kynt­ti­lät.

Kynt­ti­län­päi­vän tee­ma­na ja raa­ma­tul­li­se­na ai­hee­na on Jee­sus-lap­sen tuo­mi­nen temp­pe­liin ja ju­ma­lal­li­nen kirk­kaus, joka hä­nes­sä tuli maa­il­maan.

Evan­ke­liu­mi­teks­tin mu­kaan Jee­sus-lap­si tuo­tiin Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin sen jäl­keen, kun hä­net oli ym­pä­ri­lei­kat­tu juu­ta­lai­sen lain mu­kai­ses­ti. Ym­pä­ri­leik­kaus teh­tiin juu­ta­lai­sil­le poi­ka­lap­sil­le lii­ton merk­ki­nä ja sa­mal­la lap­sel­le an­net­tiin nimi.

Köy­hän per­heen uh­ri

Moo­sek­sen lain mää­räyk­sen mu­kaan (3. Moos. 12:2–8) nai­nen, joka on syn­nyt­tä­nyt po­jan, on epä­puh­das yh­teen­sä nel­jä­kym­men­tä päi­vää. Kah­dek­san­te­na päi­vä­nä lap­si tu­lee ym­pä­ri­lei­ka­ta.

Juu­ta­lai­sen lain mu­kaan Jee­suk­sen äi­din Ma­ri­an piti py­syä ko­to­naan kol­men­kym­me­nen­kol­men päi­vän ajan syn­nyt­tä­mi­sen jäl­keen puh­dis­tau­tu­ak­seen. Sen jäl­keen äi­din piti tul­la temp­pe­liin uh­raa­maan vuo­den van­ha ka­rit­sa polt­touh­rik­si ja met­sä­kyyh­ky tai jo­kin muu kyyh­ky syn­tiuh­rik­si. (2. Moos. 12:1–12.)

Moo­sek­sen lain mu­kaan niil­lä, joil­la ei ol­lut va­raa uh­ri­ka­rit­saan, piti uh­ra­ta kak­si kyyh­kys­tä: toi­nen puh­dis­tu­suh­ria ja toi­nen syn­tiuh­ria var­ten. Juu­ri näin Ma­ria toi­mi. Joo­sef ja Ma­ria kuu­lui­vat sii­hen suu­ren kan­sa­no­saan, joil­la ei ol­lut va­raa toi­mit­taa uh­rik­si ka­rit­saa.

Odo­tet­tu koh­taa­mi­nen

Temp­pe­liin saa­pu­es­saan Jee­suk­sen per­he koh­ta­si yl­lät­tä­vän ta­pah­tu­man. Je­ru­sa­le­mis­sa eli van­ha mies Si­me­on, joka odot­ti Is­ra­e­lil­le loh­du­tus­ta. Raa­ma­tun to­dis­tuk­sen mu­kaan hän oli hurs­kas ja Ju­ma­laa pel­kää­vä mies.

Si­me­on odot­ti us­kos­sa Mes­si­aan tu­loa. Pyhä Hen­ki oli hä­nen yl­lään ja oli il­moit­ta­nut hä­nel­le, et­tei hän koh­taa kuo­le­maa en­nen kuin on näh­nyt Her­ran voi­del­lun.

Si­me­on us­koi ja luot­ti Ju­ma­lan lu­pauk­siin. Hän saa­pui temp­pe­liin Hen­gen joh­dat­ta­ma­na sa­maan ai­kaan Jee­suk­sen ja tä­män van­hem­pien kans­sa. Si­me­on sai us­kol­leen roh­kai­sua ja loh­du­tus­ta Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sis­ta. Lu­paus sii­tä, et­tei Si­me­on kuo­le en­nen kuin nä­kee Mes­si­aan, sekä hä­nen sa­nan­sa – ”Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä” (Luuk. 2:29) – viit­taa­vat Si­me­o­nin kor­ke­aan ikään ja sii­hen, et­tä hän to­den­nä­köi­ses­ti oli lä­hel­lä kuo­le­maa.

Si­me­on tuli ai­na uu­des­taan sa­nan­kuu­loon temp­pe­liin kuul­lak­seen Ju­ma­lan Po­jas­ta, jon­ka Ju­ma­la aset­ti ku­nin­kaak­si Py­häl­le vuo­rel­le, Sii­o­niin (Ps. 2:6–7). Si­me­on odot­ti har­taas­ti ”Is­ra­e­lin loh­du­tus­ta”. Evan­ke­liu­mis­sa käy­tet­ty krei­kan­kie­li­nen sana ’pros­dek­ho­mai’ (odot­taa) ku­va­si Si­me­o­nin järk­ky­mä­tön­tä ja mää­rä­tie­tois­ta odot­ta­mis­ta.

Si­me­on oli kuu­li­ai­nen Py­hän Hen­gen ää­nel­le, ja hän meni Hen­gen joh­dat­ta­ma­na temp­pe­liin. Si­me­on va­kuut­tui heti lap­sen näh­des­sään, et­tä sii­nä oli Her­ran voi­del­tu, to­del­li­nen Mes­si­as.

Si­me­on nos­ti lap­sen kä­si­var­sil­leen ja puh­ke­si ylis­tä­mään Ju­ma­laa ym­mär­tä­en, et­tä sii­nä hä­nen sil­mien­sä edes­sä oli Ju­ma­lan Poi­ka. Vaik­ka hä­nen sil­mien­sä näkö saat­toi jo ol­la him­men­ty­nyt, niin sil­ti hän sai us­kon kaut­ta kat­soa kirk­kaut­ta ja va­loa, jos­sa oli pe­las­tus koko maa­il­mal­le.

Raa­mat­tu ei ker­ro, mi­ten pit­kään Si­me­on sai vie­lä elää. Si­me­on lau­suu evan­ke­liu­mis­sa jää­hy­väis­sa­nat, joi­ta ni­mi­te­tään Si­me­o­nin kii­tos­vir­rek­si. Hä­nen odo­tuk­sen­sa pal­kit­tiin, ja hän oli val­mis läh­te­mään täs­tä ajas­ta, ku­ten hä­nen kii­tos­vir­ten­sä sa­nat osoit­ta­vat.

Kris­tus valo val­keu­den

Kynt­ti­län­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin jäl­keen Raa­mat­tu ker­too, mi­ten Jee­suk­sen van­hem­mat oli­vat ih­meis­sään van­huk­sen kii­tos­vir­res­tä. Heil­le tuli epäi­lyk­siä.

Si­me­on siu­na­si Joo­se­fia ja Ma­ri­aa. Sen jäl­keen hän sa­noi Ma­ri­al­le, et­tä Jee­sus-lap­si on ole­va mo­nil­le ko­e­tuk­sek­si ja kom­pas­tuk­sek­si Is­ra­e­lis­sa. Mo­net ei­vät tun­nus­ta hän­tä, vaan sa­no­vat hä­nel­le vas­taan. Miek­ka on lä­vis­tä­vä myös Ma­ri­an sy­dä­men.

Jee­sus syn­tyi va­lok­si kai­kil­le maa­il­man ih­mi­sil­le. Jee­sus tah­too, et­tä kaik­ki ih­mi­set seu­rai­si­vat hän­tä sen si­jaan et­tä kul­ke­vat pi­me­äs­sä ja ek­syk­sis­sä. Jee­suk­sen mu­kaan sil­lä, joka seu­raa hän­tä, on ole­va elä­män valo.

Elä­män valo pais­taa tun­non­val­keu­dek­si niil­le, jot­ka us­ko­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min omal­le koh­dal­leen. Elä­vä evan­ke­liu­mi on yhä Kris­tuk­sen omien kes­kel­lä Hä­nen val­ta­kun­nas­saan.

Si­me­o­nin esi­merk­ki roh­kai­see tä­män ajan Ju­ma­lan las­ta us­ko­maan ja tart­tu­maan Ju­ma­lan sa­nan ja evan­ke­liu­min ar­mo­lu­pauk­siin. Si­me­o­nin ta­voin saa luot­taa lu­pauk­seen syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Tä­män us­kon osal­li­suu­des­sa va­el­ta­va saa ker­ran kut­sun Isän luok­se tai­vaan kirk­kau­teen, jos­sa Ju­ma­lan omat yh­des­sä Si­me­o­nin ja mui­den py­hien kans­sa saa­vat näh­dä Kris­tuk­sen kas­vois­ta kas­voi­hin.

Teks­ti: Heik­ki Myl­ly­nie­mi

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.1.2019

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys