JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Mah­dol­li­suus pa­ran­nuk­seen

Sana sunnuntaiksi
5.8.2018 6.57

Et­sik­ko­ai­ka on se otol­li­nen ai­ka, jol­loin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyy ja syn­ti­sel­lä ih­mi­sel­lä on mah­dol­li­suus pa­ran­nuk­seen.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus soi­maa nii­tä kau­pun­ke­ja, jois­sa hän oli saar­nan­nut evan­ke­liu­mia, mut­ta jois­sa ei ol­lut pa­ran­nuk­sen­te­ki­jöi­tä. Hän koh­ta­si kau­pun­geis­sa kyl­lä kun­nol­li­sia, lain­kuu­li­ai­sia, par­haan­sa yrit­tä­viä ja si­vis­ty­nei­tä ih­mi­siä, mut­ta ei syn­nin­tun­toi­sia. Ih­mi­set ei­vät tun­nis­ta­neet et­si­ko­nai­kaan­sa.

Et­si­kon ai­ka on vain Ju­ma­lan mää­rät­tä­vis­sä. ”Ei ku­kaan voi tul­la mi­nun luok­se­ni, el­lei Isä, joka mi­nut on lä­het­tä­nyt, vedä hän­tä” (Joh. 6:44). Ju­ma­lan tah­don va­ras­sa on ava­ta lä­he­tys­kent­tä ja lä­het­tää evan­ke­liu­min työ­mie­het. Näin oli jo al­ku­seu­ra­kun­nan ai­ka­na, jol­loin Pyhä Hen­ki es­ti Paa­va­lia ja lä­he­tys­mie­hiä saar­naa­mas­ta siel­lä, mis­sä et­si­kon ai­ka oli päät­ty­nyt, ja Eu­roop­pa sai oman mah­dol­li­suu­den pa­ran­nuk­seen. (Ap. t. 16:6–10.)

”Kos­ka et ta­jun­nut et­sik­ko­ai­kaa­si”

Jee­suk­sel­la kau­pun­kien nuh­te­lu ei nous­sut kat­ke­ruu­des­ta. Jee­suk­sen voi-huu­dot ovat to­dis­tuk­se­na tu­le­vas­ta ian­kaik­ki­ses­ta tuo­mi­os­ta, joka epä­us­koi­sia ker­ran koh­taa. To­dis­tus tuli näil­le kau­pun­geil­le, mut­ta se on sa­mal­la myös va­roi­tuk­se­na niil­le kan­soil­le, jot­ka saa­vat et­sik­kon­sa ajan. Tuo­mi­on päi­vä­nä pa­ran­nuk­seen tai­pu­mat­to­mat jou­tu­vat hä­tään Ju­ma­lan tuo­mi­on al­la. Se on ko­vem­pi tuo­mio kuin se tuho, jon­ka So­do­ma ja tu­hot­tu­jen val­ta­kun­tien en­nen niin kors­ke­at kau­pun­git ovat ko­ke­neet.

Ju­ma­la sää­tää kan­soil­le et­si­kon ajan. Kun ai­ka tu­lee täy­teen, ei mah­dol­li­suut­ta pa­ran­nuk­seen enää jär­jes­ty. Kun et­si­kon ai­ka on men­nyt ohi, jää oma­van­hurs­kail­le vain it­se va­lit­tu ju­ma­lan­pal­ve­lus. Se jät­tää lii­an myö­hään tun­toi­hin­sa he­rän­neen ih­mi­sen näl­käi­sek­si.

”Koit­taa ai­ka, sa­noo Her­ra Ju­ma­la, jol­loin minä lä­he­tän maa­han nä­län. En lei­vän näl­kää, en ve­den ja­noa, vaan Her­ran sa­nan kuu­le­mi­sen nä­län. Ih­mi­set hoip­pu­vat me­rel­tä me­rel­le, poh­joi­ses­ta itään he har­hai­le­vat et­si­mäs­sä Her­ran sa­naa, mut­ta ei­vät löy­dä.” (Aam. 8:11–12.)

Kris­til­li­syy­den työs­sä tar­vit­sem­me Noo­an kär­si­väl­li­syyt­tä. Hä­nen ai­ka­naan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­nat­tiin pa­ran­nus­ta 120 vuot­ta, vaik­ka pa­ran­nuk­sen­te­ki­jöi­tä ei ol­lut. Lo­pul­ta vain kah­dek­san pe­las­tui. Sil­ti pa­ran­nus­ta oli saar­nat­ta­va kuu­li­ai­ses­ti niin kau­an kuin oli Her­ran sää­tä­mä et­si­kon ai­ka. Vas­ta sit­ten, kun tuo ai­ka tuli täy­teen, lak­ka­si myös Noo­an pa­ran­nus­saar­na. Ju­ma­la sul­ki ar­kin oven ja an­toi rank­ka­sa­teen.

Tämä päi­vä on hyvä

Et­si­kon ai­ka on Ju­ma­lan otol­li­nen ai­ka, ei ih­mi­sen otol­li­nen ai­ka. Mer­kit­tä­vin es­te Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työl­le on ih­mi­sen oma sy­dä­men ko­vuus ja yl­peys. Pa­ran­nus­ta ei kan­na­ta ly­kä­tä myö­hem­pään, sil­lä kos­kaan ei ole pa­rem­pi ai­ka kuin tä­nään, jol­loin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt. Tot­te­le­mat­to­muus Ju­ma­lan kut­sul­le paa­dut­taa ih­mi­sen sy­dä­men, ja he­rää­mi­nen on myö­häis­tä tuo­mi­on het­kel­lä.

Us­ko­vai­si­na tun­nem­me su­rua niis­tä lä­hei­sis­tä ja ys­tä­vis­tä, jot­ka ei­vät ym­mär­rä et­si­kon ai­kaan­sa. Saa­tam­me ko­kea it­sem­me epä­on­nis­tu­neek­si, jos pu­hut­te­le­mam­me epä­us­koi­nen ei ha­lua us­koa tai ha­lu­ai­si mie­luum­min kiis­tel­lä. Ru­kouk­ses­sa pyy­däm­me kär­si­väl­li­syyt­tä ja oi­kei­ta sa­no­ja ker­toa pa­ran­nuk­sen tar­peel­li­suu­des­ta.

Olem­me vain kyl­vö­mie­hiä, Ju­ma­la on kas­vun an­ta­ja. Voim­me ru­koil­la epä­us­kois­ten lä­heis­tem­me puo­les­ta, et­tä Ju­ma­la an­tai­si hei­dän ym­mär­tää et­si­kon ai­kan­sa ja mah­dol­li­suu­den pa­ran­nuk­seen.

”Sen täh­den, niin kuin Pyhä Hen­ki sa­noo: ”Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne niin kuin sil­loin, kun nou­sit­te ka­pi­naan, kun ko­et­te­lit­te mi­nua au­ti­o­maas­sa.” Va­ro­kaa siis, vel­jet, et­tei ku­kaan teis­tä ole sy­dä­mes­sään paha ja epä­us­koi­nen ja näin luo­vu elä­väs­tä Ju­ma­las­ta. Roh­kais­kaa toi­nen tois­tan­ne joka päi­vä, niin kau­an kuin tuo sana ”tänä päi­vä­nä” on voi­mas­sa, et­tei ku­kaan teis­tä lan­ke­ai­si syn­nin viet­te­lyk­siin ja paa­tui­si.” (Hepr. 3:7–8,12–13.)

Vie­lä on otol­li­nen ai­ka. Pyhä Hen­ki neu­voo elä­män tie­tä ja roh­kai­see us­ko­maan syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Har­ri Hau­ta­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 1.8.2018

Ku­vi­tus­ku­va: SL / Lu­ki­jan kuva

Evan­ke­liu­mi: Matt. 11:20–24

Raa­mat­tu 1992

Jee­sus al­koi soi­ma­ta nii­tä kau­pun­ke­ja, jois­sa hän oli useim­mat voi­ma­te­kon­sa teh­nyt, sii­tä et­tei­vät ne ol­leet teh­neet pa­ran­nus­ta:

”Voi si­nua, Ko­ra­sin! Voi si­nua, Bet­sai­da! Jos tei­dän ka­duil­lan­ne teh­dyt voi­ma­te­ot oli­si teh­ty Ty­rok­ses­sa tai Si­do­nis­sa, nii­den asuk­kaat oli­si­vat jo ai­ko­ja sit­ten ver­hou­tu­neet säk­kiin ja tuh­kaan ja kään­ty­neet. Minä sa­non teil­le: Ty­ros ja Si­don pää­se­vät tuo­mi­o­päi­vä­nä vä­hem­mäl­lä kuin te.

En­tä sinä, Ka­per­naum, ko­ro­te­taan­ko si­nut muka tai­vaa­seen? Alas si­nut syös­tään, alas tuo­ne­laan saak­ka! Jos si­nun ka­duil­la­si teh­dyt voi­ma­te­ot oli­si teh­ty So­do­mas­sa, se oli­si pys­tys­sä vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä. Minä sa­non: So­do­man maa pää­see tuo­mi­o­päi­vä­nä vä­hem­mäl­lä kuin sinä.

Bib­lia

Sil­loin hän ru­pe­si soi­maa­maan nii­tä kau­pun­gei­ta, jois­sa oli­vat teh­dyt usi­am­mat hä­nen vä­ke­vät työn­sä, et­tei he it­si­än­sä pa­ran­ta­neet.

Voi si­nu­as Ko­rat­sin, voi si­nus Bet­sai­da! Jos sen­kal­tai­set vä­ke­vät työt oli­si­vät teh­dyt Ty­ros­sa ja Si­do­nis­sa kuin teis­sä teh­dyt ovat, niin he oli­si­vat ai­kaa sä­kis­sä ja tu­has­sa teh­neet pa­ran­nuk­sen. Jon­ka täh­den sa­non minä teil­le: Ty­rol­le ja Si­do­nil­le pi­tää ole­man huo­ki­am­man tuo­mi­o­päi­vä­nä kuin teil­le.

Ja sinä Ka­per­naum, joka olet ko­ro­tet­tu tai­vaa­seen as­ti! sinä pi­tää ha­maan hel­vet­tiin sy­sät­tä­män; sil­lä jos So­do­mas­sa oli­si­vat sen­kal­tai­set vä­ke­vät työt teh­dyt kuin si­nus­sa, niin he vie­lä tä­nä­pä­nä sei­soi­si­vat. Jon­ka täh­den sa­non minä teil­le: So­do­man maal­le pi­tää huo­ki­am­man ole­man tuo­mi­o­päi­vä­nä kuin si­nul­le.

20.1.2020

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys