JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Maria, luottamuksen esikuva

Sana sunnuntaiksi
22.3.2020 6.05

Juttua muokattu:

27.3. 14:29
2020032714295820200322060500

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Sep­po Aho

Ma­ri­a­kin tar­vit­si suu­ren asi­an edes­sä tu­kea ja roh­kai­sua.

Raa­mat­tu pi­tää si­säl­lään asi­oi­ta ja ta­pah­tu­mia, joi­ta ei voi se­lit­tää jär­jel­lä. Yk­si sel­lai­nen on kris­til­li­sen us­kon pe­rus­tei­siin kuu­lu­va ope­tus Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä. Us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa tämä il­mais­taan sa­noin ”syn­tyi neit­syt Ma­ri­as­ta”.

Tä­män lau­su­man edes­sä in­hi­mil­li­nen mie­li­pi­de, jär­ki ja ajal­li­suu­teen liit­ty­vät läh­tö­koh­dat pää­ty­vät usein poik­ke­a­viin ym­mär­ryk­siin. On tun­net­tua, et­tä Eu­roo­pas­sa syn­tyi 1800-lu­vul­la mo­nia aat­tei­ta, jot­ka ky­see­na­lais­ti­vat mo­nin ta­voin Raa­ma­tun il­moi­tus­ta. Ny­kyi­sin­kin on pyr­ki­mys­tä ra­ja­ta kris­ti­nus­koon liit­ty­vät ele­men­tit pois jul­ki­ses­ta ti­las­ta.

Yh­dys­val­lois­sa vas­taa­va pyr­ki­mys käyn­nis­tyi myö­hem­min ja eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta. 1960- ja 1970-lu­vuil­la muun mu­as­sa fi­lo­so­fi John Rawl­sin nä­ke­myk­set sai­vat ti­laa. Nii­den mu­kaan kaik­ki in­hi­mil­li­set toi­min­not ovat sal­lit­tua yh­teis­kun­nas­sa, el­lei­vät ne tuo­ta va­hin­koa muil­le. Lain­sää­dän­nön pe­ri­aat­teik­si tuli ot­taa vain maal­li­set eli se­ku­laa­rit pe­rus­teet. Us­kon­non kat­sot­tiin ai­heut­ta­van epä­va­kaut­ta, jo­ten aa­mu­har­tauk­sia ja us­kon­non ope­tus­ta kou­luis­sa ra­joi­tet­tiin tai kiel­let­tiin. Kai­ken­tyyp­pi­nen sek­su­aa­li­nen va­pau­tu­mi­nen, van­han avi­o­liit­to­mal­lin ky­see­na­lais­ta­mi­nen, sää­dy­tön puhe ja epä­si­veel­li­set jul­kai­sut sai­vat enem­män ti­laa. Pian kui­ten­kin huo­mat­tiin, et­tä esi­mer­kik­si avi­oe­rot, syr­jäy­ty­mi­sil­mi­öt ja ri­kol­li­suus li­sään­tyi­vät. Seu­rauk­se­na oli tar­ve teh­dä kor­jaus­liik­kei­tä ja an­taa enem­män ti­laa pe­rin­tei­sil­le ja kon­ser­va­tii­vi­sil­le ar­voil­le.

Ma­ri­as­sa to­teu­tui­vat en­nus­tuk­set

Raa­ma­tul­li­nen, pe­las­tus­ta ja tai­vas­toi­voa si­säl­tä­vä us­ko ot­taa vie­lä­kin to­des­ta sa­no­man, jon­ka en­ke­li il­moit­ti Ma­ri­al­le. Ma­ria oli nuo­ri nei­to, jon­ka Joo­sef-ni­mi­nen mies oli kih­lan­nut. Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä oli usei­ta en­nus­tuk­sia. Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä pu­hu­taan Bib­li­an sa­noit­ta­ma­na ”vai­mon sie­me­nes­tä”, joka ku­kis­taa vi­hol­li­sen val­lan (1. Moos. 3:15). Jos Ma­ria oli­si syn­nyt­tä­nyt luon­nol­li­sen avi­oe­lä­män seu­rauk­se­na, il­mai­su oli­si ol­lut eri­lai­nen.

Je­sa­jan kir­jas­sa on to­dis­tus: ”Her­ra an­taa it­se teil­le mer­kin: neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan ja an­taa hä­nel­le ni­men Im­ma­nu­el” (Jes. 7:14). Hoo­se­an kir­jas­sa on roh­kai­se­va viit­taus Jee­suk­sen lu­nas­tus­työ­hön ja pää­si­äi­sa­jan ta­pah­tu­miin: ”Hän te­kee mei­tä elä­väk­si kah­den päi­vän pe­räs­tä; kol­man­te­na päi­vä­nä hän mei­tä vir­voit­taa, niin et­tä me saam­me elää hä­nen edes­sän­sä (Hoos. 6:2).

Ju­ma­lan ih­me­työt py­säyt­tä­vät

Ma­ri­a­kin jou­tui ky­sy­mään en­ke­lil­tä, mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä juu­ri hän, kih­lat­tu ja kos­ke­ma­ton nuo­ri tyt­tö, syn­nyt­täi­si po­jan, jos­ta tu­lee maa­il­man Va­pah­ta­ja ja jon­ka ku­nin­kuu­del­la ei ole lop­pua. En­ke­li il­moit­ti asi­an, joka us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa il­mais­taan: ”si­ki­si Py­häs­tä Hen­ges­tä” (Luuk. 1:26–38). Joo­sef ajat­te­li, et­tä Ma­ria oli ol­lut hä­nel­le us­ko­ton, ja päät­ti hil­jai­suu­des­sa hyl­jä­tä kih­lat­tun­sa. En­ke­li kui­ten­kin kiel­si näin te­ke­mäs­tä ja se­lit­ti, mis­tä on ky­sy­mys (Matt. 1:18–22).

Ma­ri­an­kin tar­vit­si suu­ren asi­an edes­sä tu­kea ja roh­kai­sua. Hän meni kol­mek­si kuu­kau­dek­si su­ku­lai­sen­sa Eli­sa­be­tin luok­se (Luuk. 1:39–45). Eli­sa­be­til­le­kin oli ta­pah­tu­nut ih­mei­tä. Hän­kin odot­ti myös las­ta, mikä oli pe­ri­aat­tees­sa mah­dot­to­muus hä­nen kor­ke­an ikän­sä vuok­si.

Sa­ka­ri­as ja Eli­sa­bet sai­vat lap­sen, Jo­han­nek­sen, joka ai­ka­naan kas­toi Jee­suk­sen ja to­dis­ti: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin!” ja ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa!” (Joh. 1:29, 36.)

Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta

Ma­ri­an us­ko ja luot­ta­mus si­säl­tä­vät tär­kei­tä vies­te­jä täl­le ajal­le. Ma­ria sa­noi, et­tä hän on kos­ke­ma­ton, jo­ten kuu­des käs­ky oli edel­leen voi­mas­sa: esi­a­vi­ol­li­sia su­ku­puo­li­suh­tei­ta pi­det­tiin syn­ti­nä.

Ma­ri­an­päi­vän sa­no­ma tuo roh­kai­sua myös tä­män ajan uh­ka­ku­vien kes­kel­lä elä­väl­le Ju­ma­lan lap­sel­le, eten­kin äi­deil­le ja isil­le, jot­ka ot­ta­vat vas­taan lap­sia. Tur­val­li­ses­ti voi yh­tyä Ma­ri­an us­kon­tun­nus­tuk­seen ja en­ke­li Gab­rie­lin va­kuu­tuk­seen: ”Ju­ma­lal­le ei mi­kään ole mah­do­ton­ta” ja ”Minä olen Her­ran pal­ve­li­ja­tar. Ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sa­not”.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 1:39–45

Raa­mat­tu 1992:

Muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua Ma­ria läh­ti mat­kaan ja kii­ruh­ti Juu­de­an vuo­ri­seu­dul­la ole­vaan kau­pun­kiin. Hän meni Sa­ka­ri­aan ta­loon ja ter­veh­ti Eli­sa­be­tia. Kun Eli­sa­bet kuu­li Ma­ri­an ter­veh­dyk­sen, hy­päh­ti lap­si hä­nen koh­dus­saan ja hän täyt­tyi Py­häl­lä Hen­gel­lä. Hän huu­si ko­val­la ää­nel­lä ja sa­noi: ”Siu­nat­tu olet sinä, nai­sis­ta siu­na­tuin, ja siu­nat­tu si­nun koh­tu­si he­del­mä! Kuin­ka minä saan sen kun­ni­an, et­tä Her­ra­ni äi­ti tu­lee mi­nun luok­se­ni? Sa­mal­la het­kel­lä kun ter­veh­dyk­se­si tuli kor­vii­ni, lap­si hy­päh­ti rie­mus­ta koh­dus­sa­ni. Au­tu­as sinä, joka us­koit! Her­ran si­nul­le an­ta­ma lu­paus on täyt­ty­vä!”

Bib­lia:

Mut­ta Ma­ria nou­si nii­nä päi­vi­nä ja meni kii­ruus­ti ylös mä­ki­ky­liin Juu­dan kau­pun­kiin. Ja tuli Sa­ka­ri­aan huo­nee­seen ja ter­veh­ti Eli­sa­be­tia. Ja ta­pah­tui, kuin Eli­sa­bet kuu­li Ma­ri­an ter­veh­dyk­sen, hyp­pä­si lap­si hä­nen koh­dus­san­sa. Ja Eli­sa­bet täy­tet­tiin Py­häl­lä Hen­gel­lä, ja hän huu­si suu­rel­la ää­nel­lä ja sa­noi: siu­nat­tu olet sinä vai­moin se­as­sa, ja siu­nat­tu on si­nun koh­tus he­del­mä! Ja mis­tä se mi­nul­le tu­lee, et­tä mi­nun Her­ra­ni äi­ti tu­lee mi­nun ty­kö­ni? Sil­lä kat­so, kuin si­nun ter­veh­dyk­ses ää­ni tuli mi­nun kor­vii­ni, hyp­pä­si lap­si ilos­ta mi­nun koh­dus­sa­ni. Ja au­tu­as sinä, joka us­koit; sil­lä ne täy­te­tään, mit­kä si­nul­le ovat sa­no­tut Her­ral­ta.

25.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Joh. 16:22

Viikon kysymys