JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ma­ri­an esi­mer­kil­li­nen luot­ta­mus Ju­ma­laan

Sana sunnuntaiksi
18.3.2018 6.28

Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vän raa­ma­tul­li­se­na kes­kus­hen­ki­lö­nä on Jee­suk­sen äi­ti Ma­ria ja evan­ke­liu­mi­teks­ti on hä­nen kii­tos­vir­ten­sä.

Ju­ma­la lä­het­ti en­ke­li Gab­rie­lin Na­sa­re­tiin neit­syt Ma­ri­an luo. Vie­tä­vä­nä oli uu­ti­nen koko ih­mis­kun­nal­le: kau­an odo­tet­tu Va­pah­ta­ja oli syn­ty­vä.

Uu­ti­nen sai­si vie­lä hal­lit­si­jat ja koko Je­ru­sa­le­min pe­läs­tyk­siin (Matt. 2:1–3), kii­ri­si kau­as pai­men­ten vies­ti­nä jou­lu­yö­nä (Luuk. 2:20) ja saar­nat­tai­siin kai­kil­le kan­soil­le al­ka­en Je­ru­sa­le­mis­ta, koko Juu­de­as­ta ja Sa­ma­ri­as­ta maan ää­riin saak­ka (Ap.t. 1:8).

Mer­kit­tä­vä teh­tä­vä

En­ke­li ter­veh­ti Ma­ri­aa: ”Ole ter­veh­dit­ty, Ma­ria, sinä ar­mon saa­nut! Her­ra kans­sa­si!” Nuo­ri nai­nen häm­men­tyi näis­tä sa­nois­ta, mut­ta en­ke­li jat­koi: ”älä pel­kää, Ma­ria, Ju­ma­la on suo­nut si­nul­le ar­mon­sa. Sinä tu­let ras­kaak­si ja syn­ny­tät po­jan, ja sinä an­nat hä­nel­le ni­mek­si Jee­sus.”

Ma­ria sai myös kuul­la, kuka hä­nen poi­kan­sa oli­si: Kor­keim­man Poi­ka, Daa­vi­din val­tais­tui­men pe­ri­jä, ikui­nen Ku­nin­gas.

Ma­ri­al­le oli va­rat­tu mer­kit­tä­vä osa pe­las­tus­his­to­ri­as­sa: hä­nen poi­kan­sa oli­si vai­mon sie­men, joka pol­kee rik­ki käär­meen pään. Li­säk­si hän sai kuul­la iäk­kääs­tä su­ku­lai­ses­taan Eli­sa­be­tis­ta, joka odot­ti las­ta, Jo­han­nes Kas­ta­jaa.

Us­kol­le vah­vis­tus­ta

Us­ko­vai­nen Ma­ria oli häm­mäs­ty­nyt uu­ti­ses­ta ja kii­ruh­ti Juu­de­an vuo­ris­toon Eli­sa­be­tin ja hä­nen mie­hen­sä Sa­ka­ri­aan luo. As­ke­leet mah­toi­vat ol­la ras­kaat ja pu­hut­ta­vaa oli­si pal­jon.

Oma pie­nuus suur­ten ta­pah­tu­mien kes­kel­lä ja kai­puu saa­da kes­kus­tel­la us­ko­vai­sen su­ku­lai­sen kans­sa oli var­mas­ti suu­ri. Kih­la­tul­le ta­va­no­mai­nen unel­ma pu­nai­ses­ta tu­vas­ta ja pe­ru­na­maas­ta oli väis­ty­nyt uu­den kään­teen myö­tä.

Kun Eli­sa­bet kuu­li Ma­ri­an ter­veh­dyk­sen, hy­päh­ti lap­si hä­nen koh­dus­saan ja hän täyt­tyi Py­häl­lä Hen­gel­lä. Eli­sa­bet, jol­le ta­po­jen mu­kaan nuo­rem­man oli­si tul­lut osoit­taa kun­ni­oi­tus­ta, puh­ke­si kiit­tä­mään: ”Kuin­ka minä saan sen kun­ni­an, et­tä Her­ra­ni äi­ti tu­lee mi­nun luok­se­ni?”

Tämä Ju­ma­lan las­ten koh­taa­mi­nen sai Ma­ri­an kan­ke­an kie­len not­kis­tu­maan kii­tos­vir­teen. Näin omaa pie­nuut­taan tun­te­vat su­ku­lais­nai­set sai­vat mo­lem­min puo­lin vah­vis­tua us­kos­saan ja kut­su­muk­ses­saan.

Ma­ria ym­mär­si, mi­ten Ju­ma­la oli kat­so­nut vä­häi­seen, omal­ta puo­lel­taan köy­hään pal­ve­li­jat­ta­reen­sa, jon­ka kaut­ta hän osoit­tai­si voi­man­sa koko maa­il­mal­le. Ju­ma­la ei va­lin­nut yl­pei­tä maan mah­ta­via tah­ton­sa toi­mit­ta­mi­seen, vaan ko­rot­ti al­hai­set, pie­nen lau­man­sa.

Ju­ma­la muis­taa an­ta­man­sa lu­pauk­sen Va­pah­ta­jas­ta ja ha­lu­aa ruok­kia näl­käi­set val­ta­kun­tan­sa elä­män lei­väl­lä run­sain mää­rin. Hen­ges­sään köy­hil­lä on pel­toon kät­ket­ty aar­re, hen­ges­sään rik­kaat lä­he­te­tään tyh­jin kä­sin pois.

Ma­ri­an esi­merk­ki

Ma­ria vii­pyi Eli­sa­be­tin luo­na kol­me kuu­kaut­ta ja pa­la­si sit­ten ko­tiin­sa. Hän ha­lu­si luot­taa Ju­ma­laan.

Ma­ri­an esi­merk­ki opet­taa mei­tä luot­ta­muk­seen ja kuu­li­ai­suu­teen Ju­ma­lan tah­dol­le, vaik­ka em­me elä­mäs­sä ai­na ym­mär­täi­si hä­nen tar­koi­tus­taan.

Jos­kus tyy­ty­mi­nen Ju­ma­lan tah­toon voi mer­ki­tä muu­tok­sia omiin suun­ni­tel­miin. Ties­tä ja mat­kas­ta kan­nat­taa kes­kus­tel­la us­ko­vais­ten kans­sa. Ma­ria tar­vit­si us­ko­vais­ten yh­teyt­tä vie­lä usein Eli­sa­be­tin luo­na vie­rai­lun jäl­keen­kin.

Ma­ri­an äi­di­no­sa oli ras­kas. Hän to­dis­ti Gol­ga­tan ve­riuh­rin. Van­han Si­me­o­nin en­nus­tus to­teu­tui: ”Si­nun oman­kin sy­dä­me­si läpi on miek­ka käy­vä” (Luuk. 2:35).

Kuu­li­ai­sel­le Ma­ri­al­le oli kui­ten­kin va­rat­tu huo­len­pi­to Gol­ga­tan ta­pah­tu­mien jäl­keen­kin: ris­til­lä Jee­sus an­toi apos­to­li Jo­han­nek­sel­le teh­tä­vän huo­leh­tia Ma­ri­as­ta kuin omas­ta äi­dis­tään (Joh. 19:26–27).

Ju­ma­lan lap­si­jou­kos­sa

Ma­ria sai vai­kei­na­kin het­ki­nä luot­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tur­vaan ja hoi­toon. Kun Raa­mat­tu vii­mei­sen ker­ran mai­nit­see Ma­ri­an, to­dis­taa Luu­kas hä­net Ju­ma­lan las­ten yh­tey­teen (Ap.t. 1:14).

Saam­me pyy­tää Ma­ri­an yk­sin­ker­tais­ta, Ju­ma­lan hy­vään tah­toon luot­ta­vaa us­koa ja ha­lua kil­voi­tel­la Ju­ma­lan lap­si­jou­kos­sa. Lu­nas­tuk­sen osal­li­suu­teen ja ar­mon omis­ta­mi­seen kut­su­taan evan­ke­liu­min sa­no­mas­sa.

Ve­ri­nen evan­ke­liu­mi Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta pyyh­kii pois kaik­ki syn­nit ja liit­tää us­kos­sa, toi­vos­sa ja rak­kau­des­sa Ju­ma­lan lap­si­jouk­koon. Sii­nä jou­kos­sa si­nul­la on ai­he omaan kii­tos­vir­tee­si.

Teks­ti: Har­ri Hau­ta­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.3.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko

Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vä

Raa­mat­tu 1992

Ma­ria sa­noi:

– Mi­nun sie­lu­ni ylis­tää Her­ran suu­ruut­ta,

mi­nun hen­ke­ni rie­muit­see Ju­ma­las­ta, Va­pah­ta­jas­ta­ni,

sil­lä hän on luo­nut kat­seen­sa vä­häi­seen pal­ve­li­jaan­sa.

Täs­te­des kaik­ki su­ku­pol­vet ylis­tä­vät mi­nua au­tu­aak­si,

sil­lä Voi­mal­li­nen on teh­nyt mi­nul­le suu­ria te­ko­ja.

Hä­nen ni­men­sä on pyhä,

pol­ves­ta pol­veen hän osoit­taa lau­peu­ten­sa

niil­le, jot­ka hän­tä pel­kää­vät.

Hä­nen kä­ten­sä on teh­nyt mah­ta­via te­ko­ja,

hän on lyö­nyt ha­jal­le

ne, joil­la on yl­pe­ät aja­tuk­set sy­dä­mes­sään.

Hän on syös­syt val­lan­pi­tä­jät is­tui­mil­taan

ja ko­rot­ta­nut al­hai­set.

Näl­käi­set hän on ruok­ki­nut run­sain mää­rin,

mut­ta rik­kaat hän on lä­het­tä­nyt tyh­jin kä­sin pois.

Hän on pi­tä­nyt huo­len pal­ve­li­jas­taan Is­ra­e­lis­ta,

hän on muis­ta­nut kan­saan­sa ja osoit­ta­nut lau­peu­ten­sa

Ab­ra­ha­mil­le ja hä­nen jäl­ke­läi­sil­leen, ajas­ta ai­kaan,

niin kuin hän on isil­lem­me lu­van­nut.

BIB­LIA

Ja Ma­ria sa­noi: Mi­nun sie­lu­ni suu­res­ti ylis­tää Her­raa,

Ja mi­nun hen­ke­ni iloit­see Ju­ma­las­sa, mi­nun va­pah­ta­jas­sa­ni,

Et­tä hän kat­soi pii­kan­sa nöy­ryyt­tä; sil­lä kat­so, täs­te­des pi­tää kaik­kein su­ku­kun­tain mi­nua au­tu­aak­si kut­sut­ta­man:

Sil­lä Voi­mal­li­nen on suu­ria ih­mei­tä teh­nyt mi­nun koh­taa­ni, ja hä­nen ni­men­sä on pyhä, Ja hä­nen lau­piu­ten­sa py­syy su­vus­ta su­kuun niil­le,

jot­ka hän­tä pel­kää­vät.

Hän osoit­ti voi­man kä­si­var­rel­lan­sa ja ha­jot­ti ko­ri­at hei­dän sy­dä­men­sä mie­les­tä. Voi­mal­li­set on hän ku­kis­ta­nut is­tui­mel­ta ja ko­rot­ti nöy­rät.

Isoo­vat täyt­ti hän hy­vyy­del­lä ja jät­ti rik­kaat tyh­jäk­si.

Hän kor­ja­si pal­ve­li­jan­sa Is­ra­e­lin, muis­tain omaa lau­piut­tan­sa,

(Niin­kuin hän on pu­hu­nut mei­dän isil­lem­me, Ab­ra­ha­mil­le ja hä­nen sie­me­nel­len­sä) ijan­kaik­ki­ses­ti.

17.1.2020

Kos­kaan en ota hä­nel­tä pois ar­mo­a­ni, mi­nun liit­to­ni kes­tää hor­ju­mat­ta. Ps. 89:29

Viikon kysymys