JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Mikä mies sinä olet, Jo­han­nes Kas­ta­ja?

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
17.12.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:21
2020010111212620171217070000

Juu­de­an au­ti­o­maas­ta kuu­luu kum­mia. Nah­ka­vyöl­lä si­dot­tuun ka­me­lin­kar­va­vaat­tee­seen pu­keu­tu­nut mies ju­lis­taa sa­no­maa, joka on yh­tä ka­rua kuin hä­nen ul­ko­a­sun­sa. Vä­ke­väs­sä ju­lis­tuk­ses­saan tämä mies pu­huu tien rai­vaa­mi­ses­ta, käär­meen si­ki­öis­tä ja puun juu­rel­le puun kaa­ta­mis­ta var­ten val­miik­si ase­te­tus­ta kir­vees­tä (Luuk. 3).

Ei siis ih­me, et­tä ih­mi­set ky­se­li­vät toi­sil­taan, mis­tä täs­sä oli ky­sy­mys. Lo­pul­ta he pää­tyi­vät ky­sy­mään tuol­ta ka­rul­ta kor­ven pro­fee­tal­ta, Jo­han­nes Kas­ta­jal­ta it­sel­tään, mikä tämä oli mie­hi­ään.

Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tuk­sia

Mo­net Van­han tes­ta­men­tin pro­fe­ti­at liit­ty­vät tu­le­vaan maa­il­man Va­pah­ta­jaan, Jee­suk­seen. Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tus Jo­han­nes Kas­ta­jas­ta ja hä­nen teh­tä­väs­tään on lä­hes ai­nut­laa­tui­nen sii­nä mie­les­sä, et­tä Jee­suk­sen ohel­la juu­ri ke­nes­tä­kään muus­ta hen­ki­lös­tä en­nus­tuk­sia ei ole.

Mie­lee­ni nou­se­vat vain neit­syt Ma­ri­aan, Jee­suk­sen äi­tiin, viit­taa­va en­nus­tus (Jes. 7:14) ja Juu­das Is­ka­ri­o­tin mur­heel­li­sia lop­pu­vai­hei­ta ku­vaa­va en­nus­tus (Sak. 11:12–13).

Sekä Je­sa­ja (40:3) et­tä Ma­la­kia (4:5) en­nus­ta­vat Her­ran tu­le­mis­ta edel­tä­väs­tä tien­rai­vaa­jas­ta. Je­sa­ja ju­lis­taa huu­ta­van ää­nes­tä, ja Ma­la­kia käyt­tää en­nus­tuk­ses­saan ku­vaa pro­feet­ta Eli­as­ta, jon­ka teh­tä­vä­nä on kään­tää isien sy­dä­met las­ten puo­leen ja las­ten sy­dä­met isien puo­leen en­nen kuin suu­ri ja pe­lot­ta­va Her­ran päi­vä tu­lee.

Ih­mis­ten ar­ve­lui­ta

Mer­kil­li­nen erä­maan pro­feet­ta he­rät­ti mo­nen­lai­sia ar­ve­lui­ta ih­mis­ten mie­lis­sä. Sel­vää oli, et­tä mis­tään ta­va­no­mai­ses­ta hen­ki­lös­tä ei ol­lut kyse.

Jo­ta­kin tut­tua hä­nes­sä kui­ten­kin oli. Ul­ko­a­sul­taan hän muis­tut­ti lä­hes yh­dek­sän­sa­taa vuot­ta ai­em­min elä­nyt­tä pro­feet­ta Eli­aa (2. Kun. 1:8). Koh­ti­käy­väs­sä ju­lis­tuk­ses­sa­kin oli sa­maa voi­maa kuin Eli­al­la ai­koi­naan.

Tai saat­toi­ko ky­sees­sä ol­la juu­ri se, jos­ta Moo­ses oli vie­lä ai­kai­sem­min en­nus­ta­nut: ”Her­ra, tei­dän Ju­ma­lan­ne, an­taa vel­jien­ne jou­kos­ta nous­ta pro­fee­tan, joka on mi­nun kal­tai­se­ni. Hän­tä tei­dän tu­lee kuun­nel­la” (5. Moos. 18:15).

Ju­lis­tuk­ses­sa oli jo­ta­kin niin eri­kois­ta ja ai­nut­laa­tuis­ta, et­tä joi­den­kin mie­les­sä he­rä­si ky­sy­mys, oli­si­ko­han täs­sä sit­ten­kin ky­sees­sä Her­ran voi­del­tu, Mes­si­as.

Jo­han­nek­sen to­dis­tus

Hou­kut­te­le­via ni­mik­kei­tä oli tar­jol­la, mut­ta Jo­han­nes Kas­ta­ja tor­jui eh­dot­to­mas­ti nämä kaik­ki. Ase­maan­sa hän ei kui­ten­kaan ha­lun­nut sa­la­ta, vaan teki sen, sa­moin kuin teh­tä­vän­sä, ky­se­li­jöil­le sel­väk­si.

Hän kyl­lä on pro­fee­tan en­nus­ta­ma Elia sii­nä mie­les­sä, et­tä hän jat­koi Eli­an teh­tä­vää (Matt. 11:14), mut­ta hän ei ole Moo­sek­sen en­nus­ta­ma pro­feet­ta, pu­hu­mat­ta­kaan Mes­si­aas­ta. Mes­si­as on hän­tä niin pal­jon ylem­pi­ar­voi­nen, et­tä hän on ar­vo­ton edes avaa­maan hä­nen ken­kien­sä nau­ho­ja (Joh. 1:27).

Jo­han­nek­sel­la oli kui­ten­kin tär­kei­tä teh­tä­viä. Hä­nen oli val­mis­tet­ta­va tie­tä ih­mis­sy­dä­miin. Oli rai­vat­ta­va kaik­ki es­teet ja teh­tä­vä tie ta­sai­sek­si Her­ran tu­lol­le.

Tien ta­saa­mi­nen ta­pah­tui sil­loin sa­mal­la ta­val­la kuin tä­nään­kin. Jo­han­nek­sen ju­lis­ta­ma sa­no­ma on tu­tun kuu­lois­ta: ”Teh­käät pa­ran­nus; sil­lä tai­vaan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt” (Matt. 3:2).

Sa­no­man us­ko­jil­le Jo­han­nes Kas­ta­ja ker­toi ole­van­sa sul­ha­sen ys­tä­vän ta­voin (Joh. 3:29) Jee­suk­sen pal­ve­li­ja. Niin kuin sul­ha­sen ys­tä­vä sei­soo sul­ha­sen vie­res­sä ja kuun­te­lee, mitä hän pu­huu, niin Jo­han­nes­kin py­syy Jee­suk­sen vie­res­sä kuun­nel­len hä­nen sa­no­maan­sa. Hä­nen ilon­sa on sii­nä, et­tä Jee­sus saa kas­vaa ja hän vä­he­nee.

Kes­tä­vä pe­rus­tus

Mer­kil­li­nen oli Jee­suk­sen­kin to­dis­tus täs­tä kor­ven pro­fee­tas­ta: ”To­ti­ses­ti: yk­si­kään nai­ses­ta syn­ty­nyt ei ole ol­lut Jo­han­nes Kas­ta­jaa suu­rem­pi, mut­ta kaik­kein vä­häi­sin, joka on tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa, on suu­rem­pi kuin hän (Matt. 11:11). Hän on sekä suu­rin et­tä vä­häi­sin sa­mas­sa per­soo­nas­sa.

Jo­han­nes Kas­ta­jan suu­ruut­ta voim­me pe­rus­tel­la vaik­ka­pa edel­lä mai­ni­tul­la pro­fee­tan en­nus­tuk­sel­la hä­nen syn­ty­mäs­tään tai ai­nut­ker­tai­sel­la teh­tä­väl­lä kas­taa Jor­da­nil­le saa­pu­nut maa­il­man Va­pah­ta­ja.

Jo­han­nes var­mas­ti muis­ti nämä ja mo­net muut suu­ret het­ket, mut­ta näi­den va­raan ei voi­nut ra­ken­taa elä­mään­sä. Va­pah­ta­jan seu­ras­sa hän koki ai­no­an kes­tä­vän pe­rus­tuk­sen ole­van sii­nä, et­tä Va­pah­ta­ja sai joka päi­vä tul­la suu­rem­mak­si hä­nen elä­mäs­sään ja hän it­se tuli pie­nem­mäk­si. Lap­sen­kal­tai­sek­si, joi­den kal­tais­ten tai­vas­ten val­ta­kun­ta on. Täl­lä sa­mal­la pe­rus­tuk­sel­la elä­vä us­ko le­pää yhä.

Sep­po Jo­ke­lai­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.12.2017

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 1:19–27

Raa­mat­tu 1992

Tämä on to­dis­tus, jon­ka Jo­han­nes an­toi, kun juu­ta­lai­set lä­het­ti­vät Je­ru­sa­le­mis­ta pap­pe­ja ja lee­vi­läi­siä ky­sy­mään hä­nel­tä: ”Kuka sinä olet?” Jo­han­nes tun­nus­ti to­tuu­den, hän ei sitä kiel­tä­nyt. Hän sa­noi: ”En minä ole Mes­si­as.” ”Mikä sit­ten?” he ky­syi­vät. ”Olet­ko Elia?” ”En ole”, Jo­han­nes vas­ta­si. ”Olet­ko se lu­vat­tu pro­feet­ta?” Hän vas­ta­si: ”En.” Sil­loin he sa­noi­vat: ”Kuka sit­ten olet? Mei­dän on vie­tä­vä vas­taus niil­le, jot­ka mei­dät lä­het­ti­vät. Mitä sa­not it­ses­tä­si?” Jo­han­nes vas­ta­si: ”Minä olen ää­ni, joka huu­taa au­ti­o­maas­sa: ’Ta­soit­ta­kaa Her­ral­le tie!’ Niin­hän pro­feet­ta Je­sa­ja on en­nus­ta­nut.”

Nii­den jou­kos­sa, jot­ka oli lä­he­tet­ty Jo­han­nek­sen luo, oli myös fa­ri­seuk­sia. He ky­syi­vät hä­nel­tä: ”Mik­si sit­ten kas­tat ih­mi­siä, jos et ole Mes­si­as, et Elia et­kä se pro­feet­ta?” Jo­han­nes vas­ta­si: ”Minä kas­tan ve­del­lä, mut­ta tei­dän kes­kel­län­ne on jo toi­nen, vaik­ka te et­te hän­tä tun­ne, hän, joka tu­lee mi­nun jäl­kee­ni. Minä olen ar­vo­ton edes avaa­maan hä­nen ken­kien­sä nau­ho­ja.”

Bib­lia

Ja tämä on Jo­han­nek­sen to­dis­tus, kuin Juu­da­lai­set lä­het­ti­vät Je­ru­sa­le­mis­ta pa­pit ja Le­vi­läi­set ky­sy­mään hä­nel­tä: ku­kas olet? Ja hän to­dis­ti ja ei kiel­tä­nyt, ja hän to­dis­ti, sa­no­en: en minä ole Kris­tus. Ja he ky­syi­vät hä­nel­tä: ku­kas siis? olet­kos Eli­as? Hän sa­noi: en. Olet­kos prop­he­ta? Hän vas­ta­si: en. Niin he sa­noi­vat hä­nel­le: ku­kas olet? et­tä me an­tai­sim­me niil­le vas­tauk­sen, jot­ka mei­dät lä­het­ti­vät: mi­täs sa­not it­ses­täs? Hän sa­noi: minä olen huu­ta­va ää­ni kor­ves­sa: val­mis­ta­kaat Her­ran tie­tä, niin­kuin Je­sai­as prop­he­ta sa­noi.

Ja jot­ka lä­he­te­tyt oli­vat, oli­vat Pha­ri­se­a­lai­sis­ta. Ja he ky­syi­vät hä­nel­tä ja sa­noi­vat hä­nel­le: mik­si siis sinä kas­tat, jos et ole Kris­tus, et­kä Eli­as, et­kä prop­he­ta? Jo­han­nes vas­ta­si hei­tä ja sa­noi: minä kas­tan ve­del­lä; mut­ta tei­dän kes­kel­län­ne sei­soo, jota et­te tun­ne: Hän on se, joka mi­nun jäl­kee­ni tu­lee, joka mi­nun edel­lä­ni on ol­lut, jon­ka ken­gän rih­mo­ja en minä ole kel­vol­li­nen pääs­tä­mään.

6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys