JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Mo­nin­ker­tai­nen palk­ka

Sana sunnuntaiksi
9.2.2020 6.00

Juttua muokattu:

7.2. 14:28
2020020714280320200209060000

Elmeri Hekkala

Elmeri Hekkala

Vil­le Lai­va­maa

Mitä saa vas­ti­neek­si, kun elää Jee­sus­ta seu­ra­ten ja luo­puu kai­kes­ta?

Pie­ta­ri ky­syi ker­ran omas­taan ja tois­ten ope­tus­las­ten puo­les­ta: ”Me olem­me luo­pu­neet kai­kes­ta ja seu­ran­neet si­nua. Mitä me sii­tä saam­me?” (Matt.19:27.) Pie­ta­rin ky­sy­mys nou­si ih­mis­mie­les­tä. Sa­man­ta­pai­sia aja­tuk­sia liik­ku­nee jos­kus jo­kai­sen us­ko­van mie­les­sä.

Muis­ta­vat­ko ih­mi­set ol­la kii­tol­li­sia kai­kes­ta sii­tä, mitä he Jee­suk­seen seu­raa­ja­na saa­vat omis­taa? Van­ha Ka­te­kis­mus opet­taa: ”Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on elä­mäm­me kal­lein asia.”

Ope­tus­lap­set luo­pui­vat kai­kes­ta

Mis­tä asi­ois­ta Pie­ta­ri oli luo­pu­nut? Ope­tus­las­ten osa­na oli ”jät­tää kaik­ki ja seu­ra­ta Her­raa Jee­sus­ta”. On pää­tel­tä­vis­sä, et­tä ai­na­kin ajal­li­sen omai­suu­den ke­rää­mi­nen oli tul­lut ope­tus­lap­sil­le mah­dot­to­mak­si. He oli­vat toi­mi­neet pää­a­si­as­sa ka­las­ta­ji­na. Am­ma­tin­har­joit­ta­mi­nen oli vai­keu­tu­nut ja an­si­ot pie­nen­ty­neet. Kul­ke­va elä­män­ta­pa aset­ti ra­joit­tei­ta ys­tä­vyys­suh­tei­den ja su­ku­lai­suus­suh­tei­den yl­lä­pi­tä­mi­sel­le.

Kris­tit­ty­nä elä­mi­nen ei taan­nut noi­hin ai­koi­hin muu­ten­kaan tur­val­lis­ta ja va­kaa­ta elä­mää. Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­sen seu­raa­mi­nen ei var­mas­ti li­sän­nyt vai­ku­tus­val­tais­ten ih­mis­ten suo­si­o­ta. Ope­tus­lap­set seu­ra­si­vat ”Sii­o­nin Ku­nin­gas­ta opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­mi­ses­sä”.

Evan­ke­liu­mi on tär­kein

Us­ko­vai­sis­ta ih­mi­sis­tä saat­taa tä­nä­kin ai­ka­na tun­tua, et­tä he ovat elä­mäs­sään jää­neet jo­ta­kin vail­le us­kon­sa täh­den. Raa­mat­tu ker­too Moo­sek­ses­ta, et­tä “hän mie­luum­min ja­koi Ju­ma­lan kan­san kär­si­myk­set, kuin hank­ki syn­nis­tä ohi­me­ne­vää nau­tin­toa” (Hepr. 11:25).

Evan­ke­liu­mi saa us­ko­van ih­mi­sen nä­ke­mään sel­vem­min us­kon aar­teen ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kal­leu­den. On pu­hut­te­le­vaa kuul­la pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nei­den ko­ke­muk­sia. He ha­lu­a­vat ker­toa, et­tä epä­us­koi­se­na heil­tä puut­tui tär­kein: an­teek­si­an­ta­mus, sy­dä­men rau­ha ja ilo. Sitä puu­tet­ta he ei­vät kai­paa ta­kai­sin.

Yk­sin Kris­tuk­sen täh­den

Pie­ta­rin ky­sy­myk­ses­tä voi kuul­la tu­tun aja­tuk­sen: mitä saa vas­ti­neek­si, kun elää Jee­sus­ta seu­ra­ten ja luo­puu kai­kes­ta? Aja­tuk­sen ta­ka­na on Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja. Syn­ti hä­mär­tää ja omis­ta töis­tä al­kaa ku­vi­tel­la it­sel­leen an­si­oi­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen voi so­kais­ta niin, et­tä us­kon va­el­lus al­kaa näyt­tää omis­sa sil­mis­sä on­nis­tu­neel­ta. Evan­ke­liu­min ja Ju­ma­lan sa­nan näl­kä ka­to­aa. Omat pon­nis­te­lut aset­ta­vat Ju­ma­lan ve­lal­li­sen ase­maan.

Mitä saa hän, joka on luo­pu­nut kai­kes­ta? Ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä palk­ka on an­sait­ta­va, mut­ta Ju­ma­la toi­mii toi­sin. Hän pe­las­taa an­si­ot­to­mat ih­mi­set su­las­ta ar­mos­ta.

Lut­her opet­taa Ga­la­ta­lais­kir­jeen se­li­tyk­ses­sään: ”Us­ko siis van­hurs­kaut­taa, kos­ka se si­säl­tää ja omis­taa tuon aar­teen, ni­mit­täin läs­nä ole­van Kris­tuk­sen.” Lut­he­ril­le Kris­tus on vie­ras­ta van­hurs­kaut­ta. Kris­tus tu­lee ih­mi­sen ul­ko­puo­lel­ta ja tuo mu­ka­naan Ju­ma­lan Po­jan so­vi­tus­työl­lä han­ki­tun van­hurs­kau­den. “Mi­kään ei ole ih­mi­sen an­si­o­ta, mut­ta kai­kes­ta tu­lee syn­ti­sen omaa, kos­ka us­ko omis­taa tuon aar­teen.”

Palk­kio on lu­vas­sa

Jee­sus lu­paa myös muu­ta: sil­le, joka on jou­tu­nut luo­pu­maan us­kon täh­den mo­nis­ta asi­ois­ta, mak­se­taan ta­kai­sin. Jee­sus sa­noo: ”Ja jo­kai­nen, joka mi­nun ni­me­ni täh­den on luo­pu­nut ta­los­taan, vel­jis­tään tai si­sa­ris­taan, isäs­tään, äi­dis­tään tai lap­sis­taan tai pel­lois­taan, saa sa­ta­ker­tai­ses­ti ta­kai­sin ja pe­rii ian­kaik­ki­sen elä­män.”

Kun ih­mi­nen omis­taa us­kon lah­jan, hän saa jo ajas­sa uu­den­lai­sen rik­kau­den: Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ja rak­kaat us­ko­nys­tä­vät. Lo­pul­ta hän pe­rii ian­kaik­ki­sen elä­män tai­vaas­sa, jos­sa Ju­ma­laan us­ko­neet saa­vat naut­tia hä­nen hy­vyy­des­tään.

Et­si­väl­le ja rau­hat­to­mal­le saar­na­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. An­teek­si­an­ta­mus on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja, jon­ka ih­mi­nen saa il­mai­sek­si, ar­mos­ta, omis­taa us­kon­sa kaut­ta. Vii­mei­nen ja hei­koin­kin pää­see pe­ril­le, kun hän tur­vaa Jee­suk­sen an­si­oon. Jee­sus sa­noo: ”Mut­ta mo­net en­sim­mäi­set tu­le­vat ole­maan vii­mei­siä ja vii­mei­set en­sim­mäi­siä” (Matt. 19:30).

Evan­ke­liu­mi

Matt. 19: 27-30

Pie­ta­ri sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Me olem­me luo­pu­neet kai­kes­ta ja seu­ran­neet si­nua. Mitä me sii­tä saam­me?”

Jee­sus sa­noi heil­le:

”To­ti­ses­ti: kun Ih­mi­sen Poi­ka uu­den maa­il­man syn­ty­es­sä is­tuu­tuu kirk­kau­ten­sa val­tais­tui­mel­le, sil­loin te­kin, jot­ka olet­te seu­ran­neet mi­nua, saat­te is­tua kah­del­la­tois­ta val­tais­tui­mel­la ja hal­li­ta Is­ra­e­lin kah­ta­tois­ta hei­moa. Ja jo­kai­nen, joka mi­nun ni­me­ni täh­den on luo­pu­nut ta­los­taan, vel­jis­tään tai si­sa­ris­taan, isäs­tään, äi­dis­tään tai lap­sis­taan tai pel­lois­taan, saa sa­ta­ker­tai­ses­ti ta­kai­sin ja pe­rii ian­kaik­ki­sen elä­män. Mut­ta mo­net en­sim­mäi­set tu­le­vat ole­maan vii­mei­siä ja vii­mei­set en­sim­mäi­siä.”

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys