JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pal­vel­kaa iloi­ten

Sana sunnuntaiksi
6.12.2019 7.00

It­se­näi­syys­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin taus­tal­la on ih­mi­sen mie­les­tä läh­te­vä oman kun­ni­an ja ase­man ta­voit­te­lu. Se­be­deuk­sen po­jat ja hei­dän äi­tin­sä oli­vat tul­leet Jee­suk­sen luo pyy­tä­mään kun­ni­a­paik­ko­ja Jee­suk­sen rin­nal­le. Toi­set ope­tus­lap­set suut­tui­vat kuul­les­saan täs­tä pyr­ki­myk­ses­tä.

Evan­ke­liu­mit ker­to­vat mui­ta­kin ta­pauk­sia, jois­sa ope­tus­lap­sil­le oli tul­lut rii­taa sii­tä, kuka heis­tä oli­si suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa. Tä­män ta­pah­tu­man seu­rauk­se­na Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­set luok­seen ja al­koi pu­hu­maan heil­le omas­ta teh­tä­väs­tään ja Ju­ma­lan rak­kau­den vai­ku­tuk­ses­ta us­ko­vais­ten vä­lil­lä.

Hän ker­toi en­sin, et­tä ajal­li­set maan mah­ta­vat pi­tä­vät kan­so­ja val­las­saan ja hal­lit­si­jat ovat kan­so­jen­sa her­ro­ja, mut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa hä­nen las­ten­sa kes­ken ei ole näin.

Tur­mel­tu­nut ih­mi­nen

Jo­kai­nen meis­tä kan­taa ruu­miis­saan syn­nin tur­me­luk­sen vai­ku­tuk­sia. Nii­tä ovat muun mu­as­sa rii­dat, ka­teus, yl­peys ja mo­net muut sel­lai­set, jot­ka tuot­ta­vat va­hin­koa ja rik­ko­vat ih­mis­ten vä­li­siä suh­tei­ta. Omas­ta tah­dos­ta, tai­dos­ta, ym­mär­ryk­ses­tä tai mil­lään kei­noin em­me ky­ke­ne ir­rot­tau­tu­maan meis­sä asu­vas­ta pa­han vai­ku­tuk­ses­ta. ”Kaik­ki ovat luo­pu­neet ja käy­neet kel­vot­to­mik­si. Ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei ai­no­a­ta­kaan.”(Room. 3:12.)

Näi­tä syn­nin ai­heut­ta­mia vai­ku­tuk­sia nä­kyi myös ope­tus­lap­sis­sa, vaik­ka he oli­vat us­ko­vai­sia Jee­suk­sen seu­raa­jia. Jou­dum­me käy­mään tur­mel­tu­neen luon­tom­me kans­sa jat­ku­vaa tais­te­lua, et­tei se sai­si voit­taa ja hal­li­ta mei­tä. Paa­va­li kir­joit­ti, et­tä hä­nel­lä on Hen­gen ja us­kon halu teh­dä hy­vää, mut­ta hän te­kee pa­haa. Pa­huut­ta te­kee ja saa ai­kaan hä­nes­sä asu­va syn­ti. (Room. 7:18–20.)

Ju­ma­lan rak­kaus

Jee­sus ker­toi, et­tei hän tul­lut pal­vel­ta­vak­si, vaan pal­ve­le­maan ja an­ta­maan hen­ken­sä kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta. Ju­ma­lan kä­sit­tä­mä­tön rak­kaus mei­tä ih­mi­siä koh­taan on sii­nä, et­tä hän tuli it­se Po­jas­saan ih­mi­sek­si kär­si­mään ja kuo­le­maan mei­dän syn­tis­ten täh­den. ”Sii­nä on rak­kaus – ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si” (1. Joh. 4:10). Hä­nen rak­kau­ten­sa on yhä läs­nä jo­kai­se­na päi­vä­nä an­teek­si­an­ta­muk­sen saar­nas­sa hä­nen val­ta­kun­nas­saan.

Kun syn­te­jään ka­tu­va ih­mi­nen saa us­kol­la omis­taa täy­del­li­sen ar­mon omak­seen ja saa syn­tin­sä an­teek­si, se syn­nyt­tää rak­kau­den Ju­ma­laan ja toi­siin ih­mi­siin. ”Kun Ju­ma­la ar­mos­ta an­taa meil­le syn­tim­me an­teek­si, se syn­nyt­tää sy­dä­mis­säm­me rak­kaut­ta, kii­tol­li­suut­ta ja us­kon kuu­li­ai­suut­ta. Nämä saat­ta­vat mei­dät pal­ve­le­maan Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­si­äm­me. Kris­ti­tyn koko elä­mä on pal­ve­le­mis­ta. Täl­lais­ta elä­mää sa­nom­me kris­til­li­sek­si si­veel­li­syy­dek­si.” (KO 85.)

Pal­ve­le­va rak­kaus

Jee­sus opet­ti seu­raa­ji­aan pal­ve­le­maan toi­si­aan. Tuo Va­pah­ta­jan neu­vo on voi­mas­sa vie­lä­kin. Tuo­ta pal­ve­luk­sen teh­tä­vää var­ten Ju­ma­la on an­ta­nut jo­kai­sel­le lah­jo­ja pal­vel­la lä­him­mäi­si­ään ja en­nen muu­ta vel­jiä ja si­sa­ria Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nas­sa. ”Pal­vel­kaa ku­kin tois­tan­ne sil­lä ar­mo­lah­jal­la, jon­ka olet­te saa­neet, Ju­ma­lan mo­ni­nai­sen ar­mon hy­vi­nä hal­ti­joi­na” (1. Piet. 4:10). Rak­kaus on en­sim­mäi­nen Hen­gen he­del­mä. Se vai­kut­taa us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä ja ”lait­taa” pal­ve­le­maan, joka on tois­ten kuor­mien kan­ta­mis­ta, rak­kaut­ta, kun­ni­oit­ta­mis­ta ja aut­ta­mis­ta elä­mäm­me ar­jes­sa ja juh­las­sa.

Ju­ma­la myös kut­suu val­ta­kun­nas­saan eri­lai­siin teh­tä­viin, joi­hin hän on an­ta­nut lah­jan­sa. Mi­kään teh­tä­vä ei ase­ta ke­tään toi­sen ylä­puo­lel­le hal­lit­se­maan. Kaik­ki teh­tä­vät ovat pal­ve­lus­teh­tä­viä, jois­sa Ju­ma­lan lap­set saa­vat pal­vel­la, ei vaa­dit­tu­na vaan iloi­sin, va­pain ja kii­tol­li­sin mie­lin. Täs­sä las­ten val­ta­kun­nas­sa ih­mi­nen on pal­ve­li­ja­na ja pal­vel­ta­va­na. Ju­ma­lan lap­si­na Ju­ma­lan rak­kau­den hoi­dos­sa ih­mi­nen saa kaik­ki va­ja­vai­suu­ten­sa, tur­me­luk­sen­sa ja syn­tin­sä ai­na an­teek­si ja elää ar­mos­ta.

Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.12.2019

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Evan­ke­liu­mi (it­se­näi­syys­päi­vä): Matt. 20:25–28

RAA­MAT­TU 1992:

Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­sen­sa luok­seen ja sa­noi: ”Te tie­dät­te, et­tä hal­lit­si­jat ovat kan­so­jen­sa her­ro­ja ja maan mah­ta­vat pi­tä­vät kan­so­ja val­tan­sa al­la. Niin ei saa ol­la tei­dän kes­kuu­des­san­ne. Joka tah­too tei­dän jou­kos­san­ne tul­la suu­rek­si, se ol­koon tois­ten pal­ve­li­ja, ja joka tah­too tul­la tei­dän jou­kos­san­ne en­sim­mäi­sek­si, se ol­koon tois­ten or­ja. Ei Ih­mi­sen Poi­ka­kaan tul­lut pal­vel­ta­vak­si, vaan pal­ve­le­maan ja an­ta­maan hen­ken­sä lun­naik­si kaik­kien puo­les­ta.”

BIB­LIA:

Mut­ta Je­sus kut­sui hei­dät ty­kön­sä ja sa­noi: te tie­dät­te, et­tä kan­sain pää­mie­het val­lit­se­vat hei­tä, ja ylim­mäi­sil­lä on val­ta hei­dän ylit­sen­sä. Vaan ei niin pidä ole­man tei­dän kes­ke­nän­ne; mut­ta joka tah­too tei­dän se­as­san­ne suu­rin ol­la, se ol­koon tei­dän pal­ve­li­an­ne; Ja joka tah­too tei­dän se­as­san­ne en­si­mäi­nen ol­la, se ol­koon tei­dän pal­ve­li­an­ne. Niin­kuin ei Ih­mi­sen Poi­ka tul­lut, et­tä hän­tä piti pal­vel­ta­man, mut­ta et­tä hän pal­ve­lis, ja an­tais hen­ken­sä lu­nas­tuk­sek­si mo­nen edes­tä.